Kaija Lehmuskallio

Kasvatustieteen tohtori, dosentti, kirjailija Kaija Lehmuskallio työskenteli pitkään tutkijana ja opetti samalla opettajaopiskelijoita Oulun ja Turun yliopistoissa. Työnsä ohella hän keräili aapisia ja lukemisaiheisia postikortteja. Tällä hetkellä hän asuu vireänä eläkeläisenä Hattulassa ja on julkaissut kaksi runokirjaa Sen verran siirtyy kuu (2011) ja Yön vehryt vihreä (2012). Runojen kirjoittamisen lisäksi hän on harrastanut lausuntaa ja ohjannut muita lausujia mm. Kajaanin Sana ja Sävel –tapahtumaan.

Teokset

Romaanit

• Nokkosmadonna. KVALITI 2017. ISBN 978-952-7202-07-4

Nokkosmadonna

Runoteokset

Granaattiomena. 2015. ISBN 978-952-99561-5-9

Alaston on hämäräkin: runoja. 2014. ISBN 978-952-93410-9-2

Yön vehryt vihreä: runoja. 2012. ISBN 978-952-99561-3-5

Sen verran siirtyy kuu: runoja. 2011. ISBN 978-952-99561-2-8

Myskiruusu : runoja. Sanataiteen Yhdistys ry. 2018 ISBN 978-952-94-0501-5

Tietokirjat

Arvopokkari: Rajaukko ja Kasvukannikka :arvoista kasvatuksen suuntaamiseen. 2003. ISBN 978-952-9509-11-1

"Miks lehdet tippuu puista?" :lapsi kysyjänä ja lukijana alkuopetuksen päättymisvaiheessa. 1991. ISBN 978951-42-3203-8

Mitä lukeminen sisältää? 1983. ISBN 978-951-0-11855-9

Opettaja auttajana ja kasvattajana alkuopetuksessa. 1978

Alkuopetuksen opetussuunnitelman integraatiomuotoja. 1977. ISBN 978-951-42-0516-2

Alkuopetuksen keskeisiä ongelmia. 1976

Yön vehryt vihreä

Toisen kokoelman runoissa katse kiertää ympäri usein talvista luontoa. Runot sisältävät monenlaisia yksityiskohtia elollisesta luonnosta sekä maiseman- ja tunnelmankuvauksia. Yö on hallitseva vuorokaudenaika.
Ainoa nimetty paikka, joka runoissa esiintyy on Vanajanselkä, mikä on yhden runon nimi. Puhuja seisoo runossa rannalla kaislikon reunassa auringonlaskun aikaan.

Aalto kertautuu.
Sininen indigo
infrapunainen
laskeutuu veteen.
Yön levitetty kartta. (..)

Välillä katse zoomautuu pähkinäpensaaseen, joka on toisen runon nimi.

(..) Tänä kesänä näin
pari pullistunutta
pähkinän alkua
                  vihreän peittonsa alla

Joku on vihdoin
                  rakastanut sitä.
                  Öiden yli.

Luonnon ohella muita teemoja ovat ikääntyminen ja sen mukana tuleva yksinäisyys ja tarve muistella nuoruutta ja menneitä matkoja ym. Runoja yhdistävänä juonteena esiin pilkahtaa aina välillä rakastettu, jonka läheisyyttä ja huulia puhuja kaipaa.

Minä käyn vihdoin uuteen rooliin.
Harmaahiuksiseen pukuun.

Kirjoittaja myös tarkastelee itseään ja tekemisiään ja kuvailee sitäkin.

En ole leiponut
pitkään aikaan
vaikka taikina hengittää.
Tuore ilo! (..)

Lähteitä

Janhonen, Ulla. Kaija Lehmuskallio julkaisi esikoisromaanin 85-vuotiaana – oli juuri toipunut onnettomuudesta, kun mies sai sairauskohtauksen. Seura 18.6.2017 ([1])

Kaija Lehmuskallio. Kirjasampo ([2])