Hattelmala

Hattelmalan kylän kartta 1870-luvulla

Hattelmala on Hämeenlinnan keskustan eteläpuolella sijaitseva kaupunginosa ja entinen Vanajan kylä. Hattelmala on tunnettu erityisesti sitä Kankaantaustan kylästä erottavasta Hattelmalanharjusta, jonka laella kulki aiemmin valtatie 3 Helsingistä Hämeenlinnaan, ja nykyisin sen laella on paikallistie. Kylässä on todennäköisesti ollut asutusta jo kivikaudella, sillä harjumuodostelman lämmin etelärinne ja Hattelmalanjärvi ovat olleet suotuisa paikka varhaisen asutuksen synnylle.

Nimistöä ja nimien etymologiaa

Viljo Nissilä antaa teoksessaan Vanajan historia I vertailuaineistoa nimelle Hattelmala, jonka hän toteaa esiintyvän murteellisissa muodoissa Hattelma, Hattalma sekä Hattalmala. Professori Jouko Vahtola toteaa kylän nimen tulleen esikiristillisestä germaanisesta miehennimestä Adelhelm, Hadelhalm ja Hadeliomnus.

Hattelmalan alueella myös ovat säilyneet sitkeästi useat pakanallisiin uskomuksiin viittaavat nimet. Vanhojen kylävainioiden keskellä ja vieressä ovat vielä vuoden 1910 kartankin mukaan Hiidenmäki, Tyyriönmäki, Panun palsta ja Rauninmaa.

Hiisi (Hiidenmäki) on merkinnyt Suomen alueen muinaisilla asukkaille uhrilehtoa ja kalmistoa, mutta käsite on saanut ajan myötä myös lisämerkityksiä: synkkä ja pelottava metsä, jättiläinen jne. Kun kyseessä on aivan kylän vieressä oleva paikka, se on todennäköisesti tarkoittanut kalmistoa ja tässä tapauksessa kalmistomäkeä. Hiilenmäen (Hiidenmäen) länsireunalta läheltä pellon reunaa löydettiin kesäkuussa 2012 uhrikivi. Museoviraston koekaivausryhmä kävi elokuussa 2013 paikalla suorittamassa tutkimuksen todeten sen olevan ennestään tuntematon kuppikivi. Kuppeja kivessä on 4-5.

Tyyri esiintyy muinaisissa loitsuissa oravan toisintonimenä (oravainen, Tyyrin poika), ja kuten Nissinen arvelee, se on mahdollisesti johtunut käsitteestä Tyytikki eli Tyyrikki, Tapion neiti, joka on aikoinaan kuviteltu olleen oravan emuu eli kantaemo. Kyse voi olla myös kulttuurilainasta, eli Tyyriö johtuisikin muinaisskandinaavisesta taivaan ja ukkosen jumalasta Tyristä, näin kyseessä olisi muinaissuomalaisen Ukko ylijumalan toisintonimi.

Historia

Hattelmalan kylä koostui lähinnä viidestä rusthollista eli ratsutilasta sekä Vanajan seurakunnan kappalaisen pappilana toimineesta Rekolasta. Muita tiloja eli rustholleja on maakirjan mukaan ollut vain em. viisi: Paavola, Kleemola, Sakkila, Lassila ja Kestilä. Näistä on nykyisin jäljellä vain lähinnä Lassilan ratsutila, sillä muiden maat on lähes kokonaisuudessaan kaavoitettu asuinkäyttöön, kuten on tapahtunut naapurikylän Kankaantaustan kaikille taloille. Näin on käynyt myös Rekolan eli pikkupallilan maille.

Historiallisena aikana, mutta todennäköisesti jo ennen 1500-lukua, Hattelmala ja Kankaantaka muodostivat yhtenäisen kylän, sillä isonjaon aikana ne muodostivat vielä yhteisen jakokunnan. Näin oli myös jo vuonna 1688, jolloin kylien maista käytiin oikeudessa ankaraa kiistaa. Käräjillä selitettiin kylien peltojen sijaitsevan omalla puolen Hattelmalan harjua, mutta metsien, laidunmaiden ja niittyjen olevan kummallekin kylälle yhteisiä. Myös nimi Kankaantaka viittaa asutuksen joko siirtyneen sinne Hattelmalasta tai tulleen jostain ulkopuolelta, mutta kuitenkin emäkylää selvästi myöhemmin, sillä olihan tuo kylä kankaan eli harjun takana.

Hattelmalan kylä oli aikoinaan osa vanhan Suur-Vanajan ydinaluetta, jossa vuonna 1572 laaditun veroluettelon mukaan oli 113 veroa maksavaa taloa. Näistä Hattelmalan tuolloin kymmenestä tilasta on jäljellä enää vain Lassila. Osia kylästä siirrettiin Hämeenlinnan kaupunkiin valtioneuvoston 2. toukokuuta 1946 tekemällä päätöksellä vuoden 1948 alusta lukien, ja koko Vanajan kunta lakkautettiin ja Hattelmalan kylän jäljellä olevat osat liitettiin Hämeenlinnan kaupunkiin 1. tammikuuta 1967.

Hattelmalan kylän alueella on osana Hattelmalan harjun ulokkeita myös Hakovuoressa sijaitseva Linnanpää, joka on mahdollisesti ollut muinainen, ehkä viikinkiaikainen muinaislinnan, sillä ympäristössä on ollut riittävä asujaimisto puolustuslinnan ylläpitämiseksi. Lisäksi alueella on, samoin kuin varsinaisen Hattelmalanharjun pohjoispäässä, tehty linnoitustöitä, mutta ne tosin liittyvät ensimmäiseen maailmansotaan.

Kylän mylly ja saha ovat sijainneet Alajärvestä Viralaan virtaavassa Katiskoskessa.

Nykypäivä

Nykyisin Hattelmalan kylä on omakotiasutukselle varattua kaupunkialuetta, johon ei voi rakentaa kerrostaloja. Poikkeuksena on se Kankaantaustan kylän alue, joka jäi Vanajan kuntaan vuoden 1948 liitoksessa. Alueelle oli rakennettu piirimielisairaala ja sen myötä myöhemmin sinne rakennettiin myös useita kerrostaloja niin sairaalan kuin sen henkilökunnankin käyttöön. Nämä Vanhan- ja Nuoren-Lapion ratsutilojen maille rakennetut rakennukset ovat nykyisin Hämeen ammattikorkeakoulun käytössä ja alueelle on muodostunut Innopark-niminen toimisto- ja toimintatilaa sisältävän suuryksikkö.

Myös Painokankaan laaja teollisuusalue sijaitsee Hattelmalassa. Se on rakennettu Hattelmalan harjun suuntaisesti sijaitsevalle harjumuodostelmalle ja sieltä on upeat näköalat kohden Hämeenlinnaan.

Kylän pinta-ala on nykyisin 2,7 km², ja sen asukasluku (2005) on 914 henkeä, joten alue on tyypillinen pientalovaltaisen asutuksen aluetta, jossa asukastiheys on 338,5 as./km². <widget type="googlemap"> <marker lat="60.96632" lon="24.47250">Hattelmala</marker> </widget>

Kirjallisuudessa

Tunnetuinta kirjallisuudessa esiintyvää Hattelmalaa edustaa sen alueella oleva harjujono, joka on nimetty Hattelmalanharjuksi. Sieltä on hyvä näkymä Hämeenlinnan kaupunkiin, ja Vänrikki Stoolin tarinoissa, runossa Vänrikin markkinamuisto, J. L. Runeberg runoileekin:

"Tavasthus, jag kan ej glömma,

Hur i månens sken du låg,

När från Hattelmalas höjder

Jag dig första gången såg."

Paavo Cajanderin suomennos vuodelta 1918:

"Hämeenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa näin

Hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin!

Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt,

mut en lepoa, en suojaa minä muistanutkaan nyt."

Kansainvälisesti ehkä tunnetuin Hattelmalaa ja sen harjua käsittelevä teksti on Bertolt Brechtiltä, sillä hänen ja Hella Vuolijoen yhteisessä näytelmässä "Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti", jota on näytelty kaikkialla maailmassa ja näytellään edelleenkin, sisältää kohtauksen, jossa tukevasti juopunut herra Puntila kiipeää ravintolasalissa tyhjien pullojen täyttämälle pöydälle ja kuvailee kiipeämistään Hattelmalan harjulle sekä sieltä avautuvia näköaloja.

Ruotsin vallan lopulla 1807 luutnantti Carl Gustaf Ramsay kirjoitti vertaillen kolmea Etelä-Suomen nähtävyyttä:

"Uskallan nyt vertailla Hattelmalan, Ilmolan ja Kangasalan maisemia. Olen nyt nähnyt ne kaikki, nämä joista niin paljon puhutaan; yrittänyt löytää jokaisen kauneuden ja myönnän, että on vaikea tehdä valintaa paremmuudesta. Kaikki ovat erilaisia, kaikilla on hyvin erilainen luonne. Hattelmalan harju, iloinen, leikkivä, rikas ja vaihteleva tuntuu olevan parempi Ilmolan mäkeä, joka laajana ja villinä enemmän miellyttää silmää kuin tunnetta, ja uskon, että Kangasalan harju ottaa paikan molempien edellä. Kun jätän ottamatta lukuun Hämeenlinna kaupungin ja Hämeen linnan, jotka erityisesti antavat Hattelmalalle kauneuttaan, on Kangasala näiden molempien muiden erilaiset maisemat yhdistettyinä toisella puolellaan, ja sen lisäksi omaleimainen maisema toiselta puolelta yli Roineen."

Lähteet

• Nissinen, Viljo: Suurvanajan nimistöä. kirjassa Vanajan historia I. Wanaja-seuran julkaisuja XX, 1976
• Rytkönen, Raili: Vanajan historia II, 1992
• Ramsey, Carl Gustaf; Matkapäiväkirja 1807: matka eteläisessä Suomessa. suomentanut ja toimittanut Sampo Honkala. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1999
• Salokannel, Akseli; Vanajan kirja I. Wanaja Seuran julkaisuja I, Hämeenlinna 1956.
• Vahtola, Jouko; En gammel germansk invandring till västrä Finland i bynamnens belysning. Historisk Tidskrift föt Finland, 68, 1983, s. 274.
• Vahtola, Jouko; Suomen historia, Otava, Helsinki, 2003, s. 25
• Wikipedia