Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66

Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66 on kirjailijoiden, harrastajakirjoittajien ja kaikkien kirjallisuusihmisten verkosto. Se kuuluu Suomen kirjailijaliiton ylläpitämään kirjailijayhdistysten verkostoon. Jo pelkästään kirjailijaliiton järjestämät jokavuotiset talvipäivät ovat mainio syy olla aktiivisesti mukana yhdistyksessä! Lisäksi Vana-66 järjestää kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä tapahtumia, jäseniltoja, tekstitreffejä, kursseja ja koulutuksia jäsenistön tarpeiden ja toivomusten mukaan. Joka kevät ja syksy kirjastolla järjestetään yleisölle avoin Kirjasato-tilaisuus, missä vanalaiset ja muutkin paikalliset kirjoittajat kertovat uusimmasta tuotannostaan. Jos olet kiinnostunut jäsenyydestä, toimita vapaamuotoinen hakemus sähköpostiin kirjailijayhdistysvana at gmail.com. Jäsenmaksu on 20 € / vuosi, ainaisjäsenyys 100 €.

Jokaisella elämänalueella on hyödyllistä oppia ilmaisemaan asiansa ja ajatuksensa tiiviisti ja selkeästi. Pienelläkin harjoituksella kirjoittamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa.

Historia

Keväällä 1947 Hämeenlinnaan perustettiin Nuoren Voiman Liiton alaosasto Hämeen Ikaros. Se oli kirjan ystävien kirjallinen ja kuvataiteellinen harrastuspiiri, joka toimi vilkkaasti 1950-luvun loppupuolelle asti. Kirjallisuusmatineoihin saatiin esiintyjiksi valtakunnallisesti merkittäviä kirjailijoita ja tilaisuuksien saama suuri yleisösuosio innosti järjestäjiä. Kerhoilloissa käytiin keskusteluja kirjallisuuden ja kulttuurielämän tilasta, kustannuspolitiikasta, lukijan asemasta ja nousevasta modernismista. Alustajiksi kutsuttiin paitsi kirjailijoita myös mm. kuvataiteilijoita ja elokuvan asiantuntijoita.

Ikaros oli siis Nuoren Voiman Liiton alajaosto, joten se ei voinut rekisteröityä, kerätä jäsenmaksuja tai saada avustuksia. Vierailijat esiintyivät tilaisuuksissa ilmaiseksi. Ikaroksen aktiivit päättivät lopulta perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen, joita oli alkanut syntyä pitkin maata. Hämeenlinnan siltatyömaalle tuli töihin runoilija ja kirjailija Pentti Fabritius mukanaan Kuopioon perustetun maakunnallisen kirjailijayhdistyksen säännöt. Niistä kävi ilmi, että maakunnalliset yhdistykset voivat päästä osallisiksi valtion kulttuuriavustuksista opetusministeriön (myöhemmin läänien taidetoimikuntien) kautta.

Ikaroksessa toimineet aktiivit päättivät perustaa uuden maakunnallisen kirjoittajayhdistyksen. Toiminta-ajatuksena oli, että Ikaroksen keskusteleva, humanistinen ja taiteiden välinen yhteishenki säilyisi uuden järjestäytymisen jälkeen. Perustava kokous pidettiin 11.1.1966 EHO:n baarin kabinetissa. Perustamiskokouksen osanottajat olivat Pentti Fabritius, Matti J. Ilkka, Einar Palmunen, Aulikki Hakulinen, Helmi Könnölä, Paula Ravi, Martti Taivainen, Seppo Saarikylä, Toivo Lampinen, Pekka Lampinen, Else Matilainen, J. Valmu, Kari Jalonen, Simo Ojanen, Liisa Halonen-Nieminen ja V. E. Saari. Kirjailija Simo Ojanen piti alustuspuheen, minkä jälkeen kaikki kannattivat yhdistyksen perustamista. Ojanen valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Helmi Könnölän ehdotuksesta yhdistyksen nimeksi tuli Vana. Nimi tarkennettiin ensin Kanta-Hämeen kirjoittajayhdistys Vana-66:ksi, vähän myöhemmin muiden maakuntayhdistysten mukaisesti Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry:ksi. Sittemmin nimi on palautettu kirjoittajayhdistykseksi.

Toiminta alkoi vilkkaana Ikaroksen perinnön hengessä. Rajoitukseksi nousi jäsenyyteen liitetty vaatimus kirjailijuudesta: jäseniltä edellytettiin julkaistuja teoksia tai tekstejä tai ainakin julkaisukelpoista tekstinäytettä, jonka johtokunta arvioi. Yhdistys ei enää ollut samalla tavalla vapaa ja avoin kuin Ikaros-kerho. Yleisölle suunnatut matineat ja keskustelutilaisuudet kuitenkin jatkuivat ja raha-avustuksiakin alkoi tulla. Ensimmäisinä vuosina Vanassa oli 26 jäsentä ja myöhemmin luku nousi 50-70 jäsenen tiimoille.

Ensimmäisenä toimintavuotena järjestettiin viisi kirjallista tilaisuutta, joihin väkeä tuli tungokseen asti. Suurin niistä oli kirjastossa järjestetty keskustelu Gunnar Mattsonin kohua herättäneestä teoksesta "Prinsessa". Paneelikeskusteluista merkittävimpiä oli vuonna 1969 taidemuseossa järjestetty keskustelu Hämeenlinnan kulttuuripolitiikasta. Ikimuistoinen tilaisuus oli seudun äidinkielenopettajien ja Hämeenlinnan kaupungin musiikki- ja kulttuurilautakunnan kanssa järjestetty kirjallisuusmatinea, johon osallistui 200 henkeä. Kirjallisia yleisötilaisuuksia järjestettiin yhteistoimin myös Larin-Kyöstin seuran ja Hämeenlinna-seuran kanssa. Vuonna 1975 järjestettiin kaksikin novellikilpailua, joiden parhaimmisto julkaistiin 1977 kokoelmassa "Sanan vanaa - novelleja". Mukana oli 10 kirjoittajaa: Liisa Halonen, Veikko Isomäki (joka laati teokseen myös kannen), Olli Jalonen, Pekka Lampinen, Matti Pulkkinen, Ellen Pylkkänen, Kaarina Sakala, Martti Salmivaara, Pertti Tonteri ja Pekka Verno. 1970-luvun lopulla toimeenpantiin satukilpailu, johon haluttiin paikallisväritteisiä tarinoita. Tekstejä saatiin runsaasti ja 1979 niistä koottiin Hämeenlinna-seuran julkaisu "Kuninkaanpoika kauppatorilla ja muita satuja".

Uudeksi aluevaltaukseksi nousi teatteri. Vuonna 1967 Vana kutsui vieraakseen Turun ylioppilasteatterin ja samana vuonna esitettiin Raimo S. Wallinin näytelmä "Alttari" ravintola Hälläpyörässä. Wallinin perustama teatteriryhmä Exitus esitti vanalaisten kirjoittamia tekstejä useilla paikkakunnilla, mm. Pekka Lampisen näytelmän "Autuaat saastuttajat", johon Jarmo Sermilä sävelsi laulut. Teosta esitettiin 14 paikkakunnalla. Taiteiden väliset paneelikeskustelut jatkuivat, ja niihin osallistui Hämeenlinnan päättäjiä kaupunginjohtajasta alkaen.

1980-luvulla Vana löysi yhteistyökumppaneikseen monia yhdistyksiä sekä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston, kansalaisopiston ja kulttuuritoimiston. Kaupungissa kokoontuivat monet seminaarit ja kirjalliset tapahtumat, mm. Hämeen kirjoittajapäivät, Hämeen läänin kirjallisuuspäivät sekä Suomen maakuntakirjailijoiden tapaaminen. Kunnallisen kulttuuritoiminnan uusi organisoituminen merkitsi kaupungin kulttuuritoimiston perustamista. Kulttuuritoimen johtajaksi tuli jo Ikaroksessa toiminut ja Kariston kirjallisena johtajana vaikuttanut Martti Qvist. Niinpä Vanakin sai kulttuuritoimelta huomiota. Vuonna 1980 järjestettiin runokilpailu, jossa oli 111 osanottajaa. Kun lisäksi kaupunki järjesti novellikilpailun, voitiin 1983 julkaista antologia "Ihminen ajassa". Mukana oli 26 kirjoittajaa ja teemana oli ajattelun ja luomisen vapaus. Maakunnallisten kirjailijayhdistysten talvipäivät järjestettiin Hämeenlinnassa 1982. Neuvottelupäivien yleisömatineassa esiintyivät Pentti Linkola sekä nuoret nousevat kirjailijat Olli Jalonen ja Matti Pulkkinen.

Hämeenlinnan seudun äidinkielen opettajien kanssa Vana toteutti 1987 ja 1988 Pikku-Tavastia -kirjoituskilpailut, joihin molempiin osallistui 160 lasta ja nuorta. Kilpailu toi esiin useita lahjakkaita nuoria kirjoittajia. Sekä äidinkielen opettajat että vanalaiset ymmärsivät, että olisi hyödyllistä ohjata heitä edelleen. Kirjoittajakoulun idea alkoi elää. Samoihin aikoihin kirjailija Taru Väyrynen (Mäkinen) ja kirjastonhoitaja Mervi Koski alkoivat kehitellä lasten ja nuorten sanataidekoulutusta. Mervi Koski kertoo koulun synnystä näin: "Silloinen Vanan hallituksen jäsen Arto Pohjolainen kävi usein Tuomelan kirjastossa, jota tuohon aikaan hoidin. Oma tyttöni oli pieni koululainen ja huomasin, että hän täyttää paljon kauniita monisteita, mutta huolestuin lauseiden muodostamisesta ja kokonaisten ajatusten ilmaisemisesta. Puhuin Artolle tästä ja pyysin, että hän ottaisi kynäilypiiri-asian esille Vanassa. Minä puhuin Timolle (kirjastonjohtaja Timo Koivu), että kirjasto tulisi mukaan." Näin sai alkunsa maamme ensimmäinen sanataiteen perusopetusta antava kirjoittajakoulu Hämeenlinnan kaupunginkirjaston yhteydessä.

1990-luvulla taloudellinen lama vaikutti kaikkeen tekemiseen. Toiminta-avustukset pienenivät ja vuonna 1995 avustuksia ei tullut kaupungilta eikä Hämeen läänin taidetoimikunnalta lainkaan. Näkyvin tapahtuma oli vuonna 1995 pidetty Suomen maakuntakirjailijoiden vuosikokous, jonka yhteydessä järjestettiin yleisömatinea. 1990-luvun myönteisenä kehityksenä oli tietotekniikan ja etenkin tekstinkäsittelyn kehitys, mikä toi kirjoittamisen harrastuksena ja esimerkiksi sukututkimuksen entistä helpommin kaikkien ulottuville.

Uudelle vuosituhannelle

Kirjallisen yhdistyksen merkitys korostui aikana, jolloin taidetoimikunnassa ei enää ollut kirjallisuuden läänintaiteilijan vakanssia. Vana perusti 2003 omat nettisivut, missä jäsenistön tekstejä saatettiin julkaista. Yhdistys tuotti myös antologian 21 vuoden tauon jälkeen, kun joulukuussa 2004 ilmestyi "Tunnustus - kantahämäläistä runoa ja proosaa". Mukana oli 22 tekstiä 17 eri kirjoittajalta, joista osa oli uusia kykyjä ja osa jo julkaisseita kirjailijoita. Teoksen toimittivat Maria Lassila-Merisalo, Hilja Mörsäri ja Liisa Virtanen. Vuonna 2007 käynnistettiin kirjaston kirjasato-tapahtumat ja julkaistiin antologia "…aina joku kirjoittaa - kirjailijoita Hämeestä". Siinä 32 nykyistä ja entistä kantahämäläistä kirjailijaa kertoo ajatuksiaan kirjoittamistyöstään ja kirjallisesta maailmasta, kirjailijoiden suhteesta kustantajaan, kritiikkiin, julkisuuteen ja kirjoittajayhteisöihin. Teoksen toimittivat Kai Kyösti Kaukovalta, Ulla Lappalainen, Marja-Leena Parkkinen ja Asta Piiroinen.

15.-17.3.2013 järjestettiin Hämeenlinnassa kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan talvipäivät toista kertaa - edellinen kerta oli siis vuonna 1982. Nyt teemana oli "Muutos" ja sponsoreina Hämeenlinnan kaupunki, Karisto Oy, Hämeen taidetoimikunta, Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, WSOY:n kirjallisuussäätiö sekä Suomalainen kirjakauppa. Perjantaina 15.3. yhdistysten puheenjohtajien kokouksen jälkeen ohjelmassa oli runotilaisuus kirjastolla, esiintyjinä Kai-Kyösti Kaukovalta, Tytti Heikkinen ja Arto Kivimäki, juontajana Sini Kiuas. Raatihuoneen kirjailijaillassa esiintyivät kirjailijat Riikka Ala-Harja ja Juha Itkonen sekä kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis. Haastattelijana toimi Taija Tuominen. Raatihuoneen tilaisuus jatkui kaupungin vastaanotolla, missä kaupunkia edustivat kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Lulu Riikonen (myöh. Ranne) sekä kirjastotoimenjohtaja Inkeri Jurvanen. Lauantaina edelleen Raatihuoneella Muutos-teemaseminaarin avasi Vanan puheenjohtaja Kari Jalonen. Puhujina olivat kirjailijat Olli Jalonen ja Nelli Hietala, Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija Henri Terho, kirjailijaliiton lakimies Annaliina Rintala, Hilja Mörsäri, Anne Hänninen ja Ville Hytönen. Karisto Oy tarjosi retken kustantamoon ja iltapäiväkahvit Vanajanlinnassa, isäntinä toimitusjohtaja Mika Kotilainen ja kustannuspäällikkö Sanna Vartiainen. Iltajuhla pidettiin kerhoravintola Seiskassa, missä Antti Paranko musisoi. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä neuvottelukunnan vuosikokous hotelli Cumuluksessa.

Puheenjohtajat: Simo Ojanen (1966-1967), Pentti Fabritius (1968), Raimo S. Wallin (1968-1972), Veikko Isomäki (1973-1978), Aulikki Hakulinen (1979-1983), Pauli Laukkanen (1984-1985), Sinikka Puhakka, myöh. Sini Rautanen (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994-1995), Aulikki Hakulinen (1996-1999), Pia Houni (2000-2004), Ulla Lappalainen (2005-2009), Kari Jalonen (2009 -), Päivi Haanpää ( ) ja Pia Kaulio ( ).

Sihteerit: Pekka Lampinen (1966-1980), Mervi Friman (1981-1982), Pertti Jaanu (1983), Sinikka Nousiainen (1984-1985), Riitta Edholm (1986-1989), Anneli Barck, myöh. Kaarna (1990-1993), Raimo S. Wallin (1994), Mikko Sipinen (1995), Vilho Räsänen (1996-1998), Erja Anttonen (1999-2001), Hilja Mörsäri (2002), Maria Lassila-Merisalo (2003-2005), Sirkku Hokkanen (2006), Pekka Rautalahti (2006 -2009), Tarja Lappalainen (2009), Susanna Keckman (2010), Liisa Kojamo (2011 -), Marja Toivio-Kaasinen ( ).

Historiikin kokosi Hilja Mörsäri vuonna 2004. Tämän jälkeistä aikaa koskevat täydennykset ja muutokset Ulla Lappalainen, Aino Krohn ja Pia Kaulio.

Lähteet

• Lampinen, Pekka: Kirjallinen elämä Hämeenlinnassa sotien jälkeen. Arx Tavastica 10. Hämeenlinna-Seura 1996, s.129-135