Huugo Jalkanen

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 12. maaliskuuta 2023 kello 10.27 – tehnyt Samuhuovinen (keskustelu | muokkaukset)

s. 1888 Hämeenkoski
k. 1969 Helsinki

Opinnot ja ammatit



- FM (1914)
- kirjallisuus- ja teatteriarvostelija sekä suomentaja

Luottamustoimet ja palkinnot

- Suomen Kirjailijaliiton sihteeri ja Suomen Näytelmäkirjailijaliiton puheenjohtaja (1950-65). 
- Bergbomin kirjallisuuspalkinto (1951) sekä Suomen näyttämötaiteen kultainen kunniamerkki.

Huugo Jalkanen kirjoitti lähinnä runoja ja näytelmiä.
Kirjoittamisen ohella hän myös suomensi lukuisia teoksia, proosaa ja runoa.

"Sain Eteläsuomalaiselta osakunnalta runokilpailussa ensimmäisen palkinnon v. 1909 tai 1910 etupäässä antiikkismittaisista runoista. Aloin kuitenkin tavoitella luonnollisempaa suomalaista ilmaisumuotoa ja päädyin vapaamittaisen runon viljelyyn ja eräänlaiseen impressionistiseen aiheenkäsittelyyn. Suomalaisten kirjallisten piirien perustama KOY Kansa, jonka johtajana oli V. J. Tuomikoski, suhtautui suopeasti kustannustarjoukseeni, ja niin ilmestyi ensimmäinen runokokoelmani "Kevät" keväällä 1912 julkisuuteen. Arvostelu oli suosiollista ja tunnustavaa. ' Harvoin lienee meillä - Koskenniemen ja Mannisen ensimmäisiä runokokoelmia mainitsematta - ilmestynyt viime vuosina uuden tulokkaan esikoisteos, joka olisi sisältänyt niin paljon todellisesti, syvästi ja välittömästi elettyä, niin voimakkaasti tunnettua ja niin rehellisesti, joskin, sisällyksen laatuun nähden, kypsyneen hillitysti sanottua kuin tämän runovihkon sisällyksensä puolesta täyteläiset sivut ', kirjoitti F. O. Viitanen."
(Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 601-602.)

Tuotanto

Romaanit

Musta nainen: piirteitä taiteilijan elämästä. Kirja 1919.

Runot

Kevät. Kansa 1912.

Rakkausuhri. Otava 1914.

Elämän helle. Karisto 1919.

Näytelmät

Nuori Marius: viisinäytöksinen murhenäytelmä. Karisto 1920.

Pyhä yö: joulumysteriö. SKS 1924. (musiikin sovittanut Armas Maasalo)

Verisynti: kaksiosainen kilvoittelu hyvästä ja pahasta, elämästä ja kuolemasta. WSOY 1950.

Kotipihlaja: kaksinäytöksinen näytelmä, 1952.

Yösielu: viisinäytöksinen näytelmä. WSOY 1956.

Kuunnelmat

Prinsessa Cecilia. Esitetty 1936.

Pyhä mysteeri. Esitetty 1940.

Aavelaiva. Esitetty 1955.

Lähteet

  • Suomen Kirjailijat 1809-1916. SKS 1993, s. 297-298.
  • Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan. WSOY 1954, s. 601-602.