Hykkilä-Lunkaa

Tammelasta itään sijaitsevilla Hykkilä-Lunkaan kylillä asuu lähes 300 vakituista asukasta ja lisäksi alueella on kesäasutusta.

<widget type="googlemap"> <marker lat="60.791062" lon="23.871474">Hykkilä</marker> <marker lat="60.781805" lon="23.890958">Lunkaa</marker> </widget>

Ainoastaan kesämökkikäytössä olevia vapaa-ajanasuntoja alueella on noin 50. Kyläalueen elinkeinoista maatalouden osuus on noin neljännes. Vetovoimaisen kyläalueen väestön ikärakenne on nuortumassa uusien nuorten perheiden muutettua kylille. Kylälle asumaan jääneet nuoret perheet ovat aktiivisia ja innokkaita kylänsä kehittäjiä, ja Hykkilä-Lunkaassa toimii myös aktiivinen nuorisoseura. Kylältä löytyy mm. hieno uimaranta Oksjärvellä sekä venevalkama Kuivajärvellä.

Hykkilän ja Lunkaan kulttuurimaisema

Kuivajärven koillisrannan asutus on syntynyt viimeistään 1400-luvulla. Hykkilän ja Lunkaan kylät sijaitsevat rannalla vierekkäin.

Lunkaa

Talojen rakenukset ovat vanhan kylätien varrella. Lunkaan pellot laskeutuvat kauniisti järven rantaan. Kylän vanhoja taloja ovat Mäkilä (Salonen), vanha ratsutila Hokka (Pietilä) ja vanha sotilasvirkatalo Nissi (Siikonen).

Hykkilä

Hykkilän kylässä muodostavat Sipilän, Erkkilän ja Mikkolan tilojen rakennukset yhtenäisen ryhmän. Hykkilän kylässä sijaitsee myös kylien yhteinen nuorisoseurantalo Ahjola, on rakennettu vuonna 1923. Vanha työväentalo kylän pohjoisosassa on latona.

Vanhat rakennukset

Sipilän jugendtyylinen päärakennus on vuodelta 1922. Harmaakivinen navetta on vanhimmilta osin vuodelta 1848 ja siis seudun vanhimpia. Pihapiirissä on myös vanha makasiini.

Erkkilän edustava päärakennus on jugendtyylinen.

Mikkolan jugendtyylinen päärakennus on vuodelta 1900.

Jussilan pitkä päärakennus on vuodelta 1885, pihapiirissä on useita vanhoja rakennuksia ja vanhaa puustoa.

Könnön tilalla on myös vanhaa rakennuskantaa.

Hykkilän koulu on vuodelta 1906.

Lähteet

Lauri, Putkonen, Eero Ojanen, Tuula Heikkurinen-Montell, Minna Seppänen ja Johanna Forsius. Rakennettu Häme: maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. 2003. ISBN 951-682-717-9

Tämä artikkeli kaipaa lisää tekstiä ja tarkentamista. Auta laajentamaan artikkelia.