Herniäisten kartano
Herniäisten kartano sijaitsee Hurttalassa, Hattulassa.
Keskiajalla Herniäinen oli Hurttalan kylän merkittävin talo. Vuonna 1385 edusti Petteri Hurttala eli Herniäinen lautamiehenä kuninkaan käräjillä. Vuonna 1405 pidettiin piispankäräjät Hurttalassa joko kirkossa tai Herniäisten talossa. Herniäisten seuraava omistaja oli Engelbrekt Jaakonpoika, joka vaihtoi talon Mervin Peter Rydzin ja tämän vaimon Metan omistamiin tiloihin Mervessä ja Sipoossa. Vuonna 1508 Herniäisen omisti rouva Karin. Hurttalassa oli tuolloin kahdeksan talonpoikaistaloa. Kaksi taloa autioitui, ja autioviljelyksistä muodostui Amundin talo. 1600-luvun alussa Amundin talo ja seitsemän muuta Hurttalan taloa muodostivat säterin, joka sai säterioikeudet vuonna 1680. Herniäinen oli lahjoitettu ratsumestari Kubickille rälssiksi, ja siihen kuuluvat tilat olivat Herniäisen ja Amundin talojen lisäksi Mattila, Mäkelä, Seppälä, Sipilä ja Uotila. Myöhemmin siihen liitettiin kylän Kinnalan ja Penttilän talot. Herniäinen oli alkujaankin ollut suurtila, talonpoikainen verotila ja parinkymmenen vuoden ajan 1500-luvulla kestikievarikin, kunnes se lahjoitettiin Fredrik Kubickille. Vuonna 1683 kartanon säterivapaudet peruutettiin. Vuonna 1684 kartano lahjoitettiin kuitenkin ratsumestari Gustaf Silverklingalle eliniäksi, peruutettiin vuonna 1691, ja jälleen muodostettiin kahdeksi säteriratsutilaksi, joista toinen oli jaettu Uotilan, Marttilan ja Mattilan taloiksi. Lampuodit hoitivat tilaa. Myöhemmin Herniäisiin liitettiin osia taloista. Herniäisten kartano jaettiin vuonna 1830 Herniäisen ja Kalliolan taloiksi.
Kubickin jälkeen Herniäisten kartanon säätyläisomistajat olivat hänen vävynsä Krister Sabelstierna (1651-1672), Kubickin poikapuolen poika, ratsumestari Gustaf Silverklinga (1673-1691), ratsumestari Fredrik von Kraemer (1692-1706) ja tämän perilliset vuoteen 1732 asti. Suurten nälkävuosien aikana (1867-1869) Herniäisten kartanon omistajaksi mainitaan sotakamreeri ja kruununvouti Knut Nordenswan.
Kartanon päärakennuksen keskiosa on tuhoutunut tulipalossa. Jäljelle on jäänyt siipirakennus 1880-luvulta, johon sisältyy vanhempi osa 1700-luvulta.
Herniäisten rantarinteellä on toiminut tiiliruukki, jossa poltettiin keskiajalla tiilet Hattulan Pyhän Ristin kirkon sekä mahdollisesti myös Hämeen linnan rakennustarpeiksi. Tiiliuunien rakenne on pystytty kaivauksien avulla selvittämään poikkeuksellisen tarkoin.
Kalliolan tila on Herniäisten ohella seudun vanhimpia tiloja; sijaitsevathan ne Hattulan vanhan kirkon läheisyydessä. Kalliolan pohjoispuolella Penttilän haassa on löydetty uhrikivi, jonka parikymmentä kuoppaa on tarinan mukaan jättiläisen tekemiä.
Lähteet
Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9
Mäntylä, Eero: Hattulan historia. Hämeenlinna 1976. ISBN 951-99074-7-5