Hanssin Jukka

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 12. maaliskuuta 2023 kello 09.58 – tehnyt Samuhuovinen (keskustelu | muokkaukset)
Hanssin Jukka kahvilana 1959-1974.

Hanssin Jukka eli Douglas DC-2 (Douglas Commercial 2) oli 14-paikkainen kaksimoottorinen matkustajalentokone, jonka valmistuksen Douglas Aircraft Company aloitti vuonna 1934. Se oli tehtaan vastaus Boeing 247-matkustajakoneelle. Vuonna 1936 Douglas alkoi valmistaa suurempaa versiota, Douglas DC-3:a.

Kuitenkin sekä hämeenlinnalaisille että myös eri puolilta kaupunkiin saapuneille matkailijoille Hanssin Jukka tuli tunnetuksi nykyisen Paasikiventien kohdalla lähellä linja-autoasemaa sijaineena kahvilana ja nähtävyytenä.

Historia

Talvisodan aikana ruotsalainen kreivi Carl Gustav von Rosen järjesti koko Ruotsia kattavan kansalaiskeräyksen. Hänen isänsä Erik von Rosen oli lahjoittanut maamme eilmavoimille se ensimmäisen lentokoneenkin vuonna 1918. von Rosen järjestämän kerayksen tuotolla Suomen ilmavoimille saatiin hankituksi DC-2 lentokone, joka sai uudessä kotimaassaan nimen Hanssin Jukka.

Hanssin Jukka oli valmistunut 5. tammikuuta 1935. Kone palveli sekä talvi- että jatkosodassa kuljetuskoneena ja täytti nämä tarpeet erinomaisesti. Kuitenkin talvisodan aikana koneen piti suorittaa yksi pommituslento, mutta sen teko kuitenkin keskeytin. Toiseen koneen moottoreista oli tullut vika. Tämän aiotun pommituslennon aikana koneen ohjaana piti toimia itse kreivi von Rosen.

Ilmavoimien palveluksessa Hanssin Jukka lensi viimeisen lentonsa 1950-luvun puolivälissä.

Kahvila

Lennettyään viimeisen lentonsa Hanssin Jukka määrättiin romutettavaksi, koska sillä ei ollut enää omaa roolia puolustusvoimien kalustossa. Kuitenkin hämeenlinnalainen lentomestari Osmo Rantala omasi erilaisen näkemyksen koneen kohtalosta. Hän neuvotteli kaupat puolustusministeriön kanssa ja osti lentokoneen. Samalla Rantala osti myös toisen DC-2 koneen eli Isoon-Anttin, joka kuitenkin päätyi romutettavaksi.

Kuva: Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo

Rantala toimi Hämeenlinnan Ampumaseuran nuorisojaoston poheenjohtajana, ja niin hän lahjoitti hankkimansa lentokoneen seuralle. Perusajatuksena oli, että koneesta tehtäisiin hämeenlinnalaisille nuorisokahvila, jonka tuotolla tuettaisiin seuran nuorisotyötä ja samalla rahoitettaisiin uuden ampumaradan rakentamista.

Vanhalla ja käytöstä poistetulle konelle ei kuitenkaan annettu lupaa siirtolentoon, joten kone purettiin Luonetjärvellä ja kuljetettiin maantiekuljetuksena Hämeenlinnaan kolmella kuorma-autolla. Kuljetus oli perilla aprillipäivänä 1959 ja se koottiin talkoovoimin entiseen asuunsa. Kokoamisen yhteydessä paikoilleen asetettiin vielä alkuperäiset moottorit.

Kahvilana Hanssin-Jukka toimi aina 20. elokuuta 1959 lähtien ja vuoteen 1974 saakka. Tällöin siiven päälle rakennettu terassi ei vetänyt enää kahvilavieraita ja näin toiminta lopetettiin kannattamattomana.

Ampumaseuralla ei kuitenkaan ollut varoja koneen kunnostamiseen ja tuolloin myös Hämeenlinnan kaupunki ei ollut kiinnostunut suositusta matkailunähtävyydestä. Kone jäi vaille kaikkea kunnostusta ja säiden armoille.

Kuitenkin vuonna 1983 Karjalan lennoston kilta osti Hanssin Jukan ja lahjoitti sen Keski-Suomen ilmailumuseolle. Näin Hanssin Jukka sai arvoisensa sijainnin palkkiona merkittävistä palveluksistaan maamme kahdessa sodassa.

Koneen tekniset tiedot

Yleistiedot

  • Miehistö: 2-3
    *Kapasiteetti: 14 matkustajaa
    *Pituus: 19,1 m
    *Kärkiväli: 25,9 m
    *Korkeus: 4,8 m
    *Siipipinta-ala: 87,3 m²
    *Tyhjäpaino: 5 650 kg
    *Suurin lentoonlähtöpaino: 8 420 kg
    *Voimalaitteet: Kaksi Wright Cyclone GR-F53 9-sylinteristä 730 hv Tähtimoottoria

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: 338 km/h 2 000 metrissä
  • Toimintasäde: 1 750 km
  • Lakikorkeus: 6 930 m
  • Nousunopeus: 310 m/min

Lähteet

Hanssin-Jukan virallinen kotisivu, 2020. ([1])

  • Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin - 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992.
  • Hirvonen, Pauli: Selvä nousuun, Caravelle! - Aerosta, sen lentäjistä, lentoemännistä ja mekaanikoista. Otava, 1958.