Ahveniston parantola
Ahveniston parantola valmistui vuonna 1932 Ahvenistonharjulle. Nykyään parantolarakennukset ovat osa Kanta-Hämeen keskussairaalaa.
Taustaa
Suomessa alettiin kiinnittää huomiota tuberkuloosin levinneisyyteen 1880-luvulla, sillä tauti oli vaatinut vuosi vuodelta yhä enemmän uhreja. Valtiopäivät asetti komitean tutkimaan keinoja taudin vastustamiseksi. Hämeessä tuberkuloossin kuoli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa 26,99 henkeä 10 000 asukasta kohden; hieman alle koko maan keskiarvon. Parantoloita alettiin rakentaa Suomeen, ja Hämeenlinnan Naisyhdistys avasi 12-paikkaisen Keuhkotautisten Hoitolan Myllymäkeen vuokratiloihin. Pian tarvittiin suurempi parantola, jollainen avattiin Sairioon lähelle Karlbergin kartanoa. Uudessa sairaalassa oli 20 paikkaa, ja sen suunnitteli E.A. Talpo vuonna 1930. Pieni sairaala taisteli taloudellisissa vaikeuksissa. Nykyään rakennuksessa toimii Sairion päiväkoti.
Kuntayhtymien perustamisen jälkeen ja lakisääteisen valtionavun tultua voimaan, alettiin perustaa uusia suuria sairaaloita ympäri Suomea. Janakkalalainen kamreeri Armas Lahdentaus ehdotti vuonna 1927 monen kunnan yhteisen parantolan rakentamista Etelä-Hämeeseen. Paikkoja kaavailtiin 180, ja rakennuspaikaksi valittiin mäntymetsäinen Ahvenistonharju kolmen ehdokkaan joukosta. Kaupungilta ostettiin tontti. Arkkitehdit Jussi Paatela ja arkkitehti Toivo Paatela laativat piirustukset, jotka Lääkintöhallitus hyväksyi vuonna 1930.
Parantola
Paatelan suunnittelema funktionalistinen rakennus oli huomattavan suuri omana aikanaan. Vaa'ituksessa vahingossa tulleeseen lisäsiipeen voitiin rakentaa kylpy- ja valohoitotilat, joten yläkerrokseen saatiin lastenosasto leikki- ja koulusaleineen, ja sairaansijoja saatiin kaikkiaan 250. Torniosa parvekkeineen oli kahdeksankerroksinen. Arkkitehtonisesti ja toiminnallisesti rakennus todettiin esimerkilliseksi. Pääsisäänkäynnin edustaa koristi suihkulähde. Entinen lääkärien kaksikerroksinen asuinrakennus parantolan vieressä on samalta ajalta.
Parantolan ensimmäisenä ylilääkärinä toimi tohtori Arvo Paloheimo vuoteen 1963 saakka. Kaikki sairaansijat täyttyivät heit viimeistä paikkaa myöten. Hoitomuotoina tuohon aikaan oli lepo, ravitseva ruoka ja männyntuoksuisen ilman hengittäminen sairaalan parvekkeilla. Ilmarintahoitoja ja leikkauksia tehtiin myös sekä röntgenhoitoa. Viihde ja työ kuuluivat myös potilaiden ohjelmaan. 1930-luvulla tuberkuloositapausten määrä alkoi pienentyä.
Sodan aikana parantolaa käytettiin sotasairaalana. Elintarvikepulan aikana sairaalalla oli omia viljelysmaita ja puutarha.
Ranskalaisen Albert Calmetten sotavuosina eristämästä tuberkuloosibasillista kehitettiin suojarokotus, jota alettiin antaa Suomessa 1940-luvun alusta lähtien. Taudin hoitoon saatiin 1940-luvun puolivälissä lääkkeitä, ja taudin kuolleisuusluvut laskivat jyrkästi. Silti potilaita hoidettiin ja kuntoutettiin Ahveniston parantolassa vielä 1960-luvun lopulla.
Vuonna 1972 lopetettiin Kanta-Hämeen tuberkuloosipiirin kuntainliitto ja sen tehtävät ja varat siirrettiin Hämeenlinnan keskussairaalan kuntainliitolle. Tuberkuloosipotilaiden hoito oli enemmän avo- ja lääkehoitoa, joka tehoaa sataprosenttisesti. Ahveniston parantolarakennukset siirtyivät osaksi Kanta-Hämeen keskussairaalaa, joka vihittiin käyttöön vuonna 1979.
Lähde
Maunula, Jyrki - Huittinen, Raimo: Kolmen valtakunnan lasaretti. Hämeenlinna 1985. ISBN 951-99652-0-3