Elvi Sinervo

Elvi Sinervo (1912 - 1986) oli suomalainen työväenluokkainen kirjailija, runoilija ja suomentaja. Hän oli selkeän vasemmistolainen ja toi vakaumuksensa ilmi myös teksteissään. Hän toimi sotien jälkeen kymmenen vuotta Suomen Kommunistisessa Puolueessa (SKP) mistä erosi v. 1959, mutta jatkoi toimintaansa Suomen Rauhanpuolustajissa.

Sinervo kuului v. 1936 perustetun kulttuuriyhdistys Kiilan kantaviin voimiin. Ydinryhmään kuuluivat myös Jarno Pennanen, Arvo Turtiainen, Viljo Kajava ja Otto Varhia. Jo tunnustusta saaneista kirjailijoista Kiilaan liittyivät Katri Vala ja Pentti Haanpää.

Jatkosodan aikana Sinervoa pidettiin poliittisena vankina Hämeenlinnan naisvankilassa. Hänen tunnetuimpiin runoihinsa kuuluva Natalia on tältä ajalta. Monet muut hänen runonsa saivat uutta julkisuutta lauluiksi sävellettyinä vasemmistolaisen poliittisen laululiikkeen nousun myötä 1970-luvun alussa.

Sinervo sai Eino Leino -palkinnon v. 1980 ja Mikael Agricola -palkinnon v. 1973 suomennoksistaan.

Teokset

Romaanit

Toveri, älä petä (pienoisromaani, 1947)
Palavankylän seppä (romaani, 1939)
Viljami Vaihdokas (romaani, 1946)

Novellikokoelmat

Runo Söörnäisistä (novellikokoelma, 1937)
Vuorelle nousu (novellikokoelma, 1948)

Näytelmät
Onnenmaan kuninkaantytär ja ihmislapset (näytelmä, 1944)
Toukokuun viimeisenä iltana (radionäytelmä, 1948)
Maailma on vasta nuori (näytelmä, 1952)

Runokokoelmat

Pilvet (runokokoelma, jota hän kirjoitti vessapaperille vankeusaikana Hämeenlinnan naisvankilassa, 1944)
Desantti (näytelmä, 1945)
Oi lintu mustasiipi (runoja, 1950)
Neidonkaivo (runoja, 1956)
Rukkanen (runoja, 1957)
Sinervo, Elvi: Pilvet: Runot 1941–1956. Helsinki: Love Kirjat, 1984. ISBN 951-835-088-4.