Emanuel Kanajärvi
Emanuel Kanajärvi (1801 – 1868 Kalvola) oli hämäläinen talollinen, vaikuttaja ja talonpoika. Hän oli itseoppinut, kuten lukuisat tuon ajan talompojat, mutta hän arvosti koulutusta ja sivistystä sekä kirjallisuutta ja kovaa työtä. Hän asui kaukana kaupunkikeskuksista, lähes tiettömässä korvessa, mutta silti hän pystyi kehittämään itsensä aikakautensa yhdeksi kansalliseksi merkkihenkilöksi.
Tausta
Kanajärvi syntyi hyvin vaatimattomiin oloihin Hämeen syrjäisessa korvessa olevaan taloon. Kotitilalla elämä oli vaatimatonta. Kivisten peltojen tuotto oli hyvin vähäistä ja keskeisin elanto ja veronmaksukyky tulivat kalastamisesta. Kanajärven äiti oli perinyt pitkään suvun hallussa olleen tilan omilta vanhemmiltaan. Puolisokseen hän otti itseään huomattavasti vanhemman torpparin pojan ja kotitalonsa rengin.
Tila siirtyi vanhemmilta Emanuel Kanajärvelle, joka maksoi sisaruksilleen sisarosuudet ja uudisti tilan tuottavaksi yksiköksi. Peltoja raivaamalla hän pystyi parantamaan karjalle syötettävän rehun laatua ja siten hän onnistui reilusti kaksinkertaistamaan sekä lypsykarjan että hevosten määrän. Ajan myötä tila kuitenkin rappeutui sekä Kanajärven fyysisen heikkouden ja uupumuksen että myös maataloudelle epäsuotuisten säiden takia. Tuolloin elettiin ns. suuriin nälkävuosiin johtaneita heikkojen satojen aikaa.
Yhteiskunnallinen toiminta
Emanuel Kanajärvi osallistui kotipitäjänsä Kalvolan yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän toimi pitäjänkokouksissa sen arvostettuna osanottajana. Lisäksi hän toimi kuudennusmiehenä eli oman kuntaalueensa eräänlaisena piiritarkastajana. Köyhäinhoitolautakunta ja viljan lainamakasiinin hoitokunta veivät oman osansa hänen toiminnoistaan yhteiseksi hyväksi.
Kirjat
Myös lukemaan Emanuel Kanajärvi oppi, lukuisten muiden tuon ajan nuorten tavoin, oman äitinsä opastuksella. Samalla hänessä syttyi myös kiinnostus kirjoihin. Varhaisin tunnettu kirjahankinta, jossa on hänen omakätinen nimikirjoituksensa, on vuodelta 1819. Kymmenessä vuodessa hän olikin kerännyt merkittävän kokoelman kirjoja, jotka olivat eri tavoin hankittu kaupungeista, jossa tuolloin kirjoja pääsääntöisesti oli myynnissä. Kyseessä ei ollut pelkästään uskonnollinen kirjallisuus, joka tuolloin oli pääsääntöisesti kotien kirjallisuutta, vaan mukaan mahtui maallisiakin kirjoja, historiaa jne.
Aluksi kirjoja hankittiin luettavaksi, mutta myöhemmin kirjojen hankkimisesta muodostui itsetarkoitus ja keräilyvimma isku Kanajärveenkin. Tätä kautta hän tutustui Kirja-Mattiin eli Matti Pohtoon, jolla oli oma kammari Kanajärven talossa. Kanajärvelle Pohto kuljetti myös omat arvokkaat kirjansa pakoon ns. itämaista sotaa.
Emanuel Kanajärvi oli hyvin tarkka kirjoistaan ja säilytti niitä hyvin. Kuitenkin hän lahjoitti Kalvolan kirkolle 1861 perustettuun kirjastoon kohtuullisen kirjakokoelman, josta tuli tavallaan uuden kirjaston peruskokoelma. Kanajärven kirjakokoelma myytiin v. 1908 Helsingin yliopiston seminaarikirjastolle. Kokoelmaan kuului 650 teosta ja 72 vuosikertaa sanomalehtiä. Myöhemmin tämä kokoelma on hajonnut, joten sen todellisesta sisällöstä tiedetään sangen vähän. Kaikki kokoelman teokset olivat joka tapauksessa suomenkielisiä.
Loppuvaiheet
Suurten nälkävuosien seurauksena koko Suomi menetti runsaasti asukkaitaan. Syynä kuolemaan ei suinkaan aina ollut nälkä, vaan erilaiset kulkutaudit verottivat oman osuutensa kansasta. Ihmiset olivat tottuneet elämään eristäytyneissä olosuhteissa ja kun nälkä pisti suuret joukot liikkeelle, niin myös taudit raivosivat ihmisten liikkumisen myötä.
Kansalaiset pystyivät kehon ravitsemustilanteen johdosta huonosti vastustamaan kulkutauteja ja tällaiseen lavantautiepidemiaan myös Emanuel Kanajärvi kuoli 2. kesäkuuta 1868.