Käyttäjä:Nastolan kirjasto
Nastolan kirjaston historiaa
Alkuvaiheet
Nastolan seurakunta itsenäistyi v. 1860 Hollolan rovastikunnasta. Hollolassa oli perustettu kirjasto jo vuosisadan puolivälissä ja myös Nastolan nuori seurakunta ja erityisesti kirkkoherran virkaa hoitanut Anders Winter halusivat täyttää velvollisuutensa sivistyspalveluiden jakajana.
Winter mainitaankin useissa lähteissä Nastolan kirjaston perustajana. Hänen tiedetään suostutelleen useat kartanonomistajat lahjoittamaan varoja kirjastotoiminnan aloittamiseksi. Marraskuun kirkonkokouksessa v. 1860 laadittiin perustava asiakirja ja toiminta käynnistyi v. 1861 lahjoituksena saadun n. 100 kappaleen, pääosin uskonnollista kirjallisuutta sisältävän kokoelman turvin.
Kunnan kirjasto
Nastolan kunnan itsenäistyttyä v. 1869 kirjastotoiminnan ylläpito siirtyi kuntakokoukselle, ja kun uusi kunnantupa v. 1870 valmistui, kirjasto sijoitettiin sen yhteyteen. Ensimmäiset kyläkirjastot perustettiin v. 1883 Immilään ja Ruuhijärvelle ja muutamaa vuotta myöhemmin Pyhäntakakin sai oman kirjastonsa. Ahtialan, Uudenkylän ja Villähteen kirjastot perustettiin 1890-luvulla.
Toiminta rahoitettiin järjestämällä huvitilaisuuksia ja arpajaisia, joiden tuotto käytettiin kirjastojen hyväksi. Vuonna 1875 kuntakokouksessa hyväksyttiin päätös, jonka mukaan kunnan viinaverovaroista päätettiin lahjoittaa 30 mk kirjastotoiminnalle. Hyödylliseksi havaittua kirjastotoimintaa haluttiin vakiinnuttaa, ja niinpä kuntakokous laati uudet toimintasäännöt. Tavoite oli edelleen "hyvien ja hyödyllisten kirjojen hankkiminen". Kirjoja sai lainata "joka päivä jälkeen jumalanpalveluksen ja muulloin hoitajan ollessa kotona".
Kanta- ja piirikirjastot
Suomen Kirjastoseuran perustaminen v. 1910 loi pohjan riippumattoman kirjastolaitoksen kehittymiselle. Nastolan kirjasto liittyi seuraan v. 1916 ja koko kirjastojärjestelmä uusittiin. Koottiin kantakirjastokomitea, joka loi toiminnalle uudet säännöt Kansanvalistusseuran mallisääntöjen pohjalta.
Kirkonkylän kirjasto toimi kantakirjastona ja kyläkirjastot piirikirjastoina. Kantakirjasto toimi kunnantalossa ja piirikirjastot kylien kansakouluilla ja luontevaa oli, että kansakoulunopettajat toimivat kirjastonhoitajina. Säännöt edellyttivät, että kantakirjastot toimivat "kansalaissivistyksen kehittämiseksi ja ammattitaitojen kartuttamiseksi". Piirikirjastojen tehtävänä oli "lukuhalun kehittäminen ja tyydyttäminen".
Kirjastolaitoksen talous järjestyi edelleenkin avustuksilla ja kunnan tuella. Pohja valtionapujärjestelmälle syntyi v. 1928 säädetyn kirjastolain myötä. Valtion tuen saamisen edellytyksenä oli, että kunta jakoi vuosittain tietyn summan kirjastoilleen. Johtokunnat valvoivat kirjastojen toimintaa.
Vuonna 1921 säädetyn oppivelvollisuuslain myötä sivistyksen taso kohosi ja samalla lisääntyi kuntalaisten mielenkiinto kirjatietoa kohtaan. Se vaikutti myös kustannustoimintaan ja kirjastojen hankintoihin. Uskonnollisen kirjallisuuden asema alkoi horjua ja vähitellen lainausten painopiste siirtyi kaunokirjallisuuden puolelle.
Sotien jälkeinen aika
Kirjastotoiminta säilyi pääosin ennallaan sotien jälkeisessä Nastolassa. Sivukylistä Tapiola, Metsäkylä ja Ylä-Järvinen saivat 1940-luvun lopulla omat kirjastonsa.
Kirjastotarkastajat seurasivat toimintaa tarkalla silmällä. Helsingin piiri -johon Nastolakin kuului- tarkastaja lähetti v. 1949 kantakirjaston johtokunnalle kirjeen, jossa paheksui tietokirjallisuuden vähyyttä edellisen vuoden kirjahankinnoissa. Myös kaunokirjallisuuden tuli olla sisällöltään korkeatasoista. Uudenkylän ja Villähteen kirjastoja huomautettiin Outsiderin, Sparren ja Muskettin teosten hankinnasta. Vuonna 1952 kirjastotarkastaja toteaa kirjavalikoiman suppeaksi ja pitää syynä "tilojen ja varojen puutetta". Huomautuksiin suhtauduttiin vakavasti ja kirkonkylän kirjasto siirrettiinkin kansakoululle vuonna 1956.