Nastolan myllyt

Nastolan myllyt

Nastolan merkittävimmät vanhat vesimyllyt ovat Immilän, Kumian ja Seestan myllyt. Ne on yhdessä arvostettu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Immilän myllyt

Immilän myllyt sijaitsevat Ruuhi- ja Sylvöjärven välisessä Immilänjoessa. 1548 rajatuomiossa tätä jokea kutsuttiin Myllyjoeksi. Joessa on perinteisesti ollut neljä myllypaikkaa. 1500-luvulla Immilällä oli täällä kaksi myllyä yläkoskessa ja Ruuhijärvellä alakoskessa, mutta Ruuhijärvi myi myllypaikkansa Uudellekylälle.

Kapteeni von Kothen rakensi Arrajoelle oman myllyn ja hankki sille tullioikeudet 1690-luvulla. Mylly rakennettiin vastapäätä Immilän myllyä yläkoskeen. Glansenstiernojen aikana Immilän koskiin rakennettiin vesisaha, joka sai kauppaoikeudet 1775. Saha siirtyi 1790-luvulla pois ja sahamäki jäi kartanon sepän asuinpaikaksi.

Uusi saha rakennettiin 1880-luvulla nyt Arrajoen myllyn yhteyteen sen alapuolelle ja Nastolan ensimmäinen sähkölaitos tehtiin myllylle 1904. Se toimitti sähköä kartanon lisäksi itsenäisyyden alusta alkaen myös Immilän kylään. Viimeinen 1980-luvulla purettu Arrajoen mylly oli rakennettu 1860-luvulla. Arrajoen, Immilän ja Toivonojan myllyillä vaikutti Marteliuksen myllärisuku neljä sukupolvea.

Immilän kylä rakensi oman sahan myllynsä yhteyteen Suomen itsenäistyttyä. Kylän mylly on rakennettu 1900-luvun alussa. Toivonojan kartano ja Uudenkylän rustholli rakensivat oman myllyn alakoskeen 1817. Myllyn toteutti Jacob Nygren, joka oli asunut Mölnarsissa ja rakensi Arrajoen myllyyn kanavan sekä kunnosti myllyn. Arrajoen myllärintalon ruotsalainen nimitys lienee perua ensimmäisestä ammattimylläristä, joka oli ruotsalainen täydennysmies Mårthen From ja asui täällä 1730-luvulla. Nastolan erä- ja rajahistorian kirjoittaja Markus Lehtinen oli Toivonojan myllärin poika.

Arrajoen saha lakkasi 1950-luvun alussa. Mylly siirtyi Immilän yhteismaille ja myllyrakennuksessa toimi Grönholmin höyläämö. Toivonojan mylly lopetti toimintansa 1950-luvulla, mutta sen sähkölaitosta käytettiin 1960-luvun puoliväliin asti. Immilän mylly lakkasi 1960-luvun puolivälissä ja saha 1969.

Immilän myllyllä on jäljellä kylän mylly, kaksi myllärien asuntoa sekä sepän asunto, myllärin ja sepän sauna sekä aitta. Immilän mylly korjattiin 1997-99. Arrajoen myllyllä on myllyrauniot sekä myllärintorppa ja sen talousrakennuksia. Toivonojan myllystä on jäljellä perustukset sekä myllärin asunto. Immilän Myllymäellä on runsaasti muita aiemmin myllyihin liittyneitä rakennuksia ja molemmissa koskissa kiveyksiä.

Kumian mylly

Kumianmylly sijaitsee Kumianojassa, joka laskee Iso-Kukkasesta Salajärveen. Kumian mylly oli aluksi Nastolan yhteismylly, mutta Alhaisten puustellin vuokraaja rakensi siihen tullimyllyn 1840-luvulla. Nykyisin on jäljellä kaksiosainen kokonaisuus, jossa vanhempi vesiturbiinimylly on 1890-luvulta ja uudempi vehnämylly 1930-luvulta.

Kumian myllytontti käsittää kapean kannaksen järvien välillä ja tontilla on 1939 rakennettu sekä 1960-luvulla muuteltu asuintalo. Talon rakensi Samuli Pajarinen ja muutostyöt tehtiin Luhtasen aikana. Aiemmin paikalla oli myllyn huvila, pitkämallinen yksikerroksinen talo sekä myllärin asunto ”pärekoppa”. Myös Kumian myllyn seiniä on vuorattu päreellä. Pajarisella oli ensin huvila Salajärven rannalla, mutta 1930-luvulla hän osti Kumian myllyn. Liiketoimet hän aloitti nahka- ja valjaskauppiaana, loi Espen, tukkukaupan sekä valmisti vaahtomuovipatjoja.

Kumian myllyn omistajat Henrik Karhulin ja Kalle Lindeberg ovat merkittävästi vaikuttaneet Nastolan historiaan. Mm Karhunsilta on saanut nimensä Karhulinista. Kumian myllyn tunnetuin mylläri oli Haven, jonka pojat toimivat mylläreinä Okeroisissa ja Tönnössä. Kumian mylly oli Nastolan ensimmäinen vehnämylly.

Kumian myllyn kannasta pitkin kulki rautatie järvien välillä 1920-luvulla. Rautatietä käytti Ruuhijärvi-laiva, joka kulki samalla moottorilla maalla ja merellä. Rautatiestä on jäljellä penkka Salajärven puoleisella osuudella. Kumian mylly korjattiin 2000-luvun alussa Saimi Nousiaisen toimesta.

Seestan mylly

Seestajoen myllyt olivat alkuaan Ahtialan kylän ja Seestan kartanon. Kumian tie ylittää kolme kertaa Seestajoen ja jokaisen sillan lähettyvillä on myllypaikka. Vanhin myllypaikka on lähinnä Seestan kartanoa. Seuraavaan koskeen rakensi kenraali Ehrnrooth myllyn 1830-luvulla ja alimmassa eli Sepänkoskessakin oli vesimylly 1870-luvulla.

Nykyään Seestan mylly on Seestan kartanon omistuksessa ja rakennus on erittäin hienoa hirsityötä. Myllyn hirsinurkissa on käytetty kahta eri salvosta. Alkuaan mylly oli tyypillinen ratasmylly, mutta muutettiin vesiturbiinimyllyksi Suomen itsenäistymisen aikoihin. Jauhaminen loppui 1950-luvulla. Myllyn yläpuolella ollut myllylampi kuivattiin Kumiantien leventämisen yhteydessä.

Lähteet:

• Nastolan historia osa 1-3, Anneli Mäkelä 1979-1991, ISBN 951-96240-0-7.
• Immilän Myllymäki, Immilän ja Arrajoen asutushistoriaa, Matti Oijala 1999, ISBN 952-91-1121-5.
• Huvilaelämää Päijät-Hämeessä, Päijät-Hämeen Tutkimusseura 2010, ISBN 978-951-96338-2-4.