Arkistot:Verontasauksesta ja Puustellien arenteeraamisesta

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 17. lokakuuta 2011 kello 13.46 – tehnyt Maija (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Helsinki, 5 p. Huhtikuussa.

(Lähetetty.)


Verontasauksesta ja Puustellien arenteeraamisesta.


I.


Suomettaren wiime wuoden 282 ja 283:sa n:ssa löytyy tärkeä kirjoitus aineella: ”kansamme köyhyyttä enentäwistä syistä ja niiden paistamisesta,” jonka periajatuksiin tämän kirjoittajakin suuremmaksi osaksi yhdistyy; mutta niissä osissa, joka tähän kirjoitukseen aineeksi on otettu, eriää. Se mitä uuteen weron laskemiseen tulee, jota Suometar pitää kansamme köyhyyttä poistawista syistä tärkeänä seikkana taloushoidon parantamiseksi, minusta näyttää jotenkin hankalalalta senki suhteen että uudenman ajan parempi maatalouden suunta-luonne ja käytöllinen taito on nykyänsä eripaikakunnissa ja yleisesti koko Suomen maassa niin heikossa käsityksessä, että suuria paikkakuntia löytyy, joissa tuskin kukaan on esimerkiksi nähnyt semmoista kyntökonetta, jonkamoinen paremman taidon tutuksi tullen tulee yleisenä ja pääkyntöaseena olemaan; todella sanoen on wähä maassamme semmoisia henkilöitäkin, jotka taitasiwat (ehkä niitä löytyy jotka owat taitawinaan) käsittää yhden eli toisen tilan oikeata arwoa, siinä katsannossa jos tilalle pitäisi walittaman semmoinen talouskäytöksen suunta, mikä paraiten tulisi kannattamaan, joka seikka näyttäiksen eripaikkakunnissa toisten rinnalla, ja yksilläkin paikoilla eri tiloilla, niin monikirjawalle ettei sitä ole juuri helppo käsittääkään. Jos taasen niitä joitakuita löytyisikin jotka jotenkin taitasiwat käsittää erinäisten kohtain oikean arwon ja niiden mukaan laskea werot, niin mitä se köyhyyden poistamiseen waikuttaisi semmoisilla tiloilla, joiden wero tulisi koroitettawaksi, sen edestä kuin toisilta huojennettaisiin, tilalla löytywäin etuin suhteen, jos tilanhaltia ei taitasikaan walita eikä käyttää semmoista taloustoimen suuntaa mikä tilan laadulle perustaa parempaa arwoa kuin entisessä käytöstawassa. Walitettawasti niiden luku on suuri, jotka eiwät taida tilaansa paraiden waatimuksien mukaan sowittaa, eikä walita talouskaytäntöänsä. Wielä on monia muitakin syitä jotka uudelle weronlaskulle saattaisi wastaista epätasaisuutta. Esim. yhteisten wedenlasku- ja paikkakunnan maaraiwaustyöt, kulkukeinojen parannus ja monista syistä metsän arwon muutos tekee paikkakunnille ja erinäisille tiloille odottamattomasti toisen arwon. Joku osa tiluksista, jotka owat eduistansa kannattawia, owat yhdessä eli kahdessa miespolwessa paljastetut ja samaten samat tilat taidetaan ajanmittaan saada lihotetuiksi — niinkuin toisiakin tiloja samalla ajalla on lihotettu, raiwattu ja rakettu; ja semmoista talon pitäjiä myöden tapahtuu edelleen, joten ei tilan arwo tule yhtäläisen tilalle kohtuulliseksi lasketun weron mukaan wastaawasti pysymään, waan tulee muuttelemaan talonpitäjiä myöten. Josko semmoisena maatalousparannuksen synnytysaikana, kuin nykyinen aika on Suomessa, tehtäisiin yleinen uusi werontasaus, niin luonnollisesti ei se tulisi pitkäikäinen olemaan ja saattaisi enemmän wahinkoa kuin hyötyä. Se joka huomaa Suomen kansan nykyaikast waliutusta ja maatalouden käytösluontoa ja miksikä sen pitäisi parantuen muodostamaan, huomaa myös ettei nykyinen aika ole werontasaukselle sopiwa, jos sen pitäisikin joskus tapahtuman. Mitä nykyään taitaisi werontasauksessa parannusta tehdä, olisi joku wähempi manttaalin wähennys juuri huonompi etuisille tiloille, joilla ei näyttäisi olewan mitään parannuksen etua taidollisemmassa taloushoidon katseessa, joka wähennys samassa pitäjässä lisättäisiin semmoisille tiloille, joilla olisi ylimääräisesti maanalaa ja hywästä luonnosta. Werojen suuremmat ja yleiset muuttelewaisuudet eiwät ole juuri leikin asiaa semmoisessa kansassa, joka ei mitenkään käsitä werojen makson eli waltiotarpeiten oikeata tarkoitusta. Suomen kansa on joksikin nurja werojen lisäyksiä wastaanottamaan, ja sitä wastaan orjallisesti harras huojennuksia odottamaan. Jos vleistä werontasausta ruwettaisin, toimittamaan, niin olisi ehkä pahojakin mutkia joukossa, ja semmoistakin olisi, jotka tilain rappiolle laskemisen takia luulisiwat olewan syytä weron huojitukseen, eli waikka ei olisi wiljelys-lisäyksiä eikä muita parannuksia tehty, ehkä tilan laatu myöntäisi, paremmin kuin jonkun toisen rinnalla olewan tilan, joka on kulutuksiin pääomaa menettänyt enemmän kuin tulo hyödyttää. Siitä seuraisi niille wahinkoa, jotka suurilla kuluilla owat tilansa parantaneet, syntyisi tyhjän perästä tyytymättömyyttä niille, jotka rappiomaisuuden eli tekemättömyyden takia ei wähennystä saisikaan.

(Jatk.)


Helsinki, 9 p. Huhtikuussa.

(Lähetetty)


Verontasauksesta ja Puustellien arenteeraamisesta.


II.


Mitä Puustellien arennille antamiseen tulee sen esitelmän mukaan, ”että ne arenteerattaisiin hakemuksesta ainoastansa tila-arwollista arentia wastaan niille, jotka owat enimmän tunnetut tieteellisemmästä sekä käytöllisestä maamiljelystaidosta”, niin ei kirjoituksessa selitetä mimmoisilla ehdoilla hakemuksesta antaminen pitäisi täytettämän; mutta hankalata ehtojen järjestäminenki tahtoo olla, senkiwuoksi kuinka pitkälle aikamäärälle saapi ehdot soweltumaan. Tarkoitus tulisi pääasiallisesti olemaan tieteellisen arentaatorin paremmalla talouskäytökscllä hyödyttää puustellia ja sen ohessa toimittaa maatalouden parannuksen esikuwaa kuntalaisille; mutta sitäkään ei taida määrätä edelläpäin kuinka kauwan tieteellinen arentaatori elää, jonka wuoksi arenti-aika pitäisi oleman lyhyt elikkä loppuman arentaatorin kuolinwuonna, samalla tawalla kuin wirkamiestenki puustellien nautinto-aika, ja olewan taasen awoinna jollekulle toiselle, hakemuksesta tulewalle arentaatorille. Tälläkin lailla syntyisi etuoikeudellinen keinoilija-sääty, jonkamoinen tapa siwistyneemmissä kansoissa rupee häwiämään, ja sensuhteen hakemuksesta antaminen täytyisi supistua siihen, että wissit puustellit määrättäisiin maawiljelysneuwojain wirkataloiksi kaawan jälkeen wiljeltämäksi. Mutta wasta mainitussakin tapauksessa ei kaawan jälkeen wiljelemistä sopisi määrätä pitkän aikaseksi, sensuhteen että nykyisenä aikana maatalouden parannustaito on niin wähän wakaantunut, ettei pitkän aikasen kaawan tekemistä ole wielä rohjettawa eteenottaa. Näinmuodoin arennille annettaissa pitäisi kaiken mokomin oltaman warowaiset, ettei esim. 50 wuotisia etuoikeuksia hakemuksesta anneta; semmoisessa hakemuksesta antamisessa wielä ehkä muodon katsominen eli kelwotoin awosydämmellisyys taitaisi siaa ottaa, joka tulisi ulottumaan arentaatorin jälkeisillenki, joiden taitoa ja tapoja ei taida ennen aikaansa punnita. Jos tieteellistä ja taiteellista maatalousoppia Suomessa löytyy, jota taitaisi semmoiseen arwoon asettaa että sillä hyödytettäisiin puustellia ja annettaisiin puustellin seutulaisille parempaa maatalouden käytännön esikuwaa, niin semmoinen oppi pitäisi tyhmempien maataloudenhoitajain kanssa taitawan kilwoitella kannallawaisuudesta 50 wuoden arennin aikamäärällä; ja jos taasen tieteellinen maatalouden taituri lyhmempinä pidettyin kanssa ei taida kilwoilella, niin ylellistä on luulla maatalouden opin siten edistywän, että annetaan wähemmällä werolla puustellia arennille kuin yhteinen kilwoitus tarjoo.

Tarkoitettaisiinko puustellien arentaatorien paremmalla tieteellisellä ja käytöllisellä maatalouden hoidolla edistyttää puustellien waurastumista, sekä paremmalla esikuwalla waikuttaa ympäri asuwaisten edistystä, niin ehkä olisi joksikuksi eduksi jos kussakin läänissä wuosittain lankeisi wissit palkinnot paraiten puustellia ja yleistä talousparannuksen edistystä hyödyttäwäisille arentaatoreille, joka palkinnoksi menewä raha taitaisi kootuksi tulla yli nykyaikasen tawallisen tulon sillä keinon, että puustellit annettaisi waan huutokaupalla enintarjoowalle kelmolliselle henkilölle, jossa myös waltion puolesta olisi määrätty kilwoittelija tarjouksia enentämään, sekä jälki-harkinnossa pidettäisi ei alle tilan arwon arennille antaa, ja uudella huutokaupalla saada nousemaan siksi kuin tila kannattaa.

Nykyaikasessa käytöstawassa näyttää waltio tarkoittawan edistää puustellien ja maalaloudenhoidon waurastumista siten, että jos useampi kilwottelia tarjoo yhdestä puustellista yhtä suurta maksoa, niin otetaan semmoinen, jolla on paraat todistuskirjat sekä ruununwoudin puolustuslause. Mutta mitenkäs käypi semmoisen walitsemisen kanssa? Katsellaampas likemmin asiaa: puustellien arenteeraamisen halulliset owat huomanneet keinollisia kujeitakin, esim. sitenkin että kuin eräs puustelli on huudettawa kujeiliat owat huudossa saapuwilla ja sitte kuin on jollekulle huutajalle lyöty halpaan arentiin, ilmoittamat että he antawat saman arentin kuin sekin jollenka lyötiin ja jättäwät takauskirjansa ja todistuksensa sisään, jos ei ennen ole sisään annettu. Ruununwoudin lauseen antamisessa walwowat myös minkä taitawat; ja useasti walwominen onnistuu walwomisen mukaan. Tuo parailla todistuksilla ja puolustus-lauseella saatu puustelli taasen, joskus pianki, kaupataan toiselle wissiä summaa wastaan, ja ehkä wielä toisellenki siirto anomuksella, ja niinmuodoin todistuskirjoilla ja puolustus-lauseilla saatu etuoikeus taidetaan myydä, waltiolle wahingoksi ja siweyden tapain turmioksi koska tapauksien suhteen puustellien arentaatorien siirron saaminen on wälttämätöin. Arenti-awisoonissa korkein tarjous kunnialliselta kilwoittelialta warteen otettuna olisi suorin ja sellwn asiassa, edellä kättä huudossa selitettynä, ettei taida kukaan muu saada puustellia kuin se joka korkeamman tarjouksen tekee.

Nykyaikasista waatimuksista puustellien arenteeraajoilta ensimmäisen kymmenen wuoden takaus näyttää liika pitkäksi ajaksi. Pitkänaikaisee takaukseen antaminen nojaa enemmiten arenti kilwoittelijan warallisuuteen kuin taitoon ja miehuuteen. Onko arenti-kilwottelija taitawa ja säännöllinen mies mutta wähäwarainen, niin hän waatii takaajalta ylellistä uskallusta eli oman-itsensä unohtamista kuin pyytää 10:nen wuoden takaukseen, jonka wuoksi wähäwaraisempain ja alottelewain kunnollistenkin kilwoitteliain on työläs saada niin pitkän aikasta (10 wuoden) takausta. Paremmin asia woittaisi sekä arenti-summan kuin myös talouden hoidon puolesta, jos arenti-huudossa kelpaisi ensimäisen wiiden wuoden takaus.

Koska talouden toimen etu riippuu warsin suureksi osaksi siitä kuinka likellä asuntoa se maa on, jota talonhoitaja wiljelee, niin näyttää että joku osa puustelleista on tila-arwoansa halwempi sensuhteen kuin tilukset eli maat omat kaukana päätilasta. Moniaissa paikoin saisi puustelli paljoa isomman arwon siten että puustelli jaettaisiin useampiin arenti-osiin, jotka kunkin osan tilukset olisi liki asuntoa, etenki niissä puustelleissa joissa joku osa tiluksia on niin kaukana päätilasta ettei arentaatorin sowi muuta nauttia kuin torpparien weron, ja warsinkin semmoisissa ulkomuruissa, joissa maa on talouden hoitoon tilawampi ja wiljelykseen soweliaampi kuin pää-tilan likeisyydessä olewat maat. Josko tahdottaisiin puustelleista parasta hyötyä niin suurempien puustellien lohkominen ansaitsisi tulla tarkastuksen alaiseksi


Maamies.


Lähde: Suometar 5.4.1866 ja 9.4.1866