Hämeenlinnan suojeluskunta
| Hämeenlinnan suojeluskunta | ||
|---|---|---|
| [[]] | ||
| [kuvateksti] | ||
| Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri | ||
| I alue | ||
| paikallispäälliköt | ||
| 1918 | V. Siipi -1918 | |
| 1918 | E. Kivikari -1918 | |
| 1918 | vääpeli A. Gyllenbögel -1919 | |
| 1919 | kapteeni Niilo Sigell -1920 | |
| 1920 | suojeluskuntavääpeli V. Eskola -1921 | |
| 1921 | reservivänrikki A. Roine -1922 | |
| 1921 | jääkärikapteeni R. Kahva -1922 | |
| 1922 | jääkärikapteeni V. Kosola -1923 | |
| 1923 | kapteeni E. Helkiö -1924 | |
| 1924 | jääkärikapteeni R. Kahva -1924 | |
| 1928 | reservivänrikki T. E. Kalliokoski -1928 | |
| 1928 | suojeluskuntavääpeli R. Jyrkänkoski -1929 | |
| 1929 | suojeluskuntavääpeli V. Aro -1929 | |
| 1929 | suojeluskunta-alikersantti P. Saario -1933 | |
| 1933 | suojeluskuntavääpeli E. Hannukkala -1937 | |
| 1937 | suojeluskunta-alikersantti Y. Tapola -1937 | |
| 1938 | suojeluskuntakorpraali P. Toivonen -1939 | |
| 1940 | suojeluskuntakorpraali P. Toivonen -1941 | |
| 1942 | kersantti N. Leppäniemi -1943 | |
| 1943 | ylikersantti V. Koskinen -1944 | |
Hämeenlinnan suojeluskunta perustettiin syksyllä 1917. Suojeluskunnan aseita säilytettiin Skogsterin liikkeessä, jonka jälkeen ne siirrettiin Hämeenlinnan lyseoon ja lopulta 27. tammikuuta 1918 Ellilän kartanoon. Samana päivänä määrättiin kokoontuminen Ellilän kartanolla ja Metsäkylän kartanolle. Kokoontuneita suojeluskuntalaisia oli noin sata. Neuvoteltiin pohjoiseen pyrkimisestä. Osa osallistujista ei ymmärtänyt tarkoitusta, mutta heille jaettiin kiväärit kotona säilytettäviksi. Näin uskottiin, että aseet eivät joutuisi kerralla täysin punakaartin haltuun.
28. tammikuuta 1918 punakaarti valtasi Hämeenlinnan. 29. tammikuuta Hämeenlinnan suojeluskunta päätti pyrkiä pohjoiseen, mutta kun tästä oli päätetty, annettiin vastakäsky siitä, että ei tule mennä yhdessä, vaan yksitellen. Kiväärit olivat itävaltalaisia eikä niihin ollut kuin noin kymmenen patruunaa kivääriä kohden, joten tulitaistelun mahdollisuudet punakaartia vastaan joukkona olivat heikot ammusten vähäisyyden vuoksi.
Lokakuussa 1918 Hämeenlinnan suojeluskunnassa oli 130 jäsentä ja maaliskuussa 1919 380. Se oli Lahden suojeluskunnan jälkeen toiseksi suosituin suojeluskunta 1919, kun 12,7% Hämeenlinnan kaupungin miespuolisesta väestöstä kuului siihen.