Ester Uoti

Inka Uotin kertomus äidistään opettaja Ester Uotista Sauvolan koulun vuonna 1947 aloittaneiden oppilaiden tapaamisesta joskus 1997 tai keväällä 199:

Oikein hauska nähdä teitä äitini oppilaita. Olette jonkin verran kasvaneet niistä ensimmäisistä kouluvuosistanne. 

Äitini Ester Johanna Uoti os. Saastamoinen syntyi 1895 Kuopiossa. Hän kävi tyttökoulun Viipurissa ja oli sen jälkeen postissa töissä. Hän sairastui silloin niin yleiseen tuberkuloosiin ja joutui jättämään työnsä postissa. Ester Johanna muutti sitten talonemäntäsisarensa kotiin Hämeenkyröön, jossa hän vastoin pessimistisiä ennakko-osotuksia parani ja rupesi suunnittelemaan elämäänsä eteenpäin.

Kävi niin onnellisesti, että hän pääsi ns. "hospiteeraamaan" Hämeenlinnan seminaariin ja sai opettajan pätevyyden erioikeudella v. 1921 26-vuotiaana. Hän suoritti myös kirjastonhoitajan tutkinnon ja Varalan liikuntaopistossa voimistelunohjaajan tutkinnon.

Opettajana hän toimi Iisalmen Haapajärven koululla v. 1921-1922, Vieremän Tikanniemen koululla 1922-1923, Kalvolan Sauvolan koululla v. 1923-1955, siis täällä hän opetti 32 vuotta, pitkä rupeama. Kalvolassa hän sitten tutustui isääni Martti Uotiin ja naimisiin he menivät v. 1927. Suvussamme, tällä kertaa miniälläni on runsailla ristipistoruusuilla kirjottu pöytäliina, jonka äitini morsiamena ollessaan teki.

Pääharrastus äiti-Esterillä oli kirjallisuus ja hän hoiti vuosikymmenet Kalvolan kantakirjastoa. Muistan lapsuus- ja nuoruusajoiltani sen, kun hän laitteli kirjoja lainauskuntoon, liimaili lainausohjeita ja eräpäiväliuskoja kirjoihin. Hän piti kunnia-asianaan lukea kirjoista mahdollisimman monta ennen kirjastoon viemistä. Me muutkin perheenjäsenet osallistuimme näihin talkoisiin. Minä esim. luin kaikki ne kirjat, joista äiti, etteivät ne ole sopivia nuorten luettaviksi.

Kuorolaulua äiti myös harrasti ja hän johti jonkin vuoden myös naisvoimistelua. Yksi tärkeä harrastus oli politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, joista äidillä oli humaanit ja varmat mielipiteet, joita hän ei pahemmin salaillut.

Äitini viihtyi opettajana, hän sanoi sen olevan todella hänen alaansa. Oppilaistaan hän todella piti ja ainakin yritti kaiken tehdä heidän parhaakseen. Muistan sen, kun hän aamuisin puki päällysvaatteet ja talvikeleillä haki potkukelkan vajasta ja lähti koululle jotenkin juhlallisen tuntuisesti. Perheemme asui yleensä Keikkalassa Kanttorilassa. Joinakin kovina pakkastalvina asuimme koululla äidin virka-asunnossa, kun siellä oli vapaat puut, joita ei isän virka-asuntoon kuulunut.

Mainitsin jo siitä, että äiti piti teistä oppilaistaan ja puhui teistä lämmöllä. Te varmaan tiedätte hänen ankarammatkin puolensa. Uskon, että hän osasi olla opettajana vaativakin, olihan hän "jämpti" myös kotona, mutta täysin oikeudenmukainen. Perheenemäntänäkin äiti-Ester oli tosi pätevä. Meikäläisen leipomuksetkin kalpenevat täysin äidin tekemien rinnalla.

Äitini sai Maalaiskuntien liiton kultaisen ansiomitalin.

Tulee mieleeni kertoa pari juttua, joista te ette mahdollisesti ole kuulleet:

Koulukiusaamista oli jo silloin ennen teidän kouluaikaanne.Äidillä oli ollut oppilaat Anna ja Oili, joista toinen koulumatkoilla kiusasi toista heittelemällä mm. reppua hankeen ja työntelemällä kaveria ojaan. Näistä asioista luonnollisesti opelle kanneltiin ja niin äiti päätti jättää kiusaajan jälki-istuntoon. Hän istui oppilaan kanssa puolisen tuntia ja päästi sitten kiusaajan puhuttelun jälkeen lähtemään kotiin. Ulkorapulla sitten yllätys-yllätys odotti kiusattu kaveri.

Toinen asia oli tapahtunut 20-30-lukujen vaihteessa, jolloin oli työttömyyttä ja pulaa kuten nytkin. Silloin yleisesti puhuttiin, että naimisissa olevat naiset joutuisivat jättämään virkansa. Äitini oli näistä asioista suuttunut ja sanonut silloisille kunnan pomoille: "Jos minulle sen tempun teette, niin otan eron kanttorista ja elämme "susiparina" lopun ikäämme."

Eläkevuosinaan vanhempani asuivat muutaman vuoden Helsingissä, mutta muuttivat sitten Iittalan kautta Hämeenlinnaan. Isäni kuoli v. 1962 ja äiti v. 1975.

Lähde: Kalevi Rajala, Lukiokatu 1 B 5, 13100 Hämeenlinna