Vanajan autotehdas

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 12. maaliskuuta 2023 kello 09.53 – tehnyt Samuhuovinen (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Vanajan autotehdas (alk. Yhteissisu Oy) perustettiin vuonna 1943. Alkuperäisen tehtaan alueella toimivat nykyisin Patria Vehicles Oy ja Sisu Akselit Oy.

Historiaa

Yhteissisu Oy

Vanajan autotehdas 1960-luvulla. Kuva: Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kokoelmat.

Vanajan autotehdas sai alkunsa vuonna 1943, kun perustettiin Yhteissisu Oy toimittamaan kuorma-autoja sotaan. Suomen valtion ja Oy Suomen autoteollisuus Ab:n (per. 1931)  välisissä neuvotteluissa päädytiin perustamaan yhtiö, jonka tarkoituksena oli yhteisvoimin valmistaa Sisu-merkkisiä autoja. Osakkeen omistajiksi haluttiin yrityksiä, jotka jo valmistivat ajoneuvon osia tai olivat sellaisten tuottamiseen valmiita. Yhtiösopimuksen allekirjoittivat edellä mainittujen lisäksi A. Ahlströmin Osakeyhtiö, Kone Osakeyhtiö ja Suomen Gummitehdas. Osakkeenomistajiksi tuli myös muita teollisuusyrityksiä.

Puolustuspoliittisista syistä tehdas oli määrä sijoittaa riittävän kauas pääkaupunkiseudusta ja alueelle, jossa ei ennestään ollut raskasta teollisuutta, mutta kulkuyhteydet voitaisiin luoda tyydyttävästi. Vanajan (nyk. Hämeenlinnan) eduksi oli rautatieyhteys. Armeija asetti hyvin tiukat vaatimukset liittyen autojen rakenteeseen, laatuun ja varusteluun. Ajanpuutteesta johtuen ei uutta automerkkiä lähdetty kehittämään vaan päätettiin valmistaa Oy Autoteollisuus Ab:n valmistamaa kuorma-automallia Sisu S-21. Ensimmäinen prototyyppi valmistui 1.8.1945. Työvoiman puute, raaka-aineiden saantivaikeudet sekä eräät ala-arvoisiksi osoittautuneet rakenneosat ja aiottuun käyttötarkoitukseen sopimattomat komponentit viivästyttivät ensimmäisten sarjatuotantoautojen valmistumisen vuoden 1946 alkupuolelle. Sodan päätyttyä valtion autotarve kuitenkin muuttui. Koko yhtiön alkutaival oli ollut tappiollinen. Velkojien neuvottelujen pohjalta vuodelle 1948 laadittiin tervehdyttämisohjelma. Yhtiön uudeksi nimeksi otettiin Vanajan Autotehdas Oy.

Vanajan Autotehdas Oy

Ensimmäinen Vanaja-merkkinen auto valmistui vuonna 1948. Seuraavina vuosina yhtiö toimitti pääasiassa valtiolle kuorma-autoja. Vuonna 1950 tuotantoon otettiin lisäksi linja-autoalustat. Vuonna 1952 yhtiön tilinpäätös osoitti vihdoin voittoa. Vuonna 1956 Vanajan Autotehdas teki uusia aluevaltauksia esittelemällä mm. ensimmäisen Suomessa valmistetun takamoottorisen linja-autoalustan (Vanaja VAT-4800). Tuotantoon sitä ei kuitenkaan vielä saatu. Yhtiö profiloitui yhä selkeämmin raskaiden kuorma-autojen, järeiden erikoisautojen ja linja-autoalustojen valmistajaksi. Vuonna 1967 valmistuneet alle 400 Vanajaa eivät enää riittäneet pitämään tehdastuotantoa yllä.

Sisu-Hämeenlinna

Vuonna 1968 Vanajan Autotehdas Oy fuusioitui Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n kanssa, joka valmisti tunnettuja Sisu-merkkisiä autoja. Viimeinen Vanaja-merkkinen ajoneuvo luovutettiin asiakkaalle vuonna 1971.

Teollisuus- ja asuntoalueet

Yhteissisu Oy:n tehdasta varten suunnitellun tontin omistivat tuomari (vuodesta 1947 kunnallisneuvos) Erik Grenman ja hänen vaimonsa Margit. Kyseessä oli Vanajan kunnan Mäskälän kylässä sijaitsevaan Katisten perintötilaan kuuluva maa-alue, joka lohkomis- ja lainhuudatusmenettelyn yhteydessä nimettiin Sisuksi. Lisäksi Grenmaneilta hankittiin kolme edellä mainitun eteläpuolella sijaitsevaa pienempää maa-aluetta, jotka saivat nimeksi Moottori ja Jarru sekä Kantolan perintötila säilytti nimensä. Yhteispinta-ala oli 28 hehtaaria. Länsireunalta se rajoittui päärataan. Pistorataa varten ostettiin vielä joitakin pienempiä maa-alueita. Maanalaisia tuotantotiloja varten pakkolunastettiin ns. Mantereenlinnan kallioalue.

Tehdasrakennuksen eli varasto- ja kokoonpanohallin rakennustyöt päätettiin antaa helsinkiläiselle A.W. Liljeberg Oy:lle, joka oli sota-ajan vuoksi ainoa siihen taloudellisesti pystyvä. Teollisuus- ja asuinalueet suunnitteli Alvar Aallon arkkitehtitoimisto. Suunnitelmasta kuitenkin poikettiin. Vuonna 1948 tehtaan viereen rakennettiin varasto ja vuonna 1957 valmistui suuri lisärakennus, johon sijoittui myös tehdasruokala. Vuonna 1964 pääkonttori muutti Helsingistä Hämeenlinnaan tehtaan viereen valmistuneeseen uuteen toimistorakennukseen, joka sai lempinimen sokeripala värinsä ja muotonsa perusteella. 1960-luvulla nousi vielä tehdastontin luoteiskulmaan uusi keskuskorjaamo.

Asuinalue

Aallon toimiston ehdotuksesta ostettiin neljä valmistaloa A. Ahlström Oy:ltä, mutta toimiston suunnitelmasta poiketen ne sijoitettiin melko lähelle varsinaista tehdasaluetta. Niiden itäpuolelle pystytettiin insinööriasunnoksi tarkoitettu rakennus. Kolme Aallon toimiston suunnittelemaa rivitaloa sijoitettiin työläisasuntojen ja tehdasrakennuksen välimaastoon. Kussakin talossa oli kahdeksan asuntoa. Myöhemmin rakennettiin vielä kaksi paritaloa toimihenkilöille. Kirkkokallion eteläiselle jyrkänteelle rakennettu johtajan asunto oli sisustusta myöten Aaltoa tyypillisimmillään. Nykyisin Villa Patriana tunnettu rakennus on edustus- ja kokoustiloina.

Aallon suunnittelemaa eivät olleet enää 1950-luvulla valmistuneet kauppa ja yhteissauna. Lisäksi 1950-60-luvuilla rakennettiin kolmikerroksinen rapattu kerrostalo.

Lähteet

  • Blomberg, Olli: Yhteissisusta Vanajan ja Sisun kautta Patriaan : 60 vuotta asiakaslähtöistä ajoneuvotuotantoa. Patria Vehicles, Hämeenlinna 2003 (Karisto).
  • Veteraanikuorma-autojen Seura ry:n sivut http://www.vetku.fi/content/view/15/136/