Talvisen työläismökki
Talvisen työläismökki sijaitsee Humppilan Asematiellä aivan keskustan tuntumassa. Mökki rakennettiin aikanaan silloisen kunnantalon naapuriin vain kivenheiton päähän rautatieasemasta. Talvinen on alkuperäiseen kuntoonsa jätetty työläismökki, josta löytyy sekä vanhan ajan esineistöä että tunnelmaa.
Nykyisen Jokioisten Museorautatien Humppilan seisake löytyy muutaman sadan metrin päästä mökistä, joten museovierailuun on helppo yhdistää ajelu vanhalla kapearaideradalla. Muita kiinnostavia vierailukohteita lähistöllä ovat esimerkiksi Kauppilan talonpoikaismiljöö, Urpolan kartano ja Galleria, Heljä Liukko-Sundströmin Ateljé Heljä, Pekka Leinon keräilytavaranäyttely sekä Humppilan lasitehtaan kauppakeskittymä kakkostien varressa.
Työläismökki on avoinna kesäsunnuntaisin (elokuun loppuun asti) klo 12.00 -16.00 ja muulloin ryhmille sopimuksen mukaan. Mökillä toimii pienimuotoinen kahvila. Aluetta hoitaa Humppilan Eläkkeensaajat ry.
Tiedustelut arkisin (03) 4180 448 tai kirjasto@humppila.fi / Humppilan kirjasto.
Elämää Talvisen työläismökissä
Kalle Eevert Talvinen syntyi vuonna 1872 Akaassa. Hän muutti vaimonsa Hilman kanssa Humppilaan vuoden 1901 jouluviikolla, kun itse rakennettu mökki valmistui asuttavaan kuntoon. Työhön Kalle meni rautateille siirtokuormaajaksi.
Kansalaissodan jälkipuintien aikaan 1918 Talvinen joutui vankileirille Tampereelle, jossa hänet oli määrä ampua. Meijerin isännöitsijä Laurilan onnistui kuitenkin pelastaa hänet vankilasta. Talvinen palasi kävellen kotiin Humppilaan vain huomatakseen, että hänen vaimonsa oli tällä aikaa teloitettu Jokioisissa. Tästä tapahtumasta Talvinen sai kipinän punakaartissa kuolleiden omaisten ja erityisesti orpojen auttamiseen.
Talvinen oli erittäin ahkera työmies sekä varsinaisissa töissään että lukuisissa luottamustoimissaan. Hän vaati paljon sekä itseltään että toisilta ihmisiltä. Talvinen työskenteli rautateiden lisäksi kunnan puunhakkaajana. Hän seurasi tarkasti kunnalliselämää ja oli mukana mm. kunnanvaltuustossa, raittiuslautakunnassa, verotuslautakunnassa ja Kirkonkulman koulun johtokunnassa. Lisäksi hän toimi huoltolautakunnan piirivalvojana ja oli perustamassa Humppilaan sekä Osuuskauppaa että palokuntaa. Unohtaa ei myöskään sovi työtä työväenliikkeen hyväksi sekä kirjaston hoitamista.
Vaikka Talvinen ei ollut käynyt päivääkään kouluja, hän oli oppinut mies. Hän luki paljon, ja hänellä sanotaan olleen paikkakunnan kattavin sanomalehtikokoelma. Kamarin seinältä löytyy erilaisia diplomeita, joilla hänet palkittiin aikanaan: diplomi Humppilan Osuuskaupan perustajajäsenelle, Palokuntien keskusliiton myöntämän ansiomitalin diplomi VPK-työstä sekä diplomi, josta selviää, että Talviselle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein 1957.
Talvinen asui mökissä ottotyttärensä Hellin kanssa. He asuttivat mökin keittiötä, koska pienessä kamarissa heillä oli ajoittain vuokralaisia, esim. paikallisen osuusliikkeen myyjätär. Talvinen asui mökissä aina siihen asti, kunnes hän kuoli 96-vuotiaana vuonna 1968. Viimeiset talvensa hän tosin vietti tyttärensä luona Forssassa.
Hellin testamenttasi mökin Humppilan kunnalle kuollessaan 1970-luvulla. Mökin kohtalosta käytiin pitkään taistelua, sillä paikalle oltaisiin haluttu rakentaa kerrostalo. Viimein vuonna 1994 mökki saatiin museokäyttöön, ja nykyisin se on asemakaavassa suojeltu. Mökki on säilytetty alkuperäisessä kalustuksessaan. Suurin osa työkaluista ja kalusteista on Talvisen peruja.
Arjen historiaa
Historian suuria hetkiä ja merkkihenkilöitä korostava historianäkemys usein unohtaa arkielämän tai pitää sitä vähämerkityksisenä. Tällainen näkemys nousee esiin helposti tarkkailemalla kaikkien vähänkin suurempien kaupunkien keskeisiä paikkoja: usein niitä koristavat moninaisten merkkihenkilöiden kuten kuninkaiden, presidenttien tai sotakenraalien muistomerkit. Tällä tavoin kansakunta juhlii ja kunnioittaa sankareitaan ja heidän kauttaan itseään ja omaa menneisyyttään.
Historia on kouluopetusta myöten ollut pitkään hallitsijoiden, sotien ja suurmiesten historiaa.
Vasta viime vuosina on alettu kiinnittää huomiota niin sanottuun arjen historiaan, joka on monissa yhteyksissä määrittynyt naisten tai kodin historiaksi. Kodin ymmärtäminen vain naisten alueeksi ja yksityiselämän näkeminen irralliseksi ihmisen julkisesta minästä ovat kuitenkin vasta modernin yhteiskunnan tuotteita. Kautta aikojen arkea ovat olleet myös kodin ulkopuoliset toiminnot, kuten jokapäiväinen kulutus ja kaupunkielämä; joskus arkielämään luetaan jopa ravinnon tuotantotavat. Ihmisten arkiseen elämään vaikuttavatkin hyvin paljon monet yhteiskunnan rakenteista kumpuavat asiat. Arjen historia pyrkii vastaamaan sellaisiin kysymyksiin, jotka kertovat meille jotain yhteisistä esi-isistämme ja -äideistämme, tavallisista ihmisistä ja heidän elämänsä olosuhteista.
Talvisen työläismökistä löytyy juuri tätä arjen historiaa. Mökki tuo tuulahduksen jopa seitsemältä eri vuosikymmeneltä, joiden aikana Kalle Talvinen ehti kokea omassa arjessaan monia suomalaista yhteiskuntaa mullistaneita aatteita ja ilmiöitä niin hyvässä kuin pahassakin.