Camenaeus- ja Orraeus -sukujen papit 1500- ja 1600-luvun Hollolassa

Arno Forsius

Camenaeus- ja Orraeus- sukujen muodostamaan sukupolvien ketjuun kuuluvat papit toimivat 1500- ja 1600-luvuilla Hollolan seurakunnan palveluksessa yhtäjaksoisesti yli 120 vuoden ajan, siitä kirkkoherroina lähes 90 vuoden ajan. Tässä kerrotaan Hollolan seurakunnan oloista heidän aikanaan ja mainittujen sukujen vaiheista.

Pappissäädyn keskinäiset avioliitot

Kustaa Vaasa toteutti 1520-luvulla Ruotsissa ja Suomessa uskonpuhdistuksen. Luterilaisen opin mukaisesti papit saivat avioitua. Sen jälkeen pappiloissa eli tavallisesti monilapsinen suurperhe. Varsin pian papiston keskuudessa avioliitot alettiin solmia säädyn sisällä, niin että papit avioituivat papintyttärien kanssa. Koska sekä miehet että naiset kuolivat usein verraten nuorina, lesket avioituivat tavallisesti uudelleen. Myös uudet avioliitot solmittiin enimmäkseen säädyn sisällä.

Pappissäädylle oli aikaisemmin ominaista, että pappien pojista yksi tai useampi luki isänsä tavoin papiksi. Pojat saivat usein kappalaisen tai kirkkoherran viran isänsä tai vaimonsa isän hoitamassa seurakunnassa. Toinen melko yleinen käytäntö oli, että seurakuntaan otettiin kirkkoherraksi tai kappalaiseksi pappi, joka solmi avioliiton leskeksi jääneen papinemännän kanssa. Tämä antoi leskelle ja lapsille tarvittavan toimeentulon, jonka järjestäminen muulla tavalla olisi ollut noina aikoina varsin vaikeata.

Seurauksena papin poikien valitsemisesta isänsä tai appensa seurakunnan virkoihin oli, että joissakin seurakunnissa toisiaan seuraavat papin viran hoitajat edustivat samaa sukua tai perhepiiriä usean sukupolven ajan. Toisinaan tällainen sukupiirin ”valtakausi” seurakunnassa saattoi kestää kokonaisen vuosisadan tai kauemminkin.

Kirkollisten virkatehtävien hoitoa lukuun ottamatta papin perheen elämä ei poikennut merkittävästi varakkaiden talollisten elämästä. Pappisperheiden toimeentulo ja varallisuus riippuivat virkaan liittyvien palkkaetujen lisäksi olennaisesti kyvystä hoitaa virkatalojen maataloutta. Papeilla oli usein myös omia tiluksia. Muutamat papit pystyivät keräämään suuria omaisuuksia. Varakkuuden ansiosta papit saattoivat usein antaa pojilleen mahdollisuuden koulunkäyntiin ja jatko-opintoihin.

Marcus Eschilli (Camenaeus)

Hollolan laajassa seurakunnassa, jonka pyhättönä oli 1400-luvulla rakennettu Pyhän Neitsyt Maarian harmaakivikirkko, oli kirkkoherrana vuodesta 1568 alkaen Nicolaus Matthiae Forschollen (alunperin Forsskål). Kustaa Vaasan aikana vuonna 1556 Hollolan pappilan tilukset oli muutettu kuninkaankartanoksi.

Siten Forschollenilla ei ollut virkaan tullessaan muutamaan vuoteen käytössään pappilan maita, mikä aiheutti hänelle monenlaista vaikeutta mm. hevosenpidossa ja rehun saannissa. Kun kuninkaankartano lakkautettiin vuonna 1572, sai kirkkoherra aikaisemman pappilan tilukset hoitoonsa viimeistään seuraavana vuonna. Forschollen omisti lisäksi itse vuonna 1582 ostamansa talon, josta hän suoritti verona ratsupalvelusta.

Samanaikaisesti Forschollenin kanssa, siis vuonna 1568, Hollolan kappalaisen virkaan tuli Marcus Eschilli (Eskilinpoika). Tuolloin seurakunnassa oli kaksi muutakin kappalaista, sillä siihen aikaan nämä hoitivat emäseurakunnasta käsin kappeliseurakuntien tehtäviä, Georgius Simoni Nastolassa ja Johannes Jacobi Asikkalassa.

Vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan kirkkoherra Nicolaus Forschollen maksoi veroa rahana 31 ½ mk ja hopeana 1 luoti 3 ½ kvintiiniä, kun taas kappalainen Marcus Eschilli maksoi verona vain 4 mk. Varallisuudessa oli siten huomattava ero. Hollolassa pappila oli silloin kuninkaankartanona, joten kirkkoherralla ei ollut karjavarallisuutta. Säilyneiden tietojen perusteella on arvioitavissa, että pappilan karja oli ollut verraten suuri ennen kartanon perustamista.

Kirkkoherra Forschollenin kuoltua vuonna 1598(?) tuli Marcus Eschillistä hänen seuraajansa vuonna 1601. Marcus Eschilli oli virassaan vuonna 1621(?) tapahtuneeseen kuolemaansa saakka. Näin hän ehti olla Hollolan seurakunnan palveluksessa yhtäjaksoisesti runsaan 50 vuoden ajan, luultavasti kauemmin kuin kukaan muu. Marcus Eschilli omisti Uskilassa talon vuosina 1573–1606. Hän sai vuonna 1605 verohelpotusta siitä, koska oli menettänyt tulipalossa kaikki rakennuksensa ja myös suuren osan karjastaan. Talo siirtyi pian sen jälkeen hänen vävylleen Zacharias Thomaelle. Kustaa II Aadolf antoi Marcus Eschillille vuonna 1616 turvakirjeen sen johdosta, että sotaväen kestitys oli muodostunut kovin raskaaksi taakaksi pappilalle.

Marcus Eschillin isä oli Portaan (Tammelan) hallintopitäjän Portaan kylässä elänyt tilallinen Eskil Tuomaanpoika, joka piti talossaan kestikievaria ja toimi nimismiehenäkin. Tila tunnetaan myöhemmin Lekka -nimisenä. Eskil Tuomaanpojan isä näyttää olleen Portaan kylässä elänyt Tuomas Andersinpoika. Eskil Tuomaanpoika oli hopeaveroluettelon mukaan koko Hämeen rikkaimpia miehiä ja hänellä oli Markuksen lisäksi ainakin neljä muuta poikaa, Eskil, Erik, Tuomas ja Sigfrid.

Hollolan kappalaiseksi tullut Marcus Eschilli oli veljessarjasta ainoa papiksi lukenut. Hänen aviopuolisonsa oli tiettävästi Matintytär, mutta tämän etunimeä ei tunneta. Avioparin lapsista tiedetään neljä, Valborg (Valpuri) ja toinen etunimeltä tuntematon tytär sekä pojat Severinus (Söyring) ja Georgius (Yrjänä). Severinus Marcista (Markuksenpoika), josta kerrotaan enemmän myöhemmin, tuli isänsä jälkeen Hollolan kappalainen ja kirkkoherra. Severinus Marcin perhekunnan yhteydessä aletaan käyttää sukunimeä Camenaeus.

Valborg Markuksentytär oli ensin naimisissa ratsumies Eskil Finnen kanssa. Tämän kuoltua Valborg avioitui Lammin seurakunnan Kosken (nyk. Hämeenkoski) kappalaisen Matthias Ericin kanssa, joka on Etholenius -suvun kantaisä.

Marcus Eschillin etunimeltä tuntematon tytär oli naimisissa Mäntsälän kirkkoherran Zacharias Thomaen kanssa, joka lienee ollut jonkin aikaa kappalaisena Hollolassa. Zacharias Thomae omisti Hollolan Uskilassa vuosina 1608—1636 talon, joka oli kuulunut Marcus Eschillille vuosina 1573–1606.

Pojista myös Georgius Marci luki papiksi ja hän toimi Hollolassa Nastolan kappeliseurakunnan kappalaisena ainakin vuodesta 1609 alkaen. Kun Nastolasta tuli erillinen kappeliseurakunta vuonna 1640, siirrettiin hänet pian asumaan sinne perustettuun pappilaan. Siellä hän toimi kuolemaansa asti, ilmeisesti vuoteen 1663 saakka. Veli Severinus, josta tuli Hollolan kirkkoherra vuonna 1623, valitti vuonna 1642, että kappalainen Georgius vihki hänen tietämättään aviopareja.

Georgius Marci oli naimisissa Valpuri Yrjänäntyttären (Valborg Jörenintytär) kanssa, joka mainitaan vuonna 1663 ”ikäloppuna”. Avioparilla oli ainakin seitsemän lasta: pojat Isak (Isaacus) ja Gabriel sekä tyttäret Elin, Kirstin, Sofia, Elisabet ja Beata. Isaacus Georgi, joka käytti veljensä tavoin setänsä Severinus Marcin ottamaa sukunimeä Camenaeus, opiskeli vuosina 1662–1663 Tartossa, ehkäpä papiksi, mutta hänen kohtalostaan ei ole muita tietoja.

Gabriel Georgii Camenaeus oli Asikkalassa lukkarina vuodesta 1672 ainakin vuoteen 1694 saakka. Hänen puolisonsa oli Ingeborg ja avioparin lapsista Johan Gabrielinpoika Camenaeus oli isänsä jälkeen Asikkalan lukkarina ainakin vuosina 1698–1702. Georgius Marcin tyttäristä tunnetaan toistaiseksi vain Sofian myöhemmät vaiheet. Hän avioitui Nastolan kappalaisen Ericus Jordani Peuroniuksen kanssa, josta tuli myöhemmin Orimattilan ja viimeksi Laukaan kirkkoherra.

Severinus Marci Camenaeus

Marcus Eschillin pojista Severinus Marci (Söyring Markuksenpoika) luki papiksi samoin kuin edellämainittu veljensä Georgius Marci. Severinus Marci oli aluksi jonkin aikaa Asikkalan kappeliseurakunnan kappalaisena Hollolassa, kunnes hänestä tuli isänsä seuraaja Hollolan kirkkoherrana vuonna 1623. Hän kuoli nähtävästi vuonna 1642.

Severinus Marcin perheen yhteydessä tulee esiin sukunimi Camenaeus. Yleensä nuorukaiset opintielle lähtiessään ottivat itselleen latinaistetun sukunimen maakunnan, kaupungin, pitäjän, kotitalon tai isän ammatin mukaan, joskus aiemman suomen- tai ruotsinkielisen sukunimen mukaan.

Camenaeus muodostaa siinä suhteessa harvinaisen poikkeuksen. Camenae tarkoittaa antiikin roomalaisten lähteen haltioita, jotka vastasivat kreikkalaisten muusoja. Marcus Eschillin sinetissä olevan kuvion on tulkittu jo viittaavan lähteen kolmeen nymfiin. Erään selityksen mukaan Camenaeus -nimi johtuisi Hollolan pappilan mailla olleesta lähteestä. Uskilan kylässä onkin maamme suurimpiin kuuluva, 14 metrin syvyinen ja kirkasvetinen Kiikun lähde, joka olisi hyvin voinut olla sysäyksenä nimen ottamiselle.

Severinus Marci oli naimisissa Hebla Andersintyttären kanssa, joka oli elossa vielä vuonna 1651. Severinus Marci näyttää saaneen haltuunsa Laitialassa omistamansa talon vaimonsa perintönä. Sen perusteella on varsin luultavaa, että Heblan isä oli Hollolan kihlakunnan voutina toiminut Anders Tordinpoika (K 1597), joka oli ansioitunut Hämeen nuijasodan nujertamisessa.

Severinus Marcilla oli avioliitossaan Hebla Andersinyttären kanssa ainakin viisi lasta, tyttäret Elisabet, Kristina, Beata ja Sofia sekä poika Johannes Severini. Perheessä oli mahdollisesti toinenkin poika Georgius Severini eli Yrjänä, joka mainitaan vuonna 1643 eräässä käräjäasiakirjassa. Elisabet Söyringintytär Camenaeus solmi avioliiton kapteeni Matthias Brandtin kanssa, joka omisti useita tiloja Hollolassa. Kristina-tyttären elämänvaiheita ei tunneta tarkemmin. Sofia avioitui Turun linnansaarnaajan Andreas Jonae Orraeuksen kanssa. Sofian ja Johanneksen elämänvaiheista kerrotaan enemmän jäljempänä.

Tyttäristä Beata Söyringintytär Camenaeus solmi avioliiton rykmentinkirjuri Henrik Hannunpoika Uhrvederin kanssa, joka viljeli vuodesta 1633 Orimattilan Luhtikylässä olevaa taloa. Henrik Hannunpojan ensimmäinen aviopuoliso oli kuollut muutama vuosi aikaisemmin. Talo sai isännän sukunimen mukaan suomalaisen nimen Tuisku. Vuodesta 1645 Ylisen Hollolan kruununvoutina toiminut Henrik Hannunpoika Uhrveder eli Tuisku asui noin 20 vuotta Laitialan kartanossa Hollolassa.

Severinus Marcin aikana vuonna 1634 Hollolan kirkkoherranpappilan palveluskuntana oli kolme renkiä, neljä piikaa, vanha karjakko ja paimenpoika. Pappilassa oli vuoden 1636 tilastojen mukaan hevosia 3, härkiä 4, sonneja 1, mulleja 4, lehmiä 10, hiehoja 6, lampaita 10 ja nuoria lampaita 10, vuohia 6 ja nuoria vuohia 2 sekä nuoria sikoja 6. Siten kirkkoherranpappila oli karjavarallisuutensa puolesta pitäjän muita taloja suurempi.

Severinus Marci omisti eri puolilla pitäjää useita taloja. Hänellä oli vuodesta 1631 Parinpellossa tila, joka oli ollut sitä ennen autiona. Tämä talo tunnetaan yleensä nimellä ”Herra Söyrinki”. Talo joutui rappiolle varsin pian eri syistä ja muutaman vuoden kuluttua tulipalo hävitti kaikki talon rakennukset. Talo joutuikin uudelleen autioksi jo 1630-luvun lopulla tai viimeistään vuonna 1644. Vuonna 1636 Severinus Marci sai haltuunsa edellä jo mainitun 1 äyrin autiotilan Hollolan Laitialassa vaimonsa perintönä. Saman vuonna hän osti vielä Mårten Bertilinpojalta 2 ½ äyrin verotilan Pyhäniemestä 100 kuparitaalarilla.

Severinus Marcin kuoltua hänen leskensä joutui kaikesta huolimatta taloudellisiin vaikeuksiin. Vuonna 1651 kihlakunnanoikeus todisti, että leski Hebla Andersintytär oli menettänyt koko omaisuutensa ja käynyt ruumiinvoimiltaan niin heikoksi, että hänen olisi ilman lastensa ja hyvien ihmisten apua ollut pakko tarttua kerjuusauvaan.

Severinus Marcin aikana Hollolan seurakunnassa tapahtui merkittäviä muutoksia. Orimattila erotettiin kappeliseurakunnaksi vuonna 1634 ja omaksi seurakunnaksi vuonna 1636. Samoin muodostettiin Nastolasta ja Asikkalasta vuonna 1640 erilliset kappeliseurakunnat ja niiden kappalaiset siirrettiin asumaan Hollolasta kappeliseurakuntien alueelle.

Salama iski Hollolan kirkkoon 28.6.1642 ja poltti tyystin katon sekä sen keskeltä kohoavan pienen tornin, ns. kattoratsastajan. Tulipalon aiheuttamat tuhot olivat hyvin suuret.

Johannes Severini Camenaeus

Severinus Marcin poika Johannes Severini Camenaeus oli ”studiosus” eli opiskelija vielä vuonna 1634, mutta vuonna 1636 hänestä käytetään nimitystä ”herra”, joten hän oli silloin valmistunut papiksi. Hänet mainitaan vuonna 1637 kappalaisena Hollolassa ja hän hoiti tätä tehtävää ainakin vuoteen 1642, mahdollisesti vuoteen 1648 saakka. Silloin hänet ilmeisesti siirrettiin kappalaiseksi Asikkalan kappeliseurakuntaan. Hän on kuollut ehkä jo vuonna 1649 tai pian sen jälkeen. Hänen puolisonsa oli Birgitta (Brita) Bertilintytär.

Johannes Severini oli sairaalloinen ja hänet mainitaan ”heikkopäiseksi”. Ilmeisesti sen vuoksi hän joutui kärsimään varsinkin taloudellisissa asioissa. Hän otti vuonna 1636 viljelykseensä erään autiotilan Kutajoen kylässä (Pyhäniemessä), mutta myi sen vuonna 1642 langolleen, kapteeni Matthias Brandtille. Samana vuonna Johannes Severini osti Hollolan aikaisemman kirkkoherran Nicolaus Matthiae Forschollenin pojanpojalta Isak Jaakonpojalta Uskilassa olevan Isäntälän tilan. Johannes Severini ei pystynyt pitämään tätäkään taloa kauan hoidossaan, vaan myi sen vuonna 1648 langolleen Matthias Brandtille. Isäntälä siirtyi sittemmin Brandtilta tämän vaimon serkulle, katselmuskirjuri Elias Matinpojalle.

Andreas Jonae Orraeus

Turun linnansaarnaaja Andreas Jonae Orraeus avioitui Hollolan kirkkoherran tyttären Sofia Söyringintytär Camenaeuksen kanssa, kuten jo aikaisemmin mainittiin. Vaimonsa kuoltua Orraeus solmi uuden avioliiton Kaarina Perintyttären kanssa, joka oli jäänyt leskeksi ensimmäisen aviomiehensä, Turun hovioikeuden asessorin Anders Israelinpoika Svartin kuoltua. Andreas Jonae Orraeus kuoli ilmeisesti vuonna 1674.

Andreas (Anders) Jonae Orraeuksen isä oli Laitilan pitäjän Kaukolan tilan omistaja Joen Eerikinpoika, joka toimi 1600-luvun alussa kauan aikaa voutina Varsinais-Suomessa, ja hänen äitinsä oli Turun linnankirjurin tytär Elisabet Andersintytär Bruun. Tiedot lasten määrästä ovat epävarmoja, mutta avioparilla oli ehkä kahdeksan poikaa ja yksi tytär Karin Orre. Muita poikia Andreas Jonae Orraeuksen lisäksi olivat veronkantokirjuri Johan Orre (s. noin 1615, k. jälkeen 1681), ratsumestari Elias Orre, aateloituna Orrfelt (kaatui Varsovan taistelussa vuonna 1656), kornetti Gustaf Orre, aatelislipuston ratsumestari Arvid Orre (k. ennen 1688), Orimattilan kirkkoherra Axelius Orraeus (k. 1676), Karl Orre ja Klas Orre.

On mahdollista, että Andreas Jonae Orraeus oli hoitanut lyhyen aikaa Hollolassa papin tehtäviä. Severinus Marcin kuoltua vuonna 1642 kirjoittivat Turun tuomiokapitulin jäsenet Eskil Petraeus ja Georgius Alanus vuonna 1643 piispa Isak Rothoviukselle, että Turun linnansaarnaaja Andreas Jonae Orraeus oli näyttänyt heille Hollolan pitäjän anomuksen, jossa pyydettiin tämän asettamista Hollolan kirkkoherraksi appensa jälkeen. Kirjeen laatijat puolsivat hollolalaisten anomusta ja katsoivat, että opissa ja elämässä taitavaksi osoittautunut Orraeus nuorena ja toimekkaana miehenä tulisi hyvin hoitamaan kirkon korjauksen ja huolehtimaan myöskin surkeassa tilassa olevasta anopistaan. Kuningatar Kristiina nimittikin Orraeuksen vuonna 1643 Hollolan kirkkoherraksi ja vuodesta 1644 alkaen hän toimi myös kontrahtirovastina eli lääninrovastina.

Avioparilla oli poika Johannes sekä ainakin viisi tytärtä, Elisabet, Margareta, Brita, Sofia ja Karin. Johannes Andreae Orraeuksesta kerrotaan enemmän myöhemmin. Vanhin tytär Elisabet oli naimisissa Pyhtään kirkkoherran Johan Martini Gråå vanhemman kanssa. Toinen tytär Margareta oli naimisissa sairaalankirjuri, myöhemmin sotilashuoneenkirjuri Erik Karlinpoika Helsinghin kanssa. Margareta oli elossa ainakin vuonna 1687, jolloin pariskunta asui Lahden kartanossa. Brita oli naimisissa Helsingin raatimiehen Abraham Johaninpoika Rymanin kanssa. Sofia eli vanhempiensa luona vuosina 1664–1667, mutta lienee kuollut pian sen jälkeen. Karin oli mahdollisesti naimisissa turkulaisen kauppiaan Johan Tolpon kanssa tämän toisessa avioliitossa.

Andreas Jonae Orraeus joutui heti Hollolan kirkkoherraksi tultuaan huolehtimaan kirkon korjauksesta salaman sytyttämän tulipalon jälkeen. Kirkkoon tehtiin uusi katto ja samaan aikaan pantiin toimeen uudistuksia kirkon sisustuksessa, joka oli ilmeisesti kärsinyt myös vaurioita tulipalossa. Kirkon penkit uusittiin ja vuonna 1651 valmistui uusi saarnatuoli. Orraeuksen aloitteesta hankittiin myös uusi puulle maalattu alttaritaulu, joka kuvaa Kristusta Getsemanessa. Taulu on maalattu siinä olevan tekstin mukaan vuonna 1655. Orraeuksen aikana kalkittiin kirkon seinät, jolloin mm. asehuoneen keskiaikaiset maalaukset jäivät peittoon. Orraeus piti seurakunnassa tiukkaa kuria ja järjestystä. Taikuuden vastustamiseen kohdistettiin erityistä huomiota ja noitia vainottiin ankarasti. Sivistyksen kannalta tärkeää oli kansanopetuksen käynnistäminen.

Hollolan kirkon vanhasta sisustuksesta on säilynyt puinen taulu, johon on maalattu seuraava teksti: "Denna Tafflan Jämtväl sielffwa predikstolen, Chorbalcken, Spelbencken, sampt bilden på wäggen, äre målade igenom Andrea Jonae Orrei, P & P Hollolensis beställningh och flijtige tillskÿndan ANNO DOMINI. 1655."

Hollolan kirkkoherranpappilassa tiedetään olleen vuonna 1650 Andreas Jonae Orraeuksen aikana palveluskuntana kaksi renkiä ja kaksi piikaa. Maatalouden ohella Orraeus oli kiinnostunut myös muista taloudellisista asioista. Hänen aikanaan alennettiin Vesijärven pintaa tulvien vähentämiseksi. Samoin hänen aikanaan muodostettiin Hollolaan vuonna 1649 kappalaisen virkataloksi Parinpellon kylässä oleva tila ”Herra Söyrinki”, joka oli saanut nimensä sen aikaisemmin omistaneesta Severinus Marcista eli Söyring Markuksenpojasta. Tila oli ollut viimeksi autiona 7 tai 8 vuotta. Se merkittiin maakirjaan ensimmäisen kerran kappalaispappilana vuonna 1651.

Andreas Jonae Orraeus osti vuonna 1647 langoltaan, kapteeni Matthias Brandtilta Pyhäniemessä olleen Aidanpolven tilan, maksaen siitä 100 tynnyriä viljaa, puoliksi rukiita ja puoliksi ohria, sekä 120 taalaria kuparirahaa. Pappien palkkaus muodostui suureksi osaksi seurakuntalaisten maksamista veroista. Seurakuntalaiset syyttivät toisinaan pappeja liian suurten verojen kantamisesta, mutta myös papit valittivat, että seurakuntalaiset pyrkivät eri tavoin vapautumaan kymmenyksistään ja muista veroistaan. Andreas Jonae Orraeus oli vuonna 1656 syytettynä Asikkalan käräjillä, sillä Olavi Sakariaanpoika oli väittänyt tämän kantaneen enemmän veroa kuin hänelle kuului. Tässä tapauksessa Orraeuksen todettiin menetelleen asetusten mukaisesti, mutta kantajana ollut Olavi Sakariaanpoika tuomittiin sakkoihin kirkollismaksujen laiminlyönnin johdosta.

Johannes Andreae Orraeus

Johannes Andreae Orraeus, Andreas Jonae Orraeuksen poika, tuli Hollolan kappalaiseksi isänsä aikana vuonna 1665 ja hänet nimitettiin Hollolan kirkkoherraksi isänsä jälkeen vuonna 1674. Tuomiokapituli oli vastustanut nimitystä, koska se katsoi, että hän ei ollut riittävän ansiokas näin suuren seurakunnan esimieheksi ja että hänen oma osuutensa seurakunnan antamaan kutsuun oli sopimattoman suuri. Siitä huolimatta hänet nimitettiin tähän virkaan. Orraeus ehti edustaa Viipurin hiippakuntaa valtiopäivillä 1680. Hän kuoli äkillisesti vuonna 1688 matkalla Viipurissa.

Johannes Andreae Orraeus oli naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Elisabet ja tästä avioliitosta syntyi seitsemän tytärtä. Toinen aviopuoliso oli Ingeborg Ekestubbe ja tästä avioliitosta syntyi vain yksi poika, Henrik. Useimmat tyttäret päätyivät ajan tapaan emänniksi lähiseudun pappiloihin.

Vanhimman tyttären Sofian (myöhemmin Sofia Elisabet) puoliso oli Kymin kirkkoherra Erik Hammerman. Toisen, nimeltä tuntemattoman tyttären aviomies oli Vehkalahden kirkkoherra Nils Barck tämän ensimmäisessä avioliitossa. Anna oli Iitin kirkkoherran Johannes Paulinuksen neljäs aviopuoliso. Elisabetin aviomies oli Valkealan kirkkoherra David Hirn. Margareta avioitui Anders Hirnin kanssa, joka oli Hollolassa pitäjänapulaisena vuosina 1687–1694 ja kappalaisena vuosina 1700–1712 sekä viimeksi kirkkoherrana Padasjoella. Kristinan aviomies oli ratsumestari Erik Tujulin. Maria oli avioliitossa ensin kruununvouti Matias Påsan kanssa ja tämän kuoltua vänrikki, myöhemmin Haminan raatimies Petter Ananderin kanssa. Samalla todettakoon, että Eskil Etholenius ei ollut Johannes Andreae Orraeuksen vaan todennäköisesti kirkkoherra Gustaf Bernerin vävy. Johannes Andreae Orraeuksen ainoa poika Henrik asui isänsä kuoltua monta vuotta Turussa professori Simon Tolpon luona, mutta lienee kuollut jo nuorena.

Johannes Andreae Orraeuksella oli vuodesta 1666 omistuksessaan Pyhäniemessä kolmesta tilasta muodostettu ratsutila, Alestalo, joka siirtyi Orraeuksen kuoltua tämän leskelle Ingeborg Ekestubbelle. Ainakin vuodesta 1700 tämä ratsutila kuului Orraeuksen vävylle Anders Hirnille. Pyhäniemen toinen kolmesta tilasta muodostettu ratsutila, Ylöstalo, kuului vuosina 1683–1704 kirjanpitäjä Erik Kaarlenpoika Helsinghille, joka puolestaan oli naimisissa Orraeuksen sisaren Margaretan kanssa.

Molemmat ratsutilat yhdistettiin, kun Hollolan kirkkoherra Gustav Berner osti jälkimmäisen vuonna 1705 ja edellisen vuonna 1706. Orraeus osti lisäksi vuonna 1684 Laitialan ratsutilan serkultaan Aleksanteri Henrikinpojalta, joka oli Henrik Hannunpoika Tuiskun (Uhrveder) poika. Tila muodostui yhdistämällä kylän neljä taloa. Orraeus myi tilan 500 kuparitaalarin hinnasta jo vuonna 1686 Ylisen Hollolan kruununvoudille Henrik Löfvingille, joka osti vuonna 1696 myös Köykän kartanonVoistion kylästä.

Edellä mainituista papeista Marcus Eschilli ja Severinus Marci Camenaeus sekä Andreas Jonae Orraeus olivat tämän kirjoittajan esivanhempia Gråå-, Reilin-, Wichtman- ja Törnström- (myöh. Hiidenheimo-) sukujen kautta.

Julkaistu Hollolan kotiseutukirjassa XII "Ei saa ollal loppasuu maaliman tavaralle", Lahti 1998. Tarkistettu 1.3.1999. Korjaus 1.4.2000 Pauli Helénin ilmoittaman virheen johdosta, koskien Kristina ja Beata Söyringintytär Camenaeusta. Lisäyksiä 23.1.2003 Ismo Pyyppösen lähettämien tietojen perusteella, ne koskevat Joen Erikinpojan (Orre) lapsia, joita mainitaan eri lähteissä yhteensä yhdeksän.

Kirjallisuutta

• Härö, E.: Pyhäniemen kartano, Rakennus- ja kulttuurihistoriallinen selvitys. Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1982. Lahti 1982, 44–64.

• Juvelius (Juva), E. W.: Sysmän pitäjän historia I–II. Lahti 1927

• Kuusi, S.: Hollolan pitäjän historia I–II. 2. yhdistetty ja korjattu painos. Kukkila (Hollola) 1980

• Linna, H.: Tuisku - Camenaeus Sukukirja 1. Jyväskylä 1987

• Mantere, H. (toim.): Hollolan kirkko. Asutuksen, kirkon ja seurakunnan historiaa. Hollolan seurakunta. Hämeenlinna 1985.

• Paaskoski, J.: Orraeus-suku. Itäsuomalainen sotilas-, virkamies- ja pappissuku. Käsikirjoitus Kansallisbiografiaa varten. [1999?]

• Pousar, J.: Kirjallinen tiedonanto 4.8.1998

• Släkten Orre – Orraeus. Utarbetad av Henrik Falck (k.). Arbetet avslutat 1995. Släktbok, Ny följd III: 4. 2001.

• Tuurala, A.: Camenaeus. Erään hollolalaisen pappissuvun vaiheita 1500- ja 1600-luvuilla. Genos 1959: (3:) 70–75

• Tuurala, A.: Orraeus – Gråå – Helsingh. Genos 1968, 101–104