Toivo Lyyra

s. 1928)

[kirjailijatLyyraToivo.htm#Tuotanto Tuotanto] | [kirjailijatLyyraToivo.htm#Tekstinäyte Tekstinäyte]

Opinnot ja ammatit

- opettaja, Helsingin Opettajakorkeakoulu (1950)
- johtajaopettaja, Vihti (1950-54)
- yleisaineiden opettaja, Heinolan ammattikoulu (1954-74)
- rehtori, Päijät-Hämeen AOL, Orimattilan koulu (1974-91).

Jääskessä syntyneen ja Orimattilassa parikymmentä vuotta asuneen nykyisen heinolalaisen Toivo Lyyran harrastuksiin kuuluvat kotiseudun (Karjalan) henkinen perinne, lukeminen ja liikunta sekä runoilu ja kirjoittelu yleensä.
Hän on saanut joitakin runokilpailujen palkintoja.

Toimittajan työt osaltaan ohjasivat hänet kirjoittamisen pariin.
Lyyra toimi lukiossa teinikunnan lehden päätoimittajana (1945-46) sekä sotien jälkeen Partiopojan joulu -lehden päätoimittajana. Myöhemmin hän työskenteli toimittajana mm. Kouvolan Sanomissa ja Uusimaassa sekä vakioavustajana eri lehdissä vuosikymmenien ajan (mm. Itä-Häme, Etelä-Suomen Sanomat, Kouvolan Sanomat ja Karjala. 
Kronikointia hän on harrastanut kaiken ikää.

Päijät-Häme näyttäytyy hänen tuotannossaan "Evakkopojan 2-kotiseutuna (myönteisenä vertailuna)".

[kirjailijatLyyraToivo.htm#yla Tiedosto:Nuoli.gif]

== T ==uotanto== ==

Runot

Evakkona elon tien. Karjalan kirjapaino, 2003.
(+ jatkovihkonen)

==
Osallistuminen antologioihin ==

Kynäsillan korista. Kynäsilta, 1979.
Tässä olen. Orimattilan Taideyhdistys ry, 1980.
Joulu etsii sinua. Orimattilan Taideyhdistys ry, 1987.
Etsijä. Orimattilan Taideyhdistys ry, 1992.

==
Muu tuotanto ==

Tiijät sie mitä!: Jääsken seudun murresanontoja. SKS 2002.

Hanskinsalo: karjamajoista Enson eteiseksi, 1998. (yhdessä Veikko Kukkuraisen kanssa)

[kirjailijatLyyraToivo.htm#yla Tiedosto:Nuoli.gif]

Evakkona elon tien

Karjalassa, lapsuusmailla,
oli aika onnekkain.
Leikkiä sain lapsen lailla,
isä, äiti turvanain.
Sinne aatos kantautuu,
haaveiluun kun antautuu.

Siellä kukkuu kultakäki,
siellä lehdot lempeät.
Karjalaisen luonnon näki,
viljapellot viherjät.
Kaihota saan Karjalaa,
lapsuuteni maailmaa.

Syksy koitti synkeänä.
Isä maata puoltamaan.
Äiti silloin itkevänä
perhettä jäi huoltamaan.
Lapset lapsenvoimillaan
avun toivat toimillaan.

Vainolainen kodin veikin.
Uusiin toimiin tartuttiin.
Loppui aika lapsuusleikin.
Vanhemmiksi vartuttiin.
Evakkona elon tien
elämäni loppuun lien.

Evakkona elon tien (2003)

[kirjailijatLyyraToivo.htm#yla Tiedosto:Nuoli.gif]