Eino Pietola
(26.2.1920-17.12.2008)
Tietoa kirjailijasta
Oulussa syntynyt Eino Pietola valmistui koneteknikoksi vuonna 1961 ja työskenteli työntutkimuspäällikkönä Asko-Upolla (1964-75). Eläkkeelle jäätyään vuonna 1975 hän alkoi kirjoittaa kirjoja. Pietolan kirjailijanura alkoi kuunnelmilla Luottamusmiehen rakkaus (1975) ja Kengät (1978). Proosaa hän kirjoitti vuodesta 1978.
Eino Pietola oli Salpausselän kirjailijoiden kunniajäsen ja toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1984-86.
Hänet palkittiin Sokeain kuunnelmapalkinnolla vuonna 1978.
Jouko Tallimäki (1998) kuvaa Pietolan kirjailijauran vaiheita seuraavasti: "Lahtelainen Eino Pietola on ilmaissut käsityksensä viime sodista vuodesta 1978 alkaen. Silloin ilmestyi hänen romaaninsa Korpisoturit. Vuosi vuodelta hän on sen jälkeen ollut syksyn kirjamarkkinoilla mukana. . . Eino Pietolan ura alkoi kuunnelmilla. Hän ei alkutaipaleella juuri saanut apua paikallisesta kirjailijayhdistyksestä. Sen verran kyllä, että Salpausselän kirjailijat kustansi hänelle ja kahdelle muulle harrastajalle kirjoittajakurssin Oriveden opistossa. . . Oman reseptinsä kirjailijan ammattiin Pietola kiteytti ajan myötä. "Tulee ensiksikin olla tietoa, sitten tulee olla mielikuvitusta ja lopuksi on pidettävä kiinni siitä, että asia on tärkeä. Omistauduttava kokonaan".
Pietola korosti kirjoittavansa dokumenttiromaaneja. "Menetelmäni on se, että muutan dokumentin kaunokirjalliseen muotoon. Dokumentti ei katoa mihinkään, vaan vahvistuu". . . Pietola opetti monilla kirjoittajakursseilla. Oli tiettyjä asioita, joita hän painotti: elävää ihmiskuvausta, repliikkejä, toimintaa, erotiikan välttämistä, klassikoiden lukemista. Samoja sääntöjä hän noudatti itsekin.
Aiheensa Pietola haki sotahistorian kirjoista ja kartoista. "Kyllä aiheita riittää. Yhdessä kirjassa voi käsitellä tapahtumia vain yhden joukko-osaston kannalta. Ennen kuin seuraavaan aiheeseen tartutaan täytyy edellisen olla kirjoissa ja kansissa, valmiina kirjana", hän totesi. (ESS 25.7.1999)
Tuotanto
Romaanit
Korpisoturit. Gummerus 1978.
Kärkikomppania. Gummerus 1979.
Läpimurto Länteen. Gummerus 1980.
Partisaanien jäljillä. Gummerus 1981.
Korpimetsän kolonna. Gummerus 1982.
Kytösavun aukeilla mailla: romaani Suomesta 1930-luvulta. Gummerus 1983.
Viimeinen reservi. Gummerus 1984.
Siellä miestä kylmeni. Gummerus 1985.
Pitkä marssi: romaani. Gummerus 1986.
Sissipataljoona tulessa: sotaromaani. Gummerus 1988.
Pääjärven sissit: sotaromaani. Gummerus 1989.
Jääkärit, eteenpäin!: sotaromaani. Gummerus 1990.
Kadonnut partio: sotaromaani. Gummerus 1991.
Tukikohta taistelee: sotaromaani. Gummerus 1992.
Keskiyön hyökkäys: jatkosodan romaani. Gummerus 1993.
Eldankajärven jääkärit: sissiromaani Uhtualta 1942. Gummerus 1994.
Yhdeksän konepistoolia: sissiryhmä Pohjois-Vienassa 1942. Gummerus 1995.
Kohti sotaa: romaani Pohjois-Pohjanmaalta 1936-1939. Gummerus 1996.
Kadonneen partion jäljillä: sissiromaani Pohjois-Vienasta 1943. Gummerus 1996.
Sallasta Viipurinlahdelle. Gummerus 1997.
Operaatio Uhtua: dokumenttiromaani välirauhasta ja jatkosodasta. Gummerus 1998.
Sissipartio Kiestingissä. Gummerus 1999.
Korpisotaa Vienan Karjalassa. Gummerus 2001.
Viimeiset korpisoturit. Gummerus 2002.
Vienan korpipartiot. Gummerus 2003.
Kiestingin sissit. Gummerus 2004.
Jääkärit tulessa. 2005.
Sissiosasto iskee. 2006.
Uhtuan korpisoturit. 2007.
Kuunnelmat
Luottamusmiehen rakkaus. 1975.
Kengät. 1978.
Muu tuotanto
Sotavangit Suomessa 1941-1944: dokumentteihin perustuva teos sotavankien käsittelystä Suomessa jatkosodan aikana. Gummerus 1987.
Tekstinäyte
Kaltio alkoi tuntea värinää selkäpiissään. Polvet ja leukapielet tärisivät. Kurkkuun takertui kuiva rengas, jota hän epätoivoisesti pyrki nielemään alas. Äärimmäisen varovasti hän nosti päätään suojaavan mättään ylitse ja vilkuili ympäristöä. Pelko ja yksinäisyys saivat hänet entistäkin tiukemmin puristamaan kiväärin tukkia. Väliin hän laukaisi lähimpiä pusikoita kohti, jotka erottuivat tummina varjoina vaalenevaa aamutaivasta vasten. Kiväärinpiipusta hehkuva lämpö rauhoitti hänen kiihkeitä ajatuksiaan:
-Tappoivat Veikon tekiköhän se kipeää? Se pastori sanoi silloin kun pääsimme ripiltä, että jokainen kohtaa kuoleman yksinään onkohan täällä enää ketään muita?
Äkkiä Kaltio jähmettyi jännityksestä ja jäi tuijottamaan liikkumattomana kahta kuusennärettä. Hän kuvitteli nähneensä pensaiden liikkuneen. Mutta hämärtyvä katse ei tavoittanut ainuttakaan elävää olentoa. Muutama rynnäkössä kaatunut makasi samassa asennossa kuin he kuoleman kohtasivat.
Läpimurto länteen, 1980.
Lähteet
- Suomen Kirjailijat. SKS 1985, s. 508.
- Jouko Tallimäki. Etelä-Suomen Sanomat 20.12.1998, s.18.
- Anne Honkanen. Etelä-Suomen Sanomat 25.7.1999, s.20.