Löyttymäen kartano
Kartanon omistajia
Janakkalassa sijaitsevan Löyttymäen kartanon perusti uudistilakseen Helsingistä muuttanut everstiluutnantti Jonas af Enehjelm vuonna 1816. Hän oli löytänyt kylän jo edellisen vuosisadan puolella. Enehjelm rakensi 1700-luvun puolella myös Katisten kartanon ja Luhtialan päärakennuksen, joka tunnetaan nykyisin Katajiston kartanona. Jonas Hellenius aateloitiin vuonna 1772, jolloin hänen sukunimekseen tuli af Enehjelm. Löyttymäen kartanon omistajiin kuului vuosien kuluessa kaikkiaan seitsemän eri aatelissuvun jäseniä. Vuosina 1834-1840, kartanon ollessa Erik Wilhelm Armfeltin omistuksessa, siellä harjoitettiin mylly- ja sahatoimintaa, pellonraivausta ja metsänhakkuita. Armfelt myi kartanon vuonna 1839 kauppaneuvos ja laivanvarustaja Johan Henrik Lindroosille, joka ajanmukaisti sahan ja myllyn sekä perusti kartanon maille Mallasjoen rannalle terva- ja tärpättitehtaan. Liikenneyhteyksiä hän edisti kunnostamalla maantien Löyttymäestä uudelle Turengin asemalle. Lindroos tosin kuoli samana vuonna 1862, jolloin junaliikenne Helsingistä Hämeenlinnaan alkoi.
Johan Lindroosin kuoltua kartanoa hoiti 37 vuotta hänen leskensä Cecilia Lindroos, omaa sukua Meyer (1812 - 1899). Cecilia Lindroosin vieraina kartanossa viettivät aikaa muun muassa hänen sisarentyttärensä, taidemaalari Maria Wiik sekä tämän ystävätär ja kollega Helene Schjerfbeck. Cecilia Lindroos huolehti alustalaistensa ja torppariensa lapsista, kehitti naisten käsityötaitoa ja kotien siisteyttä. Hän perusti rahaston Löyttymäen koulun lapsia varten. Löyttymäen kartanon lähes kaikki rakennukset paloivat tulipalossa toukokuussa 1881. Palo alkoi navetan talousosasta todennäköisesti nokivalkeasta. Lähes koko kartanon väki oli maataloustöissä ulkoniityillä, eikä ehtinyt sammuttamaan tulipaloa. Lisäksi kaikki sammutusvälineet jäivät palavaan navettarakennukseen. Heti seuraavana vuonna, Cecilia Lindroosin 75-vuotispäivänä valmistui kartanon uusi päärakennus. Sen rakensi Vihtori Olander, joka rakensi myöskin Löyttymäen koulun. Samoihin aikoihin valmistui myös tiilinen viljamakasiini sekä kauemmaksi kartanosta rakennettu uusi navettarakennus 60 lehmälle. Kartanorakennusta ei enää ole olemassa, sillä se myytiin vuonna 1937 huutokaupalla rakennustarvikkeiksi.
Johan ja Cecilia Lindroosin tytär Alexandra (1844–1909) avioitui vuonna 1865 nuoren senaatin virkamiehen Leopold (Leo) Mechelinin kanssa, josta myöhemmin tuli valtiopäiväedustaja, lainopin ja valtio-oikeuden professori, pankinjohtaja sekä aatelismies. Aleksandra Mechelin oli äitinsä tavoin voimakas persoona. Hän huolehti samalla tavoin alustalaisistaan kuin äitinsä. Leo Mechelin vaikutti Löyttymäen kyläyhteisöön muun muassa lahjoittamalla tontin koulua varten. Hänet muistetaan kyläraitilla pitkänä miehenä, joka tervehti kyläläisiä hattuaan nostamalla ja suomeksi tervehtien. Leo Mechelin oli ruotsinkielinen ja osasi monia vieraita kieliä, mutta ei kovin paljon suomea. Vaimonsa syntymäpäivillä hän kuitenkin piti puheen aina suomeksi. Mechelinin olivat maanpaossa vuosina 1903 - 1904. He pitivät läksiäiset kartanossa vuonna 1907. Mechelin valmisti itse salaatin, naisten malja juotiin, ja koko ajan keskusteltiin politiikasta ja kirjallisuudesta.
Mechelinien ainoa lapsi Cely Mechelin (1866–1950) tuli myöhemmin tunnetuksi naisasialiikkeessä.
Mechelinien jälkeen kartano joutui Lindroosien pojantyttärelle ja tämän miehelle, Elsa ja Ossian Sivénille vuosiksi 1907-1913. Sivénit myivät kartanon tuttavilleen Gustav Adolf Silfverhjelmilleja tämän puolisolle Elsa Marialle o.s. von Born, jotka kahden vuonna 1915 myivät sen edelleen lapualaiselle Lahdensuun pariskunnalle. Lahdensuun pariskunta palstoitti maat ja myivät ne sekä hakatut metsät kylän asukkaille. Maista palstoitettiin noin 40 tilaa, joilla asui noin 450 ihmistä. Näin entiset kartanon alustalaiset pääsivät työskentelemään omille mailleen. Kartanon irtaimisto ja maatalouskalusto myytiin lopulta huutokaupalla.
Kartanon viimeisiä omistajia olivat Frans Fröberg, Vihtori Väänänen, Aleksandra Lehtonen ja Toivo Ilmari Uotila vuodesta 1937 lähtien.
Viljamakasiini
Kartanon ajoista on edelleen näkyvänä muistomerkkinä tiilinen goottilaistyylinen viljamakasiini. Se on upea kuin kirkko. makasiinin rakennutti Leo Mechelin. Viljamakasiinin kohdalta johtaa metsäinen polku Mallinkaisten järvelle Saparon rantaan. Matka on lyhyt, vain noin puoli kilometriä. Kartanon väellä oli Saparon rannassa veneen lisäksi uimahuone. Juhannuksena rannassa poltettiin juhannuskokko.
Viljamakasiinin seinään kiinnitettiin 23.5.2012 Leo Mechelinin muistolaatta. Samana päivänä paljastettiin Mechelinin muistokivi Löyttymäen koulun pihalle, kartanon entisille maille. Hevostallit
Viljamakasiinin oikealla puolella metsässä, mäen korkeimmalla kohdalla, näkyy edelleen merkkejä kartanon hevostalleista sekä kartanon ajurina toimineen tallimiehen Ville Karlssonin asunnosta. Asunto sijaitsi aivan tien vieressä. Tallien takana kauempana metsässä on hevosten hautausmaa.
Huvilato
Viljamakasiinin vasemmalla puolella oli avoin ruohokenttä, jonka takareunassa sijaitsi kartanon huvilato. Huvilato oli aikakautensa seuratalo. Siellä pidettiin huveja, näyteltiin ”kappaleita”, lausuttiin, laulettiin, soitettiin ja tanssittiin. Vuosittain Cecilia Lindroosin syntymäpäivänä 5. elokuuta pidettiin elonkorjuujuhlia ja myöhemmin hänen muistojuhliaan. Koko kylän väki oli sankoin joukoin mukana. huvilato oli käytössä 1920-luvun lopulle asti, jolloin se purettiin ja siirrettiin Katumajärven rannalle.
Lähteet
Peltotalo, P. (toim.) 2008. Kartano, kylä ja koulu. ISBN 978-952-99642-3-9
Hämeen sanomat 24.5.2012