Janakkalan pappila
Janakkalan vanha kirkkoherranpappila
Janakkalan vanha kirkkoherrapappila sijaitsee Kuotolanjärven ja Kernalanjärven yhdistävän joen sekä Hakoistentien välisellä alueella, Janakkalan myöhäiskeskiaikaisesta kivikirkosta noin 400 metriä länsilounaaseen. Pappilan miespiha on sijoitettu kapealle sora- ja hiekkapohjaiselle niemekkeelle. Pihapiirissä on nykyään vuonna 1842 rakennetun päärakennuksen lisäksi vanhempi kellari, jonka tiiliholvatun, maanalaisen osan päällä on pieni maanpäällinen varastohuone sekä aitta, johon liittyy sen itäpuolella toinen piharakennus. Täällä kasvaa pappilanaikaisia puistoistutuksia, kuten tammia, kuusia ja syreenipensaita. Karjapiha on sijainnut tien pohoispuolella.
Janakkalan pappilan historiaa
Janakkalan itsenäistyttyä vuoteen 1431 mennessä, oli pappilalle todennäköisesti ainakin varattu jo tonttimaa, pellot ja niityt. Pappilan – samoin kuin kirkon – maiden kerrotaan olevan entistä Hakoisten kartanon aluetta, pappila olisi siis lohkottu kruunun maista. Ensimmäinen maininta Janakkalan kirkkoherrasta on vuodelta 1471 mutta pappilan rakennuksista saamme tietoa vasta 1600-luvulta. Pappilan vanhin säilynyt irtaimistoa koskeva inventaarioluettelo on vuodelta 1622. Tuolloin täällä oli muun muassa kaksi lasi-ikkunaa, kaksi viikatetta, kaksi sirppiä, 11 lautasta sekä siemenviljana ruista, ohraa ja kauraa. Inventaariokarjaan kuului vain yksi lehmä ja kaksi vasikkaa. Vuodelta 1630 on maininta, että piispantupa oli määrätty korjattavaksi koska se oli huonossa kunnossa ja sen katto vuoti. Vuonna 1683 pappilan päärakennus käsitti kaksi tupaa ja niiden välillä olevan käytäväeteisen. Sen lisäksi miespihalla oli pakaritupa ja kaksi kamaria sekä vanha pirtti. Seuraavana vuonna rakennettiin uusi tupa ja kaksi kamaria. Muita rakennuksia mainitaan olleen sauna, talli, luhti, riihi, kaksi latoa, vanha aitta ja puolivalmis navetta.
Pappilan päärakennus paloi 20. lokakuuta vuonna 1709. Isovihan jälkeen pappilan rakennukset ja viljelykset kuvataan rappiolla oleviksi. Navetat oli poltettu, samoin latoja. Vuoden 1723 inventaariossa mainitaan edellistä tilavampi päärakennus, jossa tuvan ja sen takana olevan kahden kamarin lisäksi oli eteisen toisella puolella kaksi kamaria. Ikkunat mainitaan hieman huonokuntoisiksi mutta liedet kunnollisiksi. Puutteena mainitaan myös, ettei pappilassa ollut leivinuunia eikä leivintupaa. Päärakennuksen alla oli kiviseinäinen kellari. Tämä päärakennus paloi jo vuonna 1733. Kahden vuoden päästä valmistui uusi päärakennus, itä-länsi –suuntaiseksi kuten edellinenkin. Tämänkin alla mainitaan olleen kellarin. Seuraava päärakennus valmistui vuonna 1753 mutta edellinen päärakennus säilyi pihapiirissä vuoteen 1771 saakka. Tästä syystä uutta rakennusta ei voitu tehdä entisen paikalle vaan se tehtiin pihan sivulle pohjois-etelä –suuntaisena.
1800-luvulla päärakennus uusittiin kaksi kertaa. 1810-luvulla pystytetyssä päärakennuksessa mainitaan olleen kaakeliuunit. Pappilaan kuului 1800-luvun alussa runsaasti muitakin rakennuksia: aitta luhtineen, salahuone eli käymälä, väentupa ja pakaritupa, vilja-aitta, kaksi navettaa, sikala, kota, talli, kalustohuone, sauna, mallashuone, karjahuone, kaksi riihtä, kellari ja papin omistama sivurakennus, jossa oli tupa ja kamari. Seuraavan ja viimeisin päärakennus valmistui vuonna 1842. Vuonna 1908 siihen rakennettiin vielä kaksikerroksinen eteinen, arkistorakennus ja palvelijan huone.
Kirkkoherra jätti pappilan 1970-luvulla, jonka jälkeen rakennukset olivat vuokralla ja pääsivät rappeutumaan kunnes nykyinen omistaja osti ne seurakunnalta vuonna 1985 ja ryhtyi kunnostamaan niitä yhteistyössä Museoviraston kanssa. Pappilan maat ovat edelleen seurakunnan omistuksessa.
Tonttimaan sijainti vanhojen karttojen perusteella
Janakkalan pappilasta ei nähtävästi ole vanhempaa maakirjakarttaa mutta pappilan tonttimaan sijaintia voidaan seurata kartoissa 1700-luvun lopulta alkaen, jolloin se on merkitty Kuninkaan kartastossa nykyiselle paikalleen. Pappilan isojakokartta on vuodelta 1832 ja siinä näkyy nykyistä edeltävä, 1810-luvulla pystytetty päärakennus, joka on sijainnut suunnilleen samalla paikalla kuin nykyinenkin päärakennus. Miespihan rakennuksista nykyisen kellarin paikalle on merkitty rakennus - ilmeisesti juuri kyseinen kellari, joka ei ainakaan tässä vaiheessa enää ole yhteydessä päärakennukseen. Pihan luoteisnurkkaan on kuvattu pitkänomainen länsi-itä –suuntainen rakennus aivan tien vierelle.
Pappilatontilla tehdyt arkeologiset havainnot
Pappilan päärakennus on pystytetty ainakin osin kalliopohjalle, minkä on täytynyt johtaa siihen, että tulipaloissa tuhoutuneitten rakennusten jäännökset on raivattu paikalta ennen kuin uutta rakennusta on voitu alkaa pystyttää. Tämä ei kuitenkaan koske koko miespihan aluetta, jossa saattaa olla säilyneenä rakenteita. Yksi osin vielä näkyvä kivijalan osa sijaitsee pihan luoteisreunassa. Purku- ja kompostijätettä on sijoitettu viime vuosisatoina selkeästi pihan länsipuolelle, jossa on paikoin hyvinkin paksu, mustan mullan sekainen kulttuurikerrostuma, josta on löytynyt runsaasti punasavesta tehtyjä astianpaloja, fajanssin- ja lasinsiruja. Janakkalan pappilasta on taltioitu myös kaksi rautakautista löytöä: 700-luvulle ajoittuva keihäänkärki, joka on talletettu Kansallismuseon kokoelmiin numerolla 13288 ja hieman nuorempi katkelmallinen puvun solki (KM 39298).
Kirjallisuus ja arkistolähteet
Alanen, Timo & Kepsu, Saulo 1989: Kuninkaan kartasto Suomesta 1776–1805.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 505. Tampere.
Kerkkonen, Veikko 1976. Janakkalan historia. Helsinki.
Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa.