Sotka Oy
Osuustukkukauppa OTK aloitti puunjalostustehtaan rakentamisen Kantolaan vuonna 1941. Vuonna 1964 nimi muutettiin Sotka Oy:ksi.
OTK aloittaa puualalla
Suomen puuteollisuudessa ilmeni aikoinaan lukuisia ongelmia. Yleinen hintataso nousi korkeaksi, eivätkä pienet puusepänverstaat tunteneet standardisoinnin tuomia etuja. Tällöin elintarviketeollisuuteen suuntautunut OTK päätti hakeutua täysin uudelle alalle puuvalmisteteollisuuteen. Edistysmielisen osuuskaupan kattavan myyntiorganisaation katsottiin takaavan riittävän menekin uudenaikaiselle suurteollisuuslaitokselle. Vuonna 1941 laitosta ryhdyttiin kaavailemaan vakavissaan. Alkuvaiheessa todettiin sahalaitoksen välttämättömyys turvaamaan tehtaan laadukkaan raaka-aineen tarve. Huhtikuussa kirjoitettiin Hämeenlinnan kaupungin kanssa kauppakirja 26,5 hehtaarin maa-alueesta Kantolanniemestä Vanajaveden uittoreitin varrelta. Kaupunki sitoutui rakentamaan radan tontin rajalle sekä toimittamaan sähkölinjan voima-asemalle. Työt alkoivat välittömästi, mutta vain voimalan piippu saatiin pystytetyksi ja raamisahojen perustukset valettua, ennen kuin jatkosota katkaisi rakennustyöt.
Eklöfin saha ostetaan
Seuraavana vuonna OTKn Puu Osakeyhtiö perustettiin virallisesti. Oman tehtaan rakennustyöt seisoivat, mutta syksyllä yhtiö sai mahdollisuuden ostaa Eklöfin vanhan höyrysahan. Vanhanaikaisen sahan vuokrasopimus oli umpeutumassa, mutta OTK Puu sai mahdollisuuden käynnistää toiminta ja lisäksi saatiin haltuun laaja Hämäläinen puunhankintaverkosto. Puusepäntehtaalle pystyttiin järjestämään välttävät tilat yhdistämällä kaksi varastovajaa.
Rakennustyöt jatkuvat
Sodan jälkeen jatkuivat rakennustyöt Kantolassa. Muuratut korjauspaja ja voima-asema sekä puinen saharakennus valmistuivat jo vuonna 1946, mutta niitä ei saatu vielä käyntiin. Koneiden osista ilmeni puutetta ja lisäksi toinen raamisahoista joutui sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Loppuvuodesta päästiin myös kuivaamon ja höyläämön rakennustöihin. Jälleenrakennuskausi aiheutti suuren kysynnän OTKn Puun tuotteille. Tosin laatu kärsi, koska parhain puutavara joutui korvaussuorituksiin. Vuonna 1947 sahaustoimintaa päästiin pikkuhiljaa aloittamaan uudella laitoksella ja kaksi vuotta myöhemmin myös puusepäntehdas aloitti toiminnan. Eklöfin tilalla toiminut saha lopetettiin tammikuussa 1949.
Voimala
Voimalan Korkeassa osassa varastoitiin purut ja niiden alla sijaitsi varsinainen kattilahuone. Voimalan piippu kohosi 78 metriin ja purusiilon lakipiste 25 metriin maanpinnasta. Purua voimalaan tuli kolmesta suunnasta kuljettimien välityksellä: sahalta, puusepäntehtaalta sekä rannassa olevalta kuorimolta. Kaikki heikompilaatuinen jäte poltettiin voimalaitoksessa, mutta raskaampi jäte murskattiin hakkeeksi ja myytiin paperiteollisuudelle. Pääkattilana toimi LaMont- viistoputkikattila, johon kuului poikittainen lämmönvaihdin, ns. kattilalieriö. 60-luvulla voimalaan asennettiin toinen kattila, joka käytti öljyä. Generaattori sijaitsi matalammassa kaksikerroksisessa osassa, joka oli lähimpänä puusepäntehdasta. Vuonna 1956 OTKn mylly valmistui Kantolaan ja kasvaneen energian tarpeen johdosta muuntamolle tehtiin uusi siipirakennus. Sen toiseen kerrokseen sijoitettiin valvontataulut sekä kytkinasema, ns. öljykytkimet.
Saha
Aivan kuten yleensä tuon ajan sahalaitokset, myös Sotkan saha oli lautarakenteinen kaksikerroksinen rakennus. Kahden raamisahan voimanlähteinä toimivat jo sähkömoottorit toisin kuin Eklöfin höyrysahalla. Sahalla käytettiin ristisahaus sik-sak järjestelmää. Raamien syöttölaitteiden uusimisen jälkeen sahausnopeus nousi huomattavasti,siirryttäessä variaattori systeemiin lautaspyörien sijaan. Alkuun Särmäyssahoja olikin vain yksi raamien tehojen noustessa tuotannon kasvaessa asennettiin toinen särmäsaha.Pää eli keskitavaran rimoitus tapahtui sahan kuormaus pöydältä josta se ajettiin trukilla odottamaan kuivaamoon menoa, lautatavara pääosin tapuloitiin ajamalla pikku veturilla kuormat lautatarhalle . Kuivaamon laajennuksen jälkeen saatiin myös rimottamolaitteisto siihen yhteyteen, jolloin lautatavaraakin rimotettiin joka saatiin suoraan kuivaamoon.Samaan yhteyteen rakennettiin nykyaikainen puutavaran lajittelulaitos eli puutavara lajiteltiin nyt kuivattuna, kun se ennen tapahtui sahalla lajittelu/ tasauspöydällä.Näin koko prosessi nopeutui, pian puutavara saatiin varastoon josta rautatievaunuihin ja laivattavaksi. Sahan sosiaalitilat sijaitsivat tiilisen korjauspajan yläkerrassa kun työtä tehtiin kahdessa vuorossa.
.
Rantaan rakennettiin tukkiallas, jossa suoritettiin tukkien tuumaluokittelu. Vuonna 1964 tehtiin uusi 33 taskuinen lajittelulaituri, joka varustettiin Satekon toimittamalla 140 metriä pitkällä kuljettimella. Laiturin viereen rakennettiin kaksi aaltopellillä verhottua puurakennusta: kaksi konetta sisältävä kuorimo ja kuorien puristamo.
Puusepäntehdas
Tehdas muodostui kahdesta kolmekerroksisesta talosta ja niitä yhdistävästä yksikerroksisesta hallista. Tämä sisälsi ikkunoiden kokoonpano-osaston. Pohjoisosaan sijoitettiin kuivaamo, höyläämö ja ylempiin kerroksiin konttori. Ovien ja ikkunoiden tuotanto käynnistyi hyvin ja vuonna 1949 myytiin erilaisia ovia noin 10 000 kappaletta. Puusepäntehtaan kolmikerroksista eteläsiipeä laajennettiin 50-luvun lopussa.
Kuivaamo toimi alussa puusepäntehtaan yhteydessä höyläämön vieressä. Syksyllä 1957 valmistui uusi kuivaamo erilliseen tiiliseen rakennukseen, joka varustettiin uudenaikaisella valvontalaitteistolla. Myöhemmin kuivaamoa laajennettiin kolminkertaiseksi.
Tuotteet
Ohjelmaan kuului sekä ulko-, että väliovet. Väliovi vaihtoehtoina tehtiin koivuvaneri, kovalevy ja mahonkipintaisia ovia sekä yksinkertaisia vaneripeiliovia. Ulko-ovia tehtiin ns. mökkiovia ja myös komeempia sisäänkäyntejä vasikalla tai ilman. Ikkunoita tehtiin kahteen suuntaan aukeavia, sisäänaukeavia sekä kiertoikkunoita. Ovet ja ikkunat sai halutessaan myös saranoituna. Mitoituksena käytettiin vakiokokoja. Keittiökaapit ja -komerot tehtiin myös vakiomittojen mukaan ja ne sai joko puuvalmiina tai etusarjat valmiiksimaalattuna ja rungot pohjamaalattuna. Tuotteet menivät pääosin kotimaan markkinoille, mutta ikkunoita ja ovia myytiin huomattavia määriä Neuvostoliittoon.
Vuonna 1964 puuyhtiön nimi muutettiin Sotka Osakeyhtiöksi, mutta se toimi edelleen OTK:n tytäryhtiönä. Puusepäntehtaan johtajana toimi Jaakko Railio. Diplomi-insinööri Viljo Komulainen nimettiin sahan ja voimalaitoksen käyttöpäällikoksi vuonna 54 ja hän toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 1960 eteenpäin. Metsänhoitaja Mikko Sipi tuli myyntipäälliköksi vuonna 1954 ja sahan johtajaksi vuosiksi 1960-1984. Puusepäntehdasta johti Diplomi-insinööri Eerik Wasastjerna vuodesta 1964. Työntekijämäärä nousi yli kuudensadan 60-luvun lopulla.
Toiminta päättyy
80-luvulla suoritettujen järjestelyjen yhteydessä OTK muuttui EKA-yhtymäksi. EKA myi sahan Grahn-yhtiölle, joka lopetti sahauksen elokuussa 1985. Sotka jatkoi toimintaansa vuoteen 1992 asti, jolloin EKA kaatui. Voimalaitos lakkautettiin jo ennen EKA:n kaatumista. Viimeiset uudistukset voimalaan oli tehty 1984, jolloin vielä uudistettiin polttoaineen syöttölaitteita, rakennettiin uusi valvomo ja ulkoinen polttoainevarasto. Lopettamisen jälkeen saha, lautatarhan katokset ja rantavarusteet poistettiin. Viimeisenä purettiin voimala ja piippu kaadettiin kesällä 2003. Puusepäntehtaassa toimii nykyisin lukuisia pienyrittäjiä ja pieni tiilinen pumppuhuone on edelleen pystyssä Vanajaveden rannalla.
Lähteet
Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3
Tainio Tauno: OTK 1917-1967
Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 2-3
OSUUSLIIKE lehti 1/45, 6/46, 1/50, 1/56
OTKn Puu Osakeyhtiö: Luettelo nro 5/1961
Hämeen Sanomat 31.7.2003