Albert Edelfelt

Taidemaalari Albert Gustaf Aristides Edelfelt syntyi Porvoossa Kiialan kartanossa 21.7.1854 ja kuoli 18.8.1905 sydänhalvaukseen Haikossa. Hänen vanhempansa olivat ylijohtaja, lääninarkkitehti Carl Albert ja Alexandra Augusta Edelfelt. Perheeseen syntyi Albertin jälkeen myös kolme tytärtä, Ellen (1859-1876), Annie (1866-1935) ja Berta (1869-1934). Albert Edelfeltin puoliso oli Anna Elise (Ellan) de la Chapelle, jonka kanssa hän sai pojan, Albert Johan Erikin (1888-1910). Edelfeltin suku oli ruotsalaista aatelissukua. Perhe vietti kesänsä äidin suvun omistamassa Kiialan kartanossa Porvoossa. Haikon kartanon tilanhoitajan asuinhuvila tuli perheen omistukseen vuonna 1880, ja siitä tuli Albert Edelfeltin kesäpaikka hänen elämänsä loppuun asti. Tämän ohella Edelfelt vietti aikaansa myös Hämeessä Tammelassa Saaren kartanossa, joka oli hänen puolisonsa Ellenin suvun kotikartano.

Lapsuus Hämeenlinnassa

Albert Edelfeltin isä nimitettiin Hämeenlinnan lääninarkkitehdiksi vuonna 1855. Albertin isä suunnitteli ja rakennutti perheen asuintalon Rauhankadun ja Hallituskadun kulmaan vuonna 1862. Talo purettiin sata vuotta myöhemmin. Kirkkorinne 2:n tontilla on vuonna 1907 Anders Gustaf Skogsterin asunnoksi valmistunut rakennus, jota kutsutaan Piparkakkutaloksi. Talon seinässä on Edelfeltistä kertova muistolaatta, joka kertoo perheen asuneen tällä tontilla sijainneessa rakennuksessa.

Albert-poika kulki usein isänsä mukana tämän matkoilla ja tutustui Etelä-Suomen rakennustaiteeseen. Kerrotaan, että tuleva taiteilija oli seurallinen nuorimies, joka vieraili usein seudun kartanonrouvien vieraana. Albertin äiti, Alexandra Edelfelt, oli kansallisrunoilija Runebergin perheystäviä ja välitti runebergiläiset ihanteet pojalleen.

Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1866, ja Albert meni Helsingin Normaalilyseon kolmannelle luokalle. Hän oli lahjakas kielissä ja kuvaamataiteissa, ja pojan taiteellisia harrastuksia tuettiin kotona. Vuonna 1869 Albert aloitti taideopinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Samana vuonna Albertin isä kuoli, ja perhe jäi taloudellisiin vaikeuksiin isän epäonnistuneiden liiketoimien takia. Hämeenlinnassa Albert Edelfelt pistäytyi ylioppilaitten taidehistoriallisella retkellä Hattulan ja Vanajan kirkoissa vuonna 1870.

Taiteilijaksi

Ylioppilastutkinnon jälkeen Albert Edelfelt opiskeli vuoden päivät Helsingin yliopistossa latinaa, kreikkaa ja historiaa, mutta ryhtyi päätoimiseksi taideopiskelijaksi. Koska Suomen taideyhdistyksen päättäjät halusivat Edelfeltistä vielä tuohon aikaan arvostetun historiamaalarin, hän sai vuonna 1873 stipendin Antwerpenin taideakatemiaan Belgiaan. Seuraavana vuonna hän aloitti opinnot Pariisissa Jean-Louis Gérômen oppilaana Ecole Nationale des Beaux-Artsissa. Edelfelt maalasi edustustaiteilijan velvollisuudella yhä historiamaalauksia, joista tärkeimpiä teoksia olivat Kuningatar Blanka (1877) ja Kaarle herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista (1878). Pariisin uudet taidevirtaukset kuitenkin ravistelivat Edelfeltin irti historiamaalauksen kahleista, ja ulkoilmamaalausta edustava teos Lapsen ruumissaatto syntyi vuonna 1879. Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (1887) jatkoi samaa linjaa, ja maalaus Luxembourgin puistossa syntyi samana vuonna. Saaren kartanosta Tammelassa tehdyillä retkillä syntyivät maalaukset Kaukolanharju auringonlaskun aikaan (1889-1990) Tammelan Saaren kylässä Kaukolanharjulla ja maalaus Veräjällä (1889) Tammelan Portaan kylässä.

Edelfelt teki myös taidegrafiikkaa, ja hänen kuvittajanuransa alkoi jo taiteilijatien alussa 1870-luvulla. Lapsuuden kiinnostus Topeliuksen Välskärin kertomuksiin poiki kuvitukset Vänrikki Stoolin tarinoihin ja Topeliuksen satuihin. Vaikka Albert Edelfelt teki useita Suomen historiaa, ihmisiä ja maisemia kuvaavia teoksia, hän ei ollut erityisen kiinnostunut 1800-luvun lopun fennomaniasta. Se jäi hänelle ulkokohtaiseksi - Pariisi kansainvälisine taiteilijoineen, kulttuuri- ja taidevirtauksineen ja kaunottarineen veti häntä puoleensa.

Pariisin lumo

Albert Edelfelt oli kosmopoliitti ja viihtyi erinomaisesti Pariisissa, jossa hänellä oli ateljee. Hän maalasi muotokuva- ja ulkoilmamaalauksia myös Suomessa, mutta äitinsä ja taideyhdistyksen harmiksi hän ihastui pariisilaisiin kaunottariin, joista hän maalasi useita tutkielmia. Kuuluisimpia niistä olivat maalaukset Virginiestä, joka oli Edelfeltin malli ja rakastettu. Pariisin aikana taiteilija tutustui myös muodissa olleeseen japanilaiseen taiteeseen ja kitch-tyyppiseen esineistöön, joita hän käytti rekvisiittana useissa pariisilaiskaunottaria esittävissä tauluissa. Seurallisena ihmisenä Albert Edelfelt osallistui pariisilaiseen taiteilija- ja seuraelämään ja hoiti suomalaisten taiteilijoiden yhteyksiä kaupungissa.

Muotokuvamaalari

Edelfelt maalasi myös muotokuvia, joista huomattavimmat olivat Louis Pasteurin muotokuva (1885) sekä Alberin äidin muotokuvat vuosilta 1883 ja 1894. Hämeenlinnan taidemuseossa on Edelfeltin vuonna 1893 maalaama teos Larin Paraskesta, joka oli tuotu Karjalasta malliksi taiteilijoille. Edelfeltin mestarillinen taito kuvata materiaalia, kankaita ja valoa ilmenee juuri hänen muotokuvamaalauksissaan, esimerkiksi Kuningatar Blankassa, Laulajatar Aino Acktén muotokuvassa (1901) ja Näyttelijätär Ida Aalbergin muotokuvassa (1902).

Lähteet

• Hämeenlinnalaisia 1639-1989. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 1989. ISBN 952-90045-2-4

• Albert Edelfelt 1854-1905. Juhlakirja. Ateneumin taidemuseo, Helsinki 2004

• Anna Kortelainen: Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina. Keuruu 2002. ISBN 951-31-2457-6

• Klemelä, Päivi & Mahlanen, Soili: Tammelan kylät taiteilijoiden silmin. Tammela: Tammelan kunta, 2009. ISBN 978-951-96587-3-5.