Ahlajärven kartano
Ahlajärven kartano sijaitsee samannimisessä kylässä Kalvolassa. Sen eteläpuolella levittäytyy kaunis, Ahlajärven rantaan rajautuva viljelymaisema. Ahlajärvi on osa Äimäjärven ympäristön kukoistavaa kartanokulttuurimaisemaa. <widget type="googlemap"> <marker lat="61.07398" lon="23.84514">Ahlajärvi</marker> </widget>
Ahlajärven vaiheita
Kylä kuuluu Kalvolan varhaiskeskiaikaisiin asutusalueisiin, mutta juuri kartanon mailta löydetty tasataltta kertoo kivikauden asutuksesta. Asiakirjoissa ensimmäiset maininnat Ahlajärven kylästä on peräisin vuodelta 1447. Kylässä oli taloja neljä, joista mainitaan Horkkala (1507), Raukola (1509), Siukola (1507) ja Mälsä (1496). Horkkalaan kuului Sipilän ja Raukolaan Siukolan talot.
Ahlajärven Raukolan ratsutila oli talonpoikien hallussa 1660-luvulle asti, jolloin siitä tuli kruununtila. Urjalan nimismies Klemetti Jaakonpoika Hedman varusti tilan ratsumiehellä, ja tilan maita hoiti lampuoti. Vuonna 1669 tilan sai kornetti ja myöhemmin luutnantti Joakim Eerikinpoika. Aatelisten lahjoitusmaiden peruutuksen jälkeen Ahlajärven Raukolan tila jäi rustholliksi eli sieltä varustettiin jatkossakin ratsumies sotaan. Raukolan ratsutilan augmenttitiloja olivat Sipilä ja Siukola.
1600-luvun lopun kato- ja nälkävuodet koettelivat talollisia, ja Ahlajärvellä Raukolalle jäi verorästejä. Sipilän isäntä kuoli ja nuorempi lähti sotaan. Muut talot kylässä autioituivat. Viljelijäsuvut vaihtuivat, ja Mälsän tilasta liitettiin puolet Raukolan rustholliin.
1700-luvun alun venäläismiehityksen eli ns. ison vihan jälkeen Ahlajärven Raukolan perintöratsutilan ja Mälsän kruununtilan puolikkaan omistajana oli luutnantti Anders Ekqvist. Hänen poikansa korpraali Christer Johan Ekqvist ei halunnut velkojen rasittamaa tilaa, joten se siirtyi hänen sisarelleen vuonna 1727 Eva Catharina Ekqvistille ja hänen ruotsalaiselle miehelleen kornetti Johan Henrik Bergille sillä ehdolla, että vävy maksaisi velat. Eva Catharina kuoli vuonna 1733, mutta perinnönjako toteutui vasta vuonna 1765. Pojat Anders Fredrik Berg ja Adolf Johan Berg jakoivat ratsutilan, tytär Maria Catharina Berg puolisonsa lippumies Johan Vikbergin kanssa Mälsän puolikkaan. Toinen tytär, Greta Sofia oli nainut Sipilän talon Eero Eeronpojan. Sipilä ja Mälsä kokonaisuudessaan liitettiin vuonna 1790 ratsutilaan perintöriitojen seurauksena.
Vuonna 1781 Anders Fredrik Bergin itselleen lunastama kartano jaettiin uudelleen: puolet siitä sai poika Johan Henrik Berg ja toisen puolen sai tytär Ulrica talonpoikaismiehensä Antti Yrjönpojan kanssa. Koska Antti ei kyennyt maksamaan velkoja apelleen, maanmittausinsinööriksi valmistunut Johan Henrik Berg osti sisarensa osuuden. Antti ja Ulrica muuttivat Jyrämön torppaan, josta tuli heidän syytinkinsä. Vuonna 1805 Johan Henrik myi pahasti velkaantuneen kartanon toimitusvouti J.W. Hillebrandtille. Kuitenkin Hämeenlinnassa tullitarkastajana toiminut Johan Henrikin veli Anders Fredrik tuli vaatimaan osan perintötilasta sukuoikeuteensa vedoten ja moittimalla kauppaa laittomaksi. asia lykkääntyi, mutta loppujen lopuksi Hillebrandt sai vuonna 1810 kiinnekirjan koko Ahlajärven ratsutilaan - Mälsän hän oli saanut jo vuonna 1806.
Vuonna 1814 Ahlajärvellä oli 14, vuonna 1860 17, vuonna 1917 8 torppaa. Kun torppien lunastamiseksi tehtiin laki, Ahlajärven kartanosta myytiin 6 torppaa.
1860-luvun nälkävuodet veivät Ahlajärven kartanon konkurssiin, jolloin Gustaf Fredrik Granfelt otti kartanon velkoineen haltuunsa vuonna 1869. Hän ei kuitenkaan onnistunut nostamaan kartanoa velkakuopasta, vaan myi sen vuonna 1877 meijeristi Johan Oscar Bodströmille, Ruotsissa syntyneelle lukkarinpojalle. Bodströmillä oli meijeri Keikkalassa. Hän myi tilan yhtiölle, johon kuuluivat hänen lisäkseen veli Erik Gustaf Bodström, Olof Gustaf Andersson ja Jakob Larsson sekä Hommosen rusthollin isäntä Jaakko Stenvik. Bodström osti Ahlajärven takaisin itselleen vuonna 1880. Kartanon ylläpito kustannettiin sahan, maanviljelyksen ja meijerin toiminnan avulla. Johan Bodströmin kuoltua vuonna 1888 nuorempi veli jatkoi tilan töitä ja liitti siihen Eskolan talon vuonna 1890. Erik Gustaf Bodström sairastui kuitenkin mielenvikaisuuteen, ja talo joutui velkojille. Konkurssipesää hoitivat Karl Palmroth ja Anders Andersson. Kauppias Kustaa Saarinen sai lainan Suomen Hypoteekkiyhdistykseltä, jolla hän lopulta sai kartanon kokonaan omistukseensa vuonna 1896. Vuoden 1918 punakapinassa hänet yritettiin murhata.
1900-luvun alussa Ahlajärven kartano kuului yli 50 hehtaarin tiloihin, vuonna 1941 sen peltoalue oli 152 hehtaaria. Ahlajärven vanhan ratsutilan entinen päärakennus on vuodelta 1904. Uusi, tiilinen päärakennus on vuodelta 1973. Talousrakennukset ovat pääasiassa 1800-luvun loppupuolelta.
Lähteet
Kalvolan historia I. Hämeenlinna 1992. ISBN 952-90-4151-9
Kalvolan historia II. Kirj. Martti Favorin. Hämeenlinna 1996. ISBN 952-90-8241-X
Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9