Sota- ja sotilassairaalat Lahdessa 1939 - 1945

Häme-Wikistä

Arno Forsius

Sota-ajan vaatimukset

Sotavuosina sairaalahoidon tarve lisääntyy voimakkaasti tuhovoimaisten sodankäyntikeinojen ja poikkeuksellisten olojen seurauksena. Vaikutukset kohdistuvat aina taisteluorganisaatioon ja nykyään entistä enemmän myös siviilitoimintoihin. Rauhanaikaiset terveydenhuoltopalvelut ovat sodan aikana riittämättömät. Sen vuoksi silloin on turvauduttava erityisjärjestelyihin lisääntynyttä tarvetta vastaavasti. Tässä voidaan onnistua vain, jos etukäteen tehdyt suunnitelmat ovat riittävän toteuttamiskelpoiset, kaikki vaihtoehdot huomioon ottaen.

Talvisodan aika 1939–1940

Talvisotaa edeltäneet terveydenhuollon poikkeusolojen suunnitelmat olivat jääneet kovin puutteellisiksi. Siitä huolimatta pystyttiin vaikeissa oloissa luomaan varsin tyydyttävä lääkintähuolto sekä puolustusvoimille että siviiliväestölle. Eräs rengas organisaatiossa oli Lahteen ja eräisiin sen ympäristökuntiin perustettu 8. Sotasairaala.

8. Sotasairaalan perustamista ryhdyttiin suunnittelemaan vasta kaksi päivää ennen ylimääräisiä kertausharjoituksia lokakuussa 1939. Perustaminen tapahtui 13.10.1939 alkaen ja sairaalan päällikkölääkäriksi määrättiin Lahden kunnallissairaalan ylilääkäri Heikki Nyyssölä. Alkuvaiheessa reserviläisten poliklinikkoina toimivat Tampereen Rykmentin sairaala Hennalan varuskunnassa sekä Lahden kunnallissairaalan poliklinikka. Lahden rautatieaseman läheisyydestä johtuneen lentopommitusvaaran vuoksi Lahden kunnallissairaalan toimintaa jouduttiin talvisodan aikana huomattavasti supistamaan. Vuodeosastoista jäi toimintaan vain alempi osastokerros ja kulkutautiosasto (kurkkumätäosasto), joka muutettiin tavalliseksi sairaalaosastoksi. Synnytysosasto, joka sijaitsi Suojeluskuntatalona olleen rakennuksen yläkerroksessa, siirrettiin Tapanilan vanhainkodin hiljattain valmistuneeseen päärakennukseen. Lahden kunnallissairaalan sairaansijojen vähentäminen oli mahdollista sen vuoksi, että sotasairaalassa hoidettiin alusta alkaen siviilipotilaita, myös naisia.

8. Sotasairaalan osastojen sijoitus oli seuraava: Kirurginen osasto, Lahden lyseo, 263 sairaansijaa, ja muut osastot: N:o l Lahden Tyttölyseo 27.12.1939 asti, sen jälkeen Lahden Itäinen kansakoulu (Möysän kansakoulu), 150 sairaansijaa pääasiallisesti sisätautipotilaita varten; N:o 2 Lahden Läntinen kansakoulu (myöh. Länsiharjun koulu) 5.3.1940 asti, 220 sairaansijaa pääasiallisesti sisätautipotilaita varten; N:o 3 Lahden Tyttölyseo 19.1.1940 alkaen, 100 sairaansijaa kulkutautipotilaita varten; N:o 4 Vierumäen Urheiluopisto Heinolan maalaiskunnassa, 550 sairaansijaa pääasiallisesti kirurgisia jälkihoitopotilaita ja "lieviä" kirurgisia tapauksia varten; N:o 5 Salpausselän (lasten)parantola Nastolassa, 150 sairaansijaa kirurgisia potilaita varten. Enimmillään 8. Sotasairaalassa oli talvisodan aikana 1413 sairaansijaa. Edellä mainituista Vierumäen Urheiluopisto oli ollut 1.1.1940 asti 18. Sotasairaalan osasto N:o 2 ja Salpausselän parantola 8.2.1940 asti 9. Sotasairaala.

Näiden osastojen lisäksi 8. Sotasairaalan alaisuuteen kuuluivat lyhyen aikaa 18. Sotasairaalan osastona N:o l poliklinikka ja 50 sairaansijan osasto Heinolan Kylpylaitoksella tammikuussa 1940, Tanskalainen ambulanssi Lahden Kansanopistolla maalis-huhtikuussa 1940, ja 29. Kenttäsairaala huhtikuussa 1940, sijoituspaikkana Kärkölän kunnalliskoti ja lähiympäristön talot.

Lentopommituksista kärsi Lahdessa 8. Sotasairaalan osastoista eniten Läntinen kansakoulu. 12.1.1940 tapahtuneessa pommituksessa kuoli yksi henkilö, sairaalan apumies. 5.3.1940 rakennukseen tuli kolme täysosumaa, joiden seurauksena kuoli kolme sairaanhoitajaa ja kaksi potilasta, minkä lisäksi kaksi henkilöä sai vaikeita vammoja. Koulun käyttö sairaalana päättyi silloin suurten vaurioiden johdosta.

Välirauhan aika 1940–1941

Talvisota päättyi 13.3.1940 voimaan tulleella rauhansopimuksella. 8. Sotasairaalan toiminta jatkui sen jälkeen osittain supistettuna toukokuun loppuun 1940. Silloin vaikeimmat kirurgiset potilaat siirrettiin Alankomaalaisen ambulanssiosaston hoitoon Vierumäen Urheiluopistolle. Muut potilaat siirrettiin Lahteen 1.6.1940 perustettuun varuskuntasairaalaan, jonka toimipaikat olivat Itäinen (Möysän) kansakoulu ja Lahden Tyttölyseo.

Viipurin Sotilassairaala oli ollut sodan aikana 43. Sotasairaalana Joutsenossa Tiuruniemen parantolassa ja heti sodan jälkeen Nokialla. Kesäkuussa 1940 43. Sotasairaala siirrettiin Lahteen ja se jatkoi täällä sotilassairaaloiden toimintaa. Siitä tuli jälleen Viipurin Sotilassairaala, joka oli sijoitettuna 29.7.1940 alkaen Lahden Kansanopistoon ja 2.8.1940 alkaen lisäksi Vierumäen Urheiluopistoon. Siinä oli sairaansijoja tuolloin yhteensä noin 400.

Jatkosodan aika 1941–1944

Jo helmikuussa 1941 Viipurin Sotilassairaalan sisätautien osaston osastonlääkäri Robert von Bonsdorff sai käskyn laatia suunnitelmat 8. Sotasairaalan uudelleen perustamiseksi Lahden seudulle, sillä sodan uhka kasvoi jatkuvasti. Huhtikuun alussa 1941 Viipurin Sotilassairaala ehdittiin muuttaa Keskussotilassairaala 2:ksi, mutta sodan uhkan lisääntyessä annettiin jo kesäkuussa 1941 käsky muodostaa jälleen 8. Sotasairaala laajentamalla Keskussotilassairaala 2:a.

Runsaan kolmen viikon kuluessa, 20.6.–15.7.1941, perustettiin Lahteen ja sen ympäristöön 8. Sotasairaala, jossa oli aluksi 2929 sairaansijaa. 26.6.1941 Suomen todettiin joutuneen uudelleen sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Enimmillään 8. Sotasairaalassa oli sairaansijoja hieman yli 3200 ja henkilökuntaa n. 1200. Sairaalan päällikkölääkärinä oli vuoden verran lääkintämajuri Johannes Wahlberg ja syksystä 1942 alkaen lääkintämajuri Robert von Bonsdorff. 8. Sotasairaala oli alistettu suoraan päämajalle.

8. Sotasairaalan toimipaikat olivat seuraavat: Os. 1 Lahden Lyseo, 320 A-kirurgista sairaansijaa; Os. 2 Lahden Kansanopisto, 260 kirurgista sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien sairaansijaa ja sotavammapoliklinikka, myöhemmin myös sairaalan esikunta; Os. 3 Viipurin Diakonissalaitoksen sairaalan silmätautien osasto Lahdessa, 65 silmätautisairaansijaa; Os. 4 Möysän kansakoulu Lahdessa, 200 kirurgian ja sisätautien sairaansijaa; Os. 5 Vierumäen Urheiluopisto, 500 A-kirurgista sairaansijaa; Os. 6 Heinolan seminaari ja kylpylaitos, 350 kirurgista sairaansijaa; Os. 7 Salpausselän parantola Nastolassa, 300 kirurgista sairaansijaa; Os. 8 Kärkölän kunnalliskoti, 100 kirurgista sairaansijaa; Os. 9 Tapanilan kunnalliskoti Lahdessa, 100 sisätautisairaansijaa; Os. 10 Kujalan maatalousoppilaitos, (myöhemmin siirrettynä Ahtialan maamieskouluun), 100 kulkutautisairaansijaa; Os. 11 Nastolan kunnalliskoti, 50 sisätautisairaansijaa; Os. 12 Orimattilan emäntäkoulu ja kirkonkylän kansakoulu, 230 sisätautisairaansijaa; Os. 13 Padasjoen kunnalliskoti, 150 sisätautisairaansijaa; Os. 14 Lahden Tyttölyseo, 200 iho- ja sukupuolitautien sairaansijaa.

Vierumäen kirurgisen osaston yhteydessä oli synnytys- ja naistentautien osasto Lahden ympäristökuntien asukkaita varten. Lahden Kartanon kansakoulussa (nyk. historiallinen museo) toimi veripalveluryhmä, ja alkuvaiheessa sotasairaalan esikunta oli Lahden Yhteiskoululla. Lisäksi perustettiin 8. Sotasairaalan alaisuuteen 150-paikkainen alkoholistiosasto Lapinjärvelle. Psykiatrista osastoa 8. Sotasairaalassa ei ollut, mutta Hennalan varuskunnassa toimi koulutuskeskuksen alaisena psykiatrinen työkomppania. Lahdessa sotasairaalan henkilökuntaa oli mainittujen laitosten ulkopuolella sijoitettu lisäksi asumaan viiteen ruotsalaisten lahjoittamaan asuintaloon Tapanilassa ja Aarnelan huvilaan Kariniemessä.

8. Sotasairaala oli jatkosodan aikaista sotasairaaloista suurin. Asemasotavaiheessa sen osastoja supistettiin tilanteen salliessa. Niinpä esim. Lahden Lyseo oli välillä koulukäytössä, kunnes se vuonna 1944 suurhyökkäyksen alkaessa muutettiin jälleen kirurgiseksi osastoksi. 8. Sotasairaalan kautta kulki jatkosodan aikana n. 45 000 potilasta eli neljännes kaikista haavoittuneista. Jatkosodan aikana sairaalassa hoidettiin koko ajan myös siviilipotilaita. Sota- ja sotilassairaaloiden aikana Lahden ja ympäristökuntien asukkaat pääsivät kotiseudullaan ensimmäistä kertaa, eräin poikkeuksin, erikoislääkärien hoitoon niin sairaaloissa kuin vastaanotoillakin. Puolustusvoimien palveluksessa olleista lääkäreistä pitivät yksityisvastaanottoa yleensä vain lahtelaiset.

Psykiatrista hoitoa Lahdessa jatkosodan aikana

(Kappale on lisätty helmikuussa 2014)

Jatkosodan aikana sotasairaaloissa järjestettiin myös psykiatrista hoitoa, mutta sen lisäksi jouduttiin turvautumaan muihin järjestelyihin. Loppuvuoden 1941 ja alkuvuoden 1942 hyökkäysvaiheen aikana sellaisten sairaaloista poistettujen hermotoipilaiden määrä, joita ei haluttu kotiuttaa mutta joita ei voitu myöskään palauttaa rintamaoloihin, kasvoi niin suureksi, että Päämajan Lääkintäosasto päätti huhtikuussa 1942 perustaa heitä varten kokeellisen työyksikön. Sitä varten heidät lähetettiin Lahdessa Hennalan kasarmialueella toimineeseen Jalkaväen Koulutuskeskus 19:een, joka oli armeijan toipilaskeskus.

Koska hermotoipilaiden käyttäytyminen joukko-osastoissa aiheutti jatkuvia häiriöitä, sijoitettiin heidät koulutuskeskuksessa erityiseen tarkkailukomppaniaan eli "hermokomppaniaan", jossa upseerit ja lääkärit arvioivat heidän henkistä tilaansa ja toimintakykyänsä. Riittävästi toipuneet palautettiin Erillisiin Linnoitusrakennuskomppanioihin tai muihin armeijan työyksikköihin. Osa kuntoutusta tarvitsevista miehistä oli kuitenkin niin vaikeahoitoisia, että heitä varten perustettiin tammikuussa 1943 toipilaskeskuksen alaisena erityinen "kuriyksikkö", 12. Erillinen Työkomppania.

Vuonna 1943 Jalkaväen Koulutuskeskus 19:n nimeksi tuli Kotijoukkojen Henkilötäydennyskeskus. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alkaminen kesäkuussa 1944 heijastui tarkkailukomppaniaan lähetettyjen määrän kasvuna. Jatkosota päättyi aselepoon 4.9.1944 ja välirauhan solmimiseen 18.9.1944. Armeijan kotiuttamisen yhteydessä viimeisetkin hermotoipilaat lähetettiin koteihinsa loka-marraskuussa 1944.

Keväästä 1942 syksyyn 1944 kestäneen kauden aikana tarkkailukomppanian kautta kulki yhteensä 5354 psykiatrisilta osastoilta poistettua toipilasta, joista n. 300 vapautettiin armeijasta, n. 200 lähetettiin riittävästi toipuneina erilaisiin palvelustehtäviin ja n. 4800 miestä sijoitettiin erillisiin linnoitusrakennuskomppanioihin.

Lisätyn kappaleen lähde: Kivimäki, V.: Murtuneet mielet – Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945. WSOY. EU 2013.)

Keskussotilassairaala 2:n perustaminen

Jatkosota päättyi 4.9.1944 aselepoon ja 18.9.1944 solmittuun välirauhansopimukseen. Sodankäynti jatkui kuitenkin 15.9.1944–25.4.1945 Lapissa saksalaisia vastaan. 8. Sotasairaala lakkautettiin marraskuun lopussa 1944 ja 1.12.1944 siitä muodostettiin jälleen Keskussotilassairaala 2, joka korvasi aikaisemman Viipurin Sotilassairaalan.

Keskussotilassairaala 2 toimi aluksi Lahden Kansanopistolla, Vierumäen Urheiluopistolla ja Salpaushovissa eli Lahden hiihtohotellissa Jalkarannassa. Vierumäen osastot lakkautettiin syyskuun lopussa 1945. Syyskuun alussa 1946 Keskussotilassairaala 2 siirtyi Hennalan kasarmialueelle entisen varuskuntasairaalan ja yhden osaksi sairaalakäyttöön muutetun kasarmirakennuksen tiloihin. Salpaushovin rakennus oli vielä noin vuoden ajan sairaalan henkilökunnan asuntolana.

Kirjoitus on valmistunut lokakuussa 2012.

Kirjallisuutta

  • Forsius, A.: Sotilassairaalat Lahdessa 1939–1945. RUK 178 Lääkintähuoltolinja. Kurssijulkaisu. [1985.]
  • Palmgren, H.: Lahden sotilassairaalat 1940–1994. Lahden kaupunginmuseo. Vaajakoski 2008.
  • Palmgren, H.: Viipurin Sotilassairaala 1930-luvulla. Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskus. Vaasa 1998.
  • Lisäys kirjallisuuteen 2014: Lähde: Kivimäki, V.: Murtuneet mielet – Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939–1945. WSOY. EU 2013.

Kirjoitus on julkaistu: Sotiemme veteraaninen Lahden piirin Jouluviesti 2012, s. 14–15.

Noudettu kohteesta ”https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Sota-_ja_sotilassairaalat_Lahdessa_1939_-_1945&oldid=33913”