Hämeenlinnan seudun taideyhdistys
Vuonna 1948 perustettu Hämeenlinnan seudun taideyhdistys on toiminut eri taiteenalojen yhdyssiteenä, eri taiteen alojen ammattilaisten, harrastajien ja yleisön vuorovaikutuskanavana sekä alueensa taidepoliittisena vaikuttajana. Sen jäsenistö on koostunut yksityisistä, kulttuurista kiinnostuneista henkilöistä sekä taide- ja kulttuuriyhdistyksistä. Tarkoitustaan yhdistys on toteuttanut järjestämällä tapahtumia, näyttelyjä ja esitelmiä sekä yksin että yhdessä muiden kulttuuriyhteisöjen kanssa. Laadukkaat kulttuurimatkat Suomeen sekä ulkomaille ovat olleet keskeinen osa yhdistyksen toimintaa. Juhlarahastostaan yhdistys jakaa edelleenkin apurahoja ja tunnustuspalkintoja.
Yhdistyksellä oli vuonna 2018 eli 70-vuotisjuhlavuonnaan noin 160 henkilöjäsentä sekä 19 jäsenyhdistystä:
Ars-Häme ry
Elpo ry
Hämeenlinnan Kameraseura ry
Hämeenlinna-Seura ry
Hämeenlinnan Naiskuoro Laulu-Siukut ry
Härkätien Kamarimuusikot ry
Hämeenlinnan Mieskuoro ry
Hämeenlinnan Mieskuoron Seniorit
Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry
Hämeenlinnan orkesteriyhdistys ry
Kanta-Hämeen Lausujat ry
Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana-66 ry
KETTUKI ry
Kino Tavast ry
Lautsian Kartanoteatteri ry (Hauhon Kesäteatteri)
Musiikkia linnassa ry
Sotjalan kulttuuri- ja perinneyhdistys ry
Wanaja-seura ry
Viihdekuoro Cantitores ry
HISTORIAA
koonnut Lotta Jaanu 2017
Hämeenlinna oli 1900-luvun vaihteessa pieni, noin 6000 asukkaan puutalokaupunki Vanajaveden ja linnan kupeessa. Se tunnettiin hallinto- ja koulukaupunkina, sillä liike-elämä ja teollisuus oli vielä pienimuotoista. Henkinen elämä oli vireää, koska rautatien valmistuminen oli avannut yhteydet Helsinkiin. Vuorovaikutus oli vilkasta ja sivistyneistö nautti erityisesti eri taiteenalojen kulttuurivaihdosta. Oli helppoa tulla junalla Hämeenlinnaan. Teatteriravintolassa Nordinin sali oli täynnä, kun Emmy Achté tai Ida Basilier konsertoivat tai kun Kaarlo Bergbomin johtama Helsingin Suomalainen Teatteri tuli vierailulle.
Hämeenlinnassa asui yhteiskunnallisia vaikuttajia ja sivistystyön tekijöitä: Alakouluseminaarin johtaja FT Aukusti Salo, Lyseon rehtori, kunnallismies ja Hämeenlinnan historian kirjoittaja K.O. Lindeqvist, säveltäjä Emil Genetz ja runoilija Kyösti Larsson eli Larin-Kyösti. Kustannusliike A. Kariston johtaja FT Aukusti Simojoki kirjoitti ja ohjasi näytelmiä ja 1909 kaupunkiin perustettiin Työväenyhdistyksen Teatteri. Uutiset luettiin 1879 lähtien Hämeen Sanomista.
Kirjakauppias Enok Rytkönen, monipuolinen kulttuurihenkilö, hoiti Teatteri- ja konserttitoimistoa ja tallensi valokuvaamalla kaupungin elämää. Kuorolaulua harrastettiin ja pidettiin kotikonsertteja kuten Jean Sibeliuksenkin lapsuudenkodissa oli pidetty. Kaupungin kulttuuri oli siis sangen omavaraista. Vuosisadan vaihde oli Hämeenlinnassa henkistä kukoistusaikaa ja loi kaupungin perinteen ja maineen korkeatasoisen kulttuurin kaupunkina.
Seuraavien vuosikymmenien maailmansotien poliittiset levottomuudet ja tulevaisuuden epävarmuus vaikuttivat epäedullisesti taiteelliseen ja tieteelliseen työskentelyyn. Kaupunkilaisten voimavarat tarvittiin ahdistuksen kestämiseen ja arjesta selviämiseen. Hämeenlinnan kulttuurielämä taantui. Maine säilyi koulukaupunkina, sillä moni kansallinen merkkimies kävi koulua ja suoritti ylioppilastutkinnon Hämeenlinnan klassillisessa lyseossa. Heidän ansiostaan kaupunki tunnetaan myös muistolaattojen kaupunkina.
Rauhanajan alkaessa 1945 yleinen ilmapiiri muuttui toiveikkaaksi ja ryhdyttiin rakentamaan tulevaisuutta. Ihmisille tuli suuri kulttuurin nälkä ja tarve kokoontua, tehdä ja luoda yhdessä. Innokkaasti ja tiuhaan tahtiin perustettiin eri alojen yhdistyksiä. Toimintaa vaikeutti tilojen, välineitten, aineiston ja varojen puute. Talkoot olivat usein ainoa pelastus.
Yhdessä piirtämistä varten kuvataiteilijat tapasivat 1946 toistensa kodeissa ja tapaamiset saivat nimen Hiilikerho. Sen piirissä alkoi itää ajatus yhdistyksestä, joka sisällyttäisi itseensä kaikki eri taiteenalat. Hämäläisestä hitaudesta ei ollut tietoakaan, kun Lyseon piirustuksenopettaja Pia Katerma lehti-ilmoituksen välityksellä kutsui kaikki taiteen ystävät ja harrastajat Kaupunginhotelliin suunnittelemaan uutta yhdistystä.
Valmistava kokous oli 19.5.1948 ja Hämeenlinnan Taideyhdistyksen perustava kokous jo viikon päästä 27.5.1948. Kummassakin kokouksessa puhetta johti Pia Katerma, joka valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Johtokunnan muodostivat hammaslääkäri Toivo Ylitalo ja taiteilijat Lauri Välke, Urho Heinänen, Einari Vuorinen ja Matti Aro.
Ensimmäinen Katupeili 1962 kertoo: ”Yhdistyksen tarkoituksena on jäsenten keskuudessa yhdistää ja kohottaa taiteellisia pyrkimyksiä toimien paikkakunnalla taiteen suosimisen ja ymmärtämisen yleistämiseksi järjestämällä taidenäyttelyitä, sävel- ja kirjallistaiteellisia illanviettoja, teatterinäytäntöjä ja esitelmätilaisuuksia sekä toimittamalla taidejulkaisuja.” Yhdistyksen alajaostoina olivat kuvataide, musiikki, kirjallisuus ja teatteritaide.
Puheenjohtajakautenaan 1948-50 Pia Katerma kannusti muodostamaan uusia alajaostoja. Nähtiin, että yhdistämällä kaupungin taiteilijoiden ja harrastajien voimavarat ja osaaminen voidaan lisätä kulttuurin näkyvyyttä, arvostusta ja vaikutusvaltaa ja näin saadaan kaupunki panostamaan taiteelliseen työhön myös rahallisesti. Näin syntyivät mm. Teatterikerho 1951, Taiteilijaseura, Lausuntakerho ja Saskiat 1957 sekä Elokuvakerho. Ne myöhemmin rekisteröityivät itsenäisiksi yhdistyksiksi, mutta toimivat kiinteässä yhteydessä emoyhdistykseen. Taideyhdistyksen täyttäessä 60 vuotta vuonna 2008 jäsenyhdistyksiä oli 9.
Hämeenlinnan Taideyhdistys tarttui innolla toimeen. Yhteisin voimin se tuotti kulttuuritapahtumia, otti kantaa ja teki aloitteita kulttuuripoliittisista aiheista, keräsi tempauksillaan varoja taiteen tekijöille, anoi apurahoja ja stipendejä ja kohdensi niitä jäsenyhdistyksilleen. Taideyhdistyksen työllä oli ratkaiseva merkitys perustettaessa Musiikkiopistoa 1950 ja Taidemuseota 1952 sekä kehitettäessä kaupungille teatterin ja orkesterin toimintoja. Hyvälle näyttelijälle vuosittain jaettu Aku-patsas oli tunnustus ja kannustus teatterille.
Kulttuurin takana ovat kuitenkin ihmiset. Hämeenlinnaan muodostui 1950-luvulla taiteilijayhteisö, jonka tietotaito ja arvomaailma vaikutti koko kaupungin ilmapiiriin. Säveltäjä Tauno Marttinen ja tanssipedagogi Ilmi Marttinen muuttivat kaupunkiin, edellinen Kaupunginorkesterin kapellimestariksi ja Musiikkiopiston rehtoriksi ja jälkimmäinen perustamaan ja johtamaan Liikunta- ja balettikoulua. Kansakoulunopettaja Taisto Ahtola tuli kuvataiteilija-vaimonsa Raakel Ahtolan kanssa samoihin aikoihin. Taisto Ahtola nimitettiin pian vastaperustetun Taidemuseon intendentiksi. Lisäksi lausuntataiteilija Liisa Majapuro valittiin puhetaidon opettajaksi Seminaariin 1960 ja Hämeen läänintaiteilijaksi 1973-77. Taideyhdistys ja kaupunki olivat saaneet onnenpotkun. He kaikki liittyivät Taideyhdistyksen jäseniksi, hoitivat kukin vuorollaan sen puheenjohtajuutta ja uudistivat oman taidealansa toimintaa.
Virisi myös poikkitaiteellista luovuutta, joka heijastui koko valtakuntaan. Taideyhdistys tarjosi iloa ja hauskuutta kaupunkilaisille järjestämällä ohjelmallisia iltamia, arpajaisia ja myyjäisiä, näyttelyiden avajaisia, konsertteja ja juhlia. Näyttävimmät juhlat Taideyhdistys järjesti professorin arvon ja Pro Finlandia -mitalin saaneille jäsenilleen. Siihen kuului ohjelmallinen kansalaisjuhla ja juhlaillalliset Aulangolla. Väinö Kamppurille ne järjestettiin 1954, Tauno Marttiselle 1965, Liisa Majapurolle 1970 ja Taisto Ahtolalle 1974.
Taideyhdistyksen viettäessä 30-vuotisjuhlia 19.5.1978 päätettiin perustaa Juhlarahasto. Rahastolle valittiin oma hallitus. ”Tarkoituksena on jakaa taideapurahoja ja tunnustuspalkintoja taiteellisista ansioista toiminta-alueellaan vaikuttaville henkilöille ja ryhmille” kertoo pöytäkirjamerkintä. Pääoman kartuttamisesta tuli jäsenyhdistysten yhteinen hanke. Tavoitteeksi asetettiin 60 000 mk. Erilaisilla tempauksilla ja jäsenten valmistamien taideteosten myynnillä tavoite saavutettiin kymmenessä vuodessa eli 1988.
Rahaston hallituksen pöytäkirjassa 20.10.1989 on salaperäinen merkintä ”Käsitellään Mary Laxströmin testamenttilahjoitusta”. Muita tietoja asiasta ei ole. Taideyhdistys oli jälleen saanut onnenpotkun! Hämeen lääninhallituksen kamreeri Mary Laxström, joka oli kutsuttu Taide-yhdistyksen kunniajäseneksi 1983 oltuaan hallituksen jäsen, rahastonhoitaja, sihteeri 11 vuotta ja kantava voima myös Teatterikerhossa ja Saskioissa, muisti testamentissaan yhdistystä. Lahjoituksen on täytynyt olla huomattava, koska se turvasi Juhlarahaston toiminnan kauas tulevaisuuteen. Hämeenlinnan Seudun Taideyhdistyksen Juhlarahasto toimii ja sitä hoidetaan edelleen.
HSTY ry:n 60-vuotisjuhliin 2008 liittyi yhdistyksen asiakirjoista järjestetyn arkiston luovuttaminen Hämeenlinnan maakunta-arkistoon. Vietettäessä 65-vuotijuhlia 2013 julkaistiin lähes 30 vuoden tauon jälkeen yhdistyksen taidelehti, Katupeili nro 10. Tietolähteenäni olen käyttänyt tuota arkistoa, Katupeili-lehtiä sekä Yrjö S. Koskimiehen 1966 kirjoittamaa Hämeenlinnan kaupungin historiaa 1875-1944.
2008-2018
Koonnut Heikki Kilpeläinen
Tulin Taideyhdistyksen Juhlarahaston puheenjohtajaksi sen fuusioiduttua Taideyhdistykseen, ensin jäseneksi koko yhdistyksen hallitukseen ja sitten sen puheenjohtajaksi. Hämeenlinnassa oli mukava vire, kun vanhan Verkatehtaan rakennukset oli 31.7.2007 vihitty uuteen loistoon upeasti remontoituna kulttuurikeskuksena.
2008 yhdistys täytti 60 vuotta. Vanhat asiakirjat järjestettiin arkistoksi ja ne luovutettiin Hämeen maakunta-arkistoon, jolle myös oli juuri valmistumassa komea graafisella betonilla päällystetty uudisrakennus. Yhdistys järjesti matkat Eestiin Estonia-teatteriin ja Kumuun sekä Berliinin kulttuurikohteisiin.
2009 yhdistys teki kulttuurimatkat Tarttoon ja Setumaalle sekä Keski-Eurooppaan Strasbourgiin ja Alsacen alueelle. Strasbourgissa kävimme parlamentin täysistunnossa, jossa Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso piti juuri yhteenvetopuheenvuoroa EP:n saavutuksista istuntokaudelle 2004 – 2009. Hän piti nykyisessä taloustilanteessa keskeisenä myönteistä Eurooppa-sanomaa, jossa kaikki poliittiset voimat yli puolue- ja kansallisuusrajojen keskittyvät panemaan täytäntöön sellaisia toimenpiteitä, jotka johtavat ulos silloisesta lamasta kestävään pitkän aikavälin talouskehitykseen.
Hämeenlinnan kaupunkiin tuli uusi organisaatio. Ympäristökunnat liitettiin kaupunkiin ja seurakunnat yhteisen seurakuntayhtymän alle. Kaupunkiin keskittyi siis paljon uusia toimijoita.
2010 meille ja jäsenyhdistyksillemme tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus LOCAL GLOBAL -taidetapahtuman järjestämiseen EU-parlamentin tiloissa Brysselissä helmikuussa 2011. Tapahtuman mahdollisti MP Sirpa Pietikäinen ja sitä valmisteltiin yhteisellä innolla. Hämeenlinnan kaupungin syntymäpäivänä, 19.1.2010, nähtiin ja kuultiin Verkatehtaalla sama taidetapahtumaohjelma, joka tultaisiin esittämään Brysselissä. Kulttuurimatkat tehtiin Ilmajoen musiikkijuhlille, Saarenmaan Oopperapäiville Viroon sekä Unkariin, Pecsin kaupunkiin.
2011 yhdistys osallistui LOCAL GLOBAL -taidetapahtumaan 7. - 11.2.2011. Tapahtuman ja näyttelyn tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä vastasi Sinebrychoffin taidemuseon johtaja Ulla Huhtamäki. Kuorojen ohjelmistosta vastasi Anneli Julen ja Kanta-Hämeen Lausujia ohjasi Pirjo Mäki. Matkaan ilmoittautui noin 130 henkeä - esiintyjiä, roudareita ja yhdistyksen jäseniä. Komissaari Olli Rehn tervehti tapahtuman toteutusta. Sirpa Pietikäisen avustajatalli teki hartiavoimin töitä tapahtuman onnistumiseksi. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan: Suomesta Brysselin EU-parlamentin käytäville. Matkan näyttelyistä ja avajaisista koottiin 40-sivuinen kuvateos.
Yhdistys järjesti matkat myös Saarenmaan Oopperapäiville, Oslon ympäristöön, Helsingin uuteen Musiikkitaloon sekä Berliinin joulutoreille.
2012 kulttuurimatkamme johti Italiaan. Samalla avustimme Sibelius-opiston oppilaita roudaamalla heidän soittimiaan laivalla ja bussilla välillä Hämeenlinna-Helsinki-Milano. Lisäksi kävimme Allegro-junalla elämysreissulla Viipurissa, missä tutustuimme Viipurin taidemuseoon ja Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon. Matkan varrella poikkesimme Terijoella.
2013 teimme bussilla ja laivalla kiertomatkan Saksaan, Luxemburgiin ja Hollantiin. Marraskuussa pidettiin yhdistyksen 65-vuotisjuhlakokous ja Katupeili-juhla Raatihuoneen juhlavissa tiloissa. Säännöt päivitettiin ja saimme myös Pirkko-Liisa Kilven suunnitteleman uuden logon. Luennoilla tutustuttiin länsieurooppalaliseen kulttuuriin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Juhlanäyttely rakennettiin pääkirjaston yläaulaan.
2014 Hämeenlinnan kaupunki ja seurakunta täyttivät 375 vuotta. Järjestimme viisiosaisen luentosarjan "Hansakaupungit – keskiajan elämää Itämeren äärellä". Kävimme tutustumassa Gdanskiin ja Puolan hansakaupunkeihin Elblagiin ja Toruniin sekä vierailimme Kustaa Vaasan jalanjäljillä Tukholmassa.
2015 Jean Sibeliuksen syntymästä oli kulunut 150 vuotta. Yhdistyksemme oli juhlassa mukana ”Sydämeni laulu"- teemalla. Teimme taide- ja kulttuurimatkan Berliiniin filharmonikkojen konserttiin. Toteutimme ”Onnea Jean Sibelius” -postitaidenäyttelyn Verkatehtaalla sekä kirjataidenäyttelyn pääkirjastossa. Tähän kansainväliseen kirjataidenäyttelyyn lähetetyistä teoksista kokosimme taidekirjan ja lähetimme sen kaikille näyttelyyn osallistuneille. Anna-Maija Bergman vastasi julkaisusta.
Lokakuussa vuosi huipentui Verkatehtaan Vanajasalissa. Jäsenyhdistystemme ohjelmistolla toteutettiin Sydämeni laulu -spektaakkeli, joka oli rakkaudentunnustus Hämeenlinnalle. Kokosimme myös pienen vihkosen runoja, "Sydämeni lauluja", joita luettiin juhlassa.
2016 oli organisaation uudistamisen ja suunnittelun vuosi. Liityimme mukaan Settlementti-yhdistyksen Silta-hankkeeseen, jossa edustimme hämeenlinnalaista kulttuurisektoria. Yhdistykseemme tuli peräti viisi uutta jäsenyhdistystä.
2017 itsenäinen Suomi täytti sata vuotta ja juhli teemalla YHDESSÄ. Toukokuussa Eurooppa-päivänä Hämeenlinnan Taiteilijaseura järjesti pääkirjastossa Lasikatto-näyttelyn. Kirjastolta näyttely siirtyi Tuusulan kunnantalon Aulagalleriaan ja heinäkuuksi se tuotiin Hovinkartanon taidekeskuksen Makasiinigalleriaan. Projektin oli suunnitellut kuvataiteilija, taidekuraattori Pirjo Heino, jonka merkitys näiden vuosien aktiivisessa toiminnassa on tässä yhteydessä syytä nostaa esiin. Kiitos, Pirjo!
Vuoden merkkitapahtuma oli Taideaarteet esiin: Sadat tarinat – kuvat – kasvot, Taidehaaste 100 päivää. Taideyhdistys haastoi kaupunkimme kaikki taidetta omistavat liikelaitokset, yhteisöt ja yksityiset henkilöt nostamaan teoksensa kaikkien kaupunkilaisten nähtäväksi. Mukaan ilmoittautui 40 kohdetta.
Valmistauduimme 70-vuotisjuhlaan. Graafikko Jirka Messman suunnitteli yhdistykselle uuden logon ja juhlavuosikin sai oman logon. Juhlatilaisuus pidettiin Raatihuoneella 18.3.2018 teemalla "Aistien juhla". Uuden Katupeili-lehden toimittamisesta ja ulkoasusta vastasi Aino Krohn vankalla ammattitaidollaan. Kulttuurimatkalla käytiin Kuurin kynnäksellä.
Koko vuosikymmenen ajan toteutimme hienoja, asiantuntevia kulttuuri- ja taidematkoja Hämeenlinnasta eri puolille Eurooppaa. Matkakohteiden kulttuuriin ja taiteeseen johdattavia luentoja järjestettiin yhteistyössä Vanajaveden opiston kanssa. Nämä matkat ovat sittemmin loppuneet, koska, kuten niin monissa muissakin yhdistyksissä, jäsenistö on ikääntynyt ja innokkaita lähtijöitä ei enää saada riittävästi. Koronavuodetkin tekivät tehtävänsä. Monen jäsenyhdistyksemme toiminta on hiipunut tai loppunut kokonaan. Hienot muistot kuitenkin jäävät!
Yhdessä tekeminen on välttämätön elämän edellytys. Yhteistyön kantavia voimia ovat luottamus, osallistuminen, sitoutuminen, läheisyys ja motivaatio. Vanhan sanonnan mukaan matka puolittuu yhdessä tehden. Luovuus ja itsearvoisen taiteen tai tieteen tukeminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että tuloksilla voi olla myös taloudellista merkitystä. Taiteesta voi nauttia, vaikka sitä ei itse omista.
Kulttuuria on tuettava tiukkoinakin aikoina. Kulttuuri on henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin rakennusaine. Tätä yhteiskuntaa vaalivat teatterissa käynnit, museot, taidetapahtumat tai syventyminen kirjaan, yksin tai yhteisöllisesti. Paikallinen toiminta korostuu globaalissa maailmassa. Tiedonkulku ei tunne rajoja ja kulkuyhteydet ovat parantuneet. Sivistysvaltiot ovat vastaajia ja vastaanottajia. Kun nyt otimme tämän aikamatkan vuoden 1948 Hämeenlinnasta tähän päivään, huomaamme, että parhaimmillaan kulttuuri on kaikkien meidän jokapäiväistä arkea ja yhteistä elämää.