Hämeenkosken kirkkojen historia

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 24. tammikuuta 2014 kello 09.47 – tehnyt imported>Mtaavila (→‎Tiilikirkko 1800-luvulla)

Suomessa oli muinoin niin kutsuttuja pakanallisia palvontatiloja, joita hoiti ylimys tai pakanallinen pappi. Sellaisia oli tunnetusti Suomessa kolme: Maskun maa, Saaren kartano ja Lammin-Kosken kirkkotila. V. 1232 - 1234 oli pakanalliseen palvontaan kuuluva tila nykyisessä Hämeenkosken pitäjässä. Paikalla oli suuri uhrilehto pyhine uhrilähteineen ja kallioineen. Tila oli hyvin suuri. Siihen oletetaan kuuluneen myös Kosken pappilan maat. Kurjalan kartanonkin arvellaan kuuluneen samaan maaryhmään, sillä Kurjalan mylly oli kirkkotilan alueella. Nämä palvontatilat oli omistettu epäjumalanpalvelukselle. Sitten rakennettiin kristillinen kirkko entiselle uhripaikalle. Koskella on todettu olleen neljä kirkkoa ennen nykyistä. Voidaan kuitenkin olettaa, että jo ennen näitä kirkkoja on ollut Koskella hautausmaita ja kirkkoja. Etolassa on mahdollisesti ollut kirkko. Hämeenkoskeahan on nimitetty Etolanpitäjäksi. Ensimmäinen pappila rakennettiin Hyväneulan kylään 1700-luvun lopulla.

Ensimmäinen kirkko 1500-luvulla

Hämeenkosken kirkoilla on ollut huono menestys. Ensimmäinen kirkko rakennettiin kivestä 1500-luvun alkupuolella Pyhän Laurentiuksen muistolle, noin 300 m nykyisestä kirkosta pohjoiseen. On arveltu, että kirkon on rakennuttanut joku paikkakunnan mahtimies, esimerkiksi Kurjalan kartanonherra Arvid Henrikinpoika Tavast. Jostain syystä kirkko alkoi hajota jo ensimmäisen 150 vuoden jälkeen. Tavastilla on tarkoitus korjata kirkko, mutta se jäi tekemättä ja kirkko raunioitui 1600-luvun puolivälissä. Tutkimuksissa on selvinnyt, että kyseessä on maamme 101 keskiaikaisen kivikirkon joukossa lähes ainutlaatuinen, pohjakaavaltaan kahdeksankulmainen kirkko. Turun yliopiston suorittamissa arkeologisissa tutkimuksissa vuosina 1996 - 1997 hylkäämisen ja raunioitumisen syytä on selvitetty ja todettu ettei tulipalo ole ollut syynä. Vahvimmaksi epäilyksi jääkin kirkon pohjakaavan muoto sekä maaperä. Pääsyyksi on myös arveltu uskonpuhdistusta. Kirkonpaikan kaivauksissa on löytynyt hautoja ja viikinki- ja ristiretkiaikaista esineistöä. Osa haudoista on mahdollisesti kuulunut puukirkon ympärillä olleeseen kirkkomaahan. Osa haudoista on 1200-luvun jälkipuoliskolta. Keskiajan loppupuolella kirkkoa on ympäröinyt vesi niin pohjoisessa, idässä kuin etelässäkin. Kirkolle tiedetään kuljetun veneillä. Maaperä kirkon luona on hyvin multaista ja pehmeää. Hyvin vettä sitovana maa routii talven mittaan paikoin syvältäkin. Juuri roudan arvellaan olleen osasyynä kivikirkon tuhoutumiselle. Kirkonraunioiden ympärillä erottaa selvästi vielä kirkkomaan kiviaidan jäänteet. Kirkkomaa on suurennettu, joten näkyy isommankin kirkkomaan kiviaitaa.

Hirsinen kirkko 1600-1700-luvuilla

Kivikirkon ollessa vielä jonkinlaisessa kunnossa alettiin rakentaa uutta kirkkoa hirsistä. Toinen kirkko sijaitsi nykyistä museorakennusta vastapäätä, tien toisella puolella. Kivijalasta on voitu päätellä, että kirkko on ollut ristin muotoinen. Tämäkin kirkko oli lyhytikäinen, sillä se tuhoutui isonvihan pyörteissä. Kirkon kivijalat käytettiin makasiinin rakentamiseen. Kansantarun mukaan olisivat venäläiset sodan aikana pitäneet kirkkoa kasarminaan, varastosuojanaan tai hevostallinaan. Kerrotaan myös venäläisten polttaneen kirkon. Kertomus on kuitenkin epävarma. Vuonna 1730 kuningas Fredrik I myönsi yleisen rahankeräyksen koko Suomessa ”Kosken rutivanhan ja rappiotilassa olevan kirkon hyväksi”. Kansa oli kääntynyt kuninkaan puoleen avun saamiseksi, sillä se ei kyennyt korjaamaan kirkkoaan. Puukirkko ei kuitenkaan enää kohonnut rappiotilastaan. Viiden vuoden kuluttua kuningas myönsi toisen rahankeräyksen Suomessa ”Kosken kappelin hyväksi”, nähtävästi uuden kirkon rakentamiseen. Tällä välin Kosken kolmanneksi kirkoksi tuli ”hätäkirkko”. Tämä kirkko oli Seuralan ja Valkjärven välisellä Ruununmakasiinin kankaalla oleva sodanaikainen varastorakennus. Tämän kirkon paikalla on muistona hautausmaan läpikäytävä. Kolehdeilla saatiin uusi kirkko valmiiksi vuonna 1736. Se vihittiin samana vuonna. Nyt rakennettiin kirkko korkealle mäelle, lähelle Linnakalliota. Yksinkertainen ristikirkko sijaitsi hautausmaalla, jota ympäröi osaksi kivi-, osaksi hirsiaita. Kirkossa oli jyrkkä paanukatto. Tulipalon tuhottua paanukaton, tilalle laitettiin pärekatto. Kirkko oli ulkoa maalattu punamullalla, ovet olivat mustat, ovien ja ikkunoiden kehykset valkeat. Ukkonen sytytti kirkon kaksi kertaa palamaan. Viimeisestä tulipalosta on enemmän muistitietoja.

Kirkkaan kesäpäivän yllätti ukkonen. Salama iski kirkkoon. Joesta kannettiin vettä ja koetettiin saada tuli sammumaan, mutta turhaan. Kurjalan kapteeni von Essen keksi avun. Tarvittaessa kapteeni kykeni loihtimaankin, taito, joka siihen aikaan oli korkeassa arvossa. Kapteeni etsi imettävän vaimon, jonka rinnoista veti kolme kertaa maitoa tuleen. Tuli sammuikin heti.

Tiilikirkko 1800-luvulla

Kirkko ränsistyi kuitenkin niin pahasti, että alettiin ajatella uuden kirkon rakentamista. Erillinen puinen C. L. Engelin suunnittelema kellotapuli rakennettiin vuosina 1821 - 26. Uusi kirkko päätettiin rakentaa hieman ylemmäksi kuin vanha puukirkko, vaikka samalle mäelle. Hautausmaata voitiin edelleenkin käyttää. Kirkko päätettiin rakentaa tällä kertaa tiilestä. Kirkon piirustukset laati arkkitehti E. B. Lohrmann ja Jean Wiik intendentinkonttorissa vuonna 1849. Tiilestä muurattu hallikirkko rakennettiin vuosina 1867 - 1870. Suorakaiteen muotoinen ja ulkoapäin koruton tiilikirkko poikkesi selvästi totutusta. Kirkon tiilet valmistettiin viereisellä makasiininkankaalla ja savi tiilentekoon otettiin Valkjärven rannasta. Vanha puukirkko purettiin keväällä 1876. Sen permannon alta löytyi paljon luita, arkut olivat jo lahonneet. Ei ole tietoa siitä, ketä sinne oli haudattu. Puukirkon hirsistä rakennettiin pitäjän ensimmäinen kansakoulu Koskenkylään. Kirkon ympärillä oleva hautausmaa on tältä aikakaudelta.

Kosken uusi kirkko rakennettiin nälkävuosina hätäaputöinä. Se rakennettiin nälkäisin suolin, sanoi Lammin rovasti Lagus vihkiessään kirkon. Väkeä oli vihkitilaisuudessa niin paljon, että pysyi pystyssä tahtomattaankin ja hiki juoksi virtanaan kaikilta. Hirret oli tuotu Anianpellosta. Talolliset ajoivat niitä hevosillaan. Sieltä saatiin suuria honkia. Kalkkia tuotiin Porvoosta. Pitkänä karavaanina kulkivat talolliset renkeineen ajossa. Tiilet tehtiin itse Valkjärven rannalla, missä on savea ja vieläkin tiiliruukki. Koko pitäjä oli mukana kirkon rakennushommissa. Rakennus mestarina oli Collin Kärkölästä. Kun oli jäätä, ajeltiin pitkin Vesijärveä ja Pääjärveä Asikkalasta Koskelle. - SKS Kansanrunousarkisto: Koski H.l. PK12 Jurva, Aura. 2124.1938.-

Lähteet


Noudettu kohteesta ”https://www.hamewiki.fi/index.php?title=Hämeenkosken_kirkkojen_historia&oldid=30665”