Lahti kirjallisuudessa
Tässä artikkelissa esitellään Lahdesta kertovaa kirjallisuutta; kaunokirjallisuutta, muistelmakirjallisuutta ja Lahden 100-vuotisjuhlavuonna 2005 ilmestyneitä Lahdesta kertovia teoksia, niin romaaneja kuin tietoteoksiakin.
Lahti kaunokirjallisuudessa
Kaunokirjallisia teoksia, joissa tapahtumapaikkana on Lahti löytyy sekä vanhemmasta että uudemmasta kirjallisuudesta. Vanhempaa kirjallisuutta edustaa mm. orimattilalaisen Selma Anttilan teokset Nuoret kauppiaat (1938), Pankinjohtajan tytär (1914) sekä Hallimajan nuoret (1907) ja uudempaa mm. Tuuli Rannikon jännityskirja Veriura (2006), Seppo Jääskeläisen uusin romaani Sisko Rakas (2006), Mari Mörön Kärpäsen koulu (2005), Marcus Karpin Lahdessa soi blues (2003), Annikki Bärmanin Paikka maan päällä (2003) sekä Heikki Luoman Kuka viereesi jää (1997). Yksi eksoottisimmista Lahtea kuvaavista kirjoista on Campridgen yliopiston julkaisema englannin oppikirja The Lahti File (2003).
Lea Toini: Metsätie 10: selkokielisiä kertomuksia
Lea Toinin Metsätie 10 : selkokielisiä kertomuksia (2006) koostuu pienistä erillisistä kertomuksista, joissa kuvataan lahtelaisperheen arkea 1950-luvun alkuvuosina. Perhe Laine asuu Metsätie 10:ssä, joka sijaitsee Nikkilän kaupunginosassa. Tarinoissa liikutaan myös muualla Lahdessa kuten perheen mökillä Karjusaaressa tai uutta kotia katsomassa Jalkarannassa. "Ikäihmiset pääsevät 'vanhan hyvän ajan' tunnelmaan, mutta lastenkin on helppo samaistua kirjan henkilöihin sekä virittyä roolileikkeihin. Kertomusten herättämät tuntemukset sopivat hyväksi pohjaksi juttutuokioihin ja muisteloihin."
Tuuli Rannikko
Tuuli Rannikon jännityskirjan Veriura (2006) tapahtumat käynnistyvät murhaajan saapumisella Lahden linja-autoasemalle: "Kuluneisiin farkkuihin ja tummaan tuulipusakkaan pukeutunut mies heitti repun olalleen ja painoi kauhtuneen lippalakin syvälle päähän astuessaan bussista Lahden linja-autoasemalla. . . Liikenne linja-autoaseman ympärillä sujui verkkaisena. Muutama auto ajoi alas Hollolankadun mäkeä ja jatkoi pitkin Aleksanterinkatua kaupungin ydinkeskustaan. Vastakkaisesta suunnasta Lahdenkadulta tuli auto silloin, toinen tällöin. Ennen niin vilkas alue ei enää ollut kaupungin valtasuoni, kun uusi moottoritie oli siirtänyt liikenteen muualle. Tulija vilkaisi ohimennen keppiin nojaavaa Juho Kusti Paasikiven patsasta, joka tarkkaili elämänmenoa aukion laidalta." Lahdesta mies suuntaa Heinolaan entisen Lahden käräjäoikeuden tuomarin kesämökille, missä hänellä on missio suoritettavanaan... Vaikka jännitysnäytelmän tapahtumat sijoittuvatkin pääosin Turkuun ja Lahti näyttäytyy kirjassa lähinnä läpikulkukaupunkina on romaanissa kuitenkin tarkkaa kuvausta Lahden katukuvasta ja joistakin sen rakennuksista: "Lahden oikeustalo sijaitsi vastapäätä pääpostia ja vinosti vastapäätä rautatieasemaa Rautatienkadun ja Mannerheiminkadun kulmassa . . . Rakennus oli selvästi kahdeksankymmentäluvulta. Sen nurkalta alkoi Rautatienkadun lehmusrivi, muuten ympäristö oli yhtä ankea kuin itse rakennus: jokunen pikkukauppa ja pari väsyneen näköistä pikaruokapaikkaa."
Päivi Luostarinen: Kipinöitä ja kapinoita
Päivi Luostarisen kirjassa Kipinöitä ja kapinoita (2006) kerrotaan Lahdessa ilmaisutaidonlukiota käyvän Pinjan arjesta; koulupaineista ja sydämen asioista. Lahti esittäytyy kirjan päähenkilön koulukaupunkina. Vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat Lahteen ei kaupunki muutoin ole kirjassa näkyvästi esillä.
Richard MacAndrew: The Lahti File
Richard MacAndrew:n kirjoittama The Lahti File (2003) on pieni dekkarimainen kertomus Lahdessa tapahtuneista merkillisistä kuolemantapauksista. Brittiläisen tiedustelupalvelun vakooja Ian Munro saapuu Lahteen ja törmää satoihin kuolleisiin kaloihin Vesijärvessä. Myös linnut ovat kaikonneet alueelta ja Ruoriniemessä epäillään erään pariskunnan kuolleen läheisen kemiantehtaan myrkyllisiin päästöihin. Kirjasta ei puutu vauhtia ja temmellystä. Menossa mukana vilahtelevat tutut lahtelaiset maamerkit kuten Sibeliustalo, Lahden Seurahuone ja Ristinkirkko. Kirja kuuluu Cambridgen yliopiston julkaisusarjaan Cambridge English Readers ja on kieleltään helppolukuinen.
Seppo Jääskeläinen: Sisko rakas
Seppo Jääskeläisen Sisko Rakas (2006) romaanin tapahtumat keskittyvät kokonaan Lahteen. Siinä eletään "eteläsuomalaista alkukesää lamavuonna 1993. Jännittävän nelidraaman liikkeellepanevana voimana on leskiäidin, Vieno Laihon hallitsema, radiokaupungin laidalla sijaitseva arvokas maatila ja perheen osapuolten poikkeavat käsitykset omaisuuden jaosta." Radiokaupungilla tarkoitetaan tietysti Lahtea. "Kylän molemmilla sivuilla, onneksi näkymättömissä, ujuivat etelä-pohjoislinjainen moottoriliikennetie valtakunnan pääkaupungin ja maan keskeisten osien suunnille sekä enää tavarakuljetuksiin käytetty rautatieyhteys rannikkosataman ja kotikaupungin välillä. Liikennemelu ei yltänyt missään olosuhteissa häiritsevänä Akkalan kylään saakka." Lahtelainen lukija arvaa, että Akkalan esikuvana on Lahden Ämmälä. "Kylän ikiaikainen nimi, Akkala, oli ilkkujien mielestä kaikessa ämmämäisyydessään sille varsin sopiva". Kirjailija kertoo, että myös monilla kirjassa esiintyvillä henkilöillä on esikuva todellisessa elämässä.
Lahden maisemakuvauksia kirjoittaessaan kirjailija kertoo ajaneensa paikan päälle katsomaan, että kuvaus todella täsmää tarkalleen. "Jos sitä ei tiennyt, mistään ei olisi voinut aavistaa, kuinka lähellä kaupunki oli. Metsävyöhykkeen sisällä sijaitsi avara omakotialue. Asutuksen sivuun oli aikanaan kasvatettu taajahko kivikolossilähiö, ja sen takana pohjoisessa siinsi kuulu kirkkaan veden lähdealue sekä harjujen halkoma keskisuuri hämäläiskaupunki."
Kalle veirto: Tannermäki All Stars
Kalle Veirton uusin nuortenromaani Tannermäki All Stars (2006) on vahvasti lahtelainen. Se kertoo lahtelaisista yläasteen pojista, jotka päättävät perustaa oman sählyjoukkueen. Romaani on kuvaus urheilusta, mutta myös mieheksi kasvamisesta. Päähenkilönä seurataan 14-vuotiaan Marcuksen kehitystä paremman itsetunnon ja -tuntemuksen saavuttamiseksi, kohti "komeiden ja sporttisten" valtakuntaa.
Kirjassa otetaan kantaa mm. kaupungin kiristyneeseen taloustilanteeseen; Launeen lähikirjasto on muuttanut nimeään: "Nykyään se oli Prismalan kirjasto, koska kaupunki oli myynyt nimen yhdelle kauppaketjulle. Tuloilla pidettiin lakkautusuhassa ollut kirjasto auki." Myös kaupunginosien nimet toimivat kauppaketjujen mainostajina: "Se asui Siwalassa, entisellä Liipolan mäellä. Sekin oli niitä luovutettuja alueita, nimi myyty." Kirjaan on luvassa myös jatkoa.
Kalle Veirto: Minun vasen jalkani
Kalle Veirton romaani Minun vasen jalkani (2004) on hänen nuortenkirjasarjansa viimeinen osa. Se "kuljettaa Arin tosiaikuisuuden kynnykselle velmun huumorin ja omintakeisen filosofian siivittämänä."
Nastolasta kotoisin oleva nuori jalkapalloilija asuu Lahdessa ja harjoittelee Kisapuistossa FC Viirupaitojen riveissä. Joukkue tavoittelee Suomen mestaruutta.
Arille tarjotaan myös ammattilaissopimusta Walesista, mutta tietyt elämän sattumukset pitävät hänet kuitenkin Lahdessa ja FC Viirupaitojen riveissä.
Kirjassa kuljetaan tutuissa maisemissa: "Lähdimme vielä yhdentoista jälkeen kävelylle. Tavallisesti nousimme Radiomäelle tai kierähdimme Kirkkopuistoon. Nyt jatkoimme Aleksia itään, kävimme kirjastolla ja katsomassa Paavolassa viimevuotista kämppääni, joka sijaitsi vanhan puutalon yläkerrassa."
Ossi Ojala: Kahvila Sinuhe
Ossi Ojalan Kahvila Sinuhe (1967) on ehkäpä yksi tiiviimmin Lahteen liittyvistä kaunokirjallisista teoksista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Lahteen. Jo kirjan nimi viittaa Aleksanterinkadulla sijainneeseen kahvilaan, missä kirjan nuoret tapaavat toisiaan. Kirjassa käytetään lahtelaisia paikallisnimiä ja kirjan henkilöt kulkevat tutuissa paikoissa. Mm. Pikku-Vesijärveä kuvataan näin: "Hanhet ääntelivät ruostuneilla äänillään tekolammikon äyräällä. Hätistelivät sorsia ja lokkeja ruokapaikoiltaan. Keskellä lätäkköä liikkui turvesaari. Linnut sillä kuin matkustajat pelastuslautalla, tuulen vietävinä. Lähempänä rantaa toimitti kaksi hapettunutta kuparipääskyä suihkukaivon virkaa. Ne oli asetettu siten, että siivet piirsivät päin vettä. veden ja metallin yhtymäkohdista sinkosi voimakas vesisuihku. Iltaisin neljä kirkasta lamppua valaisi suihkun alhaalta päin." Kotipaikka saa nuorilta lahtelaisilta vuoroin kiitosta ja vuoroin kritiikkiä: "Jalat kuljettivat hänet torille ja ylös Sinuhen portaita. Hän tilasi kahvin ja tuijotti pöytälevyyn. Kahvila oli hiljainen ja kuollut. Aivan tavallinen sunnuntainen kahvila, ei mikään Sinuhe, levysoitinkin epäkunnossa." Eräässä kirjan kohtauksessa ollaan Paasikivenaukiolla: "Junnu ja Mirkka kiusasivat toisiaan penkillä Paasikiven takana. Jokke vielä puuttui. Määräaikaa oli jäljellä muutama minuutti. Sovittiin, että Jokke sai tyytyä muiden päätökseen. Kaikki lähtisivät lavalle muutaman kilometrin päähän kaupungista. Pilvet olivat kulkeutuneet pois ja ilta lupasi hyvää. Oranssisen kuunkin. - Lavalle se tiirailee presidenttikin. Junnun keksintö sai osalleen hyväksyvän naurun. - Ja Danielson-Kalmari tuijottaa tossa vähän matkan päässä suoraan autoromuttamoa."
Onerva Vartiainen: Hei sit huomiseen
Onerva Vartiaisen teoksessa Hei sit huomiseen (1976) kirjan päähenkilö Paula käy Lahden kauppaoppilaitosta ja on iltatöissä entisen Sokoksen tiloissa Aleksanterin- ja Rauhankadun nurkalla. Kirjassa vieraillaan myös Lahden kaupunginorkesterin konserteissa, jotka olivat tuohon aikaan keskiviikkoisin. "Eihän se Helsingissä olis matka eikä mikään. Ja äidin sisar ja samalla mun kummitätini asuu täällä kaupungissa. Mä olen sen luona nää väliajat ja joskus yötäkin. Yleensä keskiviikkoisin kun on konsertit. - Konsertit? - Niin, et sä ole huomannut, että kaupunginorkesterilla on joka keskiviikko konsertti."
Vartiaisen toisen kirjan Tule mukaan Mirjami (1968) tapahtumat sijoittuvat Lahden yhteiskouluun. Myös Jalmari Karan romaani Hottentotit : koulumuistelmia (1915) kertoo Lahden yhteiskoululaisista.
Kalle Päätalo: Tammerkosken sillalla
Kalle Päätalon kirjassa Tammerkosken sillalla (1982) Kalle saapuu läpikulkukomennukselle Hennalaan marraskuussa 1944. Suomi on solminut aselevon Venäjän kanssa syyskuussa ja sotilaita ollaan jo kotiuttamassa. Hennalassa olo venyy kuitenkin jonkun verran odotettua pidemmäksi ajaksi ja Päätalo potee Lahdesta hankittua tippuria varuskuntasairaalassa.
Lea Kallio: Lahtelaiset
Lea Kallion Lahtelaiset (1996) on selkokirja, joka "sisältää elämänmakuisia kertomuksia kirjailijan lapsuudesta, erään perheen iloista ja suruista Lahden kaupungissa." Monet kirjan kertomukset sijoittuvat kirjailijan lapsuuden kotimaisemiin Lahden Pekanmäkeen. "Aurinko lämmitti sinä kesänä kuumasti. Pekanmäen takana oli Joutjärvi."
Jorma Ranivaara: Vanha Rahikainen ja valkoinen Iljusin
Jorma Ranivaaran esikoisromaani Vanha Rahikainen ja valkoinen Iljusin (1967) on vahvasti 1950-1960 -lukujen Lahteen paikallistuva. Se kertoo lahtelaisesta vanhuksesta, joka on joutunut elämänsä taitekohtaan. Rahikainen on viettänyt kirjavaa elämää, kokenut maailmaa monelta kantilta, mutta vanhuuden tultua kaikki on vähin erin muuttunut: ihmissuhteet ovat huvenneet, nykyajan elämänrytmi tuntuu yhä vieraammalta.
Kirjassa vilahtelevat tutut paikannimet ja maamerkit kuten mm. Jalkaranta, Vesijärvi, Enonsaari, Tiirismaan masto ja Lahden Polttimo. "Hän kävelee hitaasti ohi polun laidassa palavan lyhdyn, joka ei pysty auttamaan aurinkoa rinteen valaisemisessa, vaikka parin tunnin päästä on keskiyö. Rahikainen katsoo vielä kerran taakseen ja näkee Vesijärven likaisen pinnan ja Rauma-Repolan törkyisen tukkisuman. Hän antaa auringon laskea kaikessa rauhassa, koska ei voi sen laskemiselle mitään, sen enempää kuin nousemisellekaan. Jos hän pystyisi vaikuttamaan niihin asioihin, hän jättäisi auringon sinne missä se nyt on. Antaisi taivaan Enonsaaren takana olla punainen ikuisesti. Hän tekisi maailmanlopun, jonka ainoa valopilkku olisi punaisena loistava taivas likaisen ja ränsistyneen saaren takana." Rahikainen asustaa Niemen kaupunginosassa lähellä Lahden Polttimoa ja venerantaa. "Järven takana näkyy metsän reuna sinisenä nauhana. Jalkarannan valojen jälkeen se nousee ja on korkeimmillaan täältä katsoen vähän ennen Tiirismaan mastoa."
Seppo Jääskeläinen: Lakkoviikot
Seppo Jääskeläisen romaanin Lakkoviikot (1994) tapahtumat sijoittuvat pääosin "Lahden näköiseen kaupunkiin", Jääskeläinen kertoo. Kirjan päähenkilönä on entinen linnakundi Eki. Työpaikan lakko osuu Ekin uuden elämäntilanteen ratkaisuvaiheeseen: meneekö hän virran mukana, vai riittääkö Raisan - nuoren taideopiskelijan - rakkaus muuttamaan Ekin? Kirjassa kuvataan lakkoviikkoja viikko kerrallaan. "Kun tivoli tuli kaupunkiin, lakkoa oli kestänyt pari viikkoa ja Erkki Saastamoisen likvidit käyttövarat olivat lopussa. Anus auki kuin Päijänteen vedenottoputki, oli hän vakuuttanut liiton yhdysmiehelle, joka oli pahoitellut lakkoavustusten viipymistä ja sitä, että Erkki tuskin niistä kostuisi vaikka rahoja olisi heti kuitattavissa, sillä Eki luokiteltiin poikamieheksi, koska hän oli eronnut eikä lapsiensa huoltaja."
Mari Mörö: Kärpäsen koulu
Mari Mörön romaanin nimi Kärpäsen koulu (2005) viittaa Lahden Kärpäsen kouluun. Kirja sinänsä ei ole niinkään kertomus koulumaailmasta vaan taiteesta ja sen merkityksestä. Lahdella on kuitenkin oma roolinsa romaanissa. Se on päähenkilön koti- ja asuinkaupunki. Hän on opettaja ja työskennellyt pitkään Kärpäsen koulussa. "Selostin, että vuodesta 1975 olen vetänyt Kärpäsen kuvataidekerhoa. Luokattomaksi muuttuneen yläasteen oppilaita käy nyt vuosituhanteen vaihteen jälkeen kerhossa viikoittain viitisenkymmentä. Porukka on toiminut aktiivisesti koulun ulkopuolella: kerholla on vahva verkosto eri kulttuurilaitoksiin, elinkeinoelämään ja yleishyödyllisiin yhdistyksiin. . . Koulun kerhokeskus palkitsi Kärpäsen koulun kuviskerhon Etelä-Suomen parhaana koulukerhona 1998. Tähän väliin toimittaja huomautti, ettei hän valitettavasti ehdi kuunnella työhistoriaani. Pelkkä mielipide taideteoksesta riittää. Ottaisinko minä sen koulun aulaan tai esimerkiksi Kärpäsen lähiökirjastoon?"
Heikki Luoma: Kuka viereesi jää?
Lahtelaisen Heikki Luoman jännitysromaanissa Kuka viereesi jää (1997) liikutaan Luoman kotikaupungissa. Romaani alkaa kesäpäivän kuvauksella, jossa yksityisetsivä Jorma Jahvetti Ketola siemailee olutta torinlaidan kaljakeitaassa. Kirjassa liikutaan Lahden kaduilla mm. Vapaudenkadulla ja eri kaupunginosissa kuten Liipolassa: "Metsäiset harjut sulkivat näköalan Vesijärvelle, mutta maiseman rajalla kohosivat korskeina kaikki Lahden ylpeydenaiheet: kolme hyppyrimäkeä, kaupungintalon torni ja pilviä hipovat radiomastot."
Marcus Karppi: Lahdessa soi blues
Marcus Karppi|Marcus Karpin Lahdessa soi blues (2003) on jännityskirja, jossa ratkotaan Lahdessa tapahtuneita murhia. "Talviurheilun kehdosta kuuluu kummia keskellä kesää. . ." näin alkaa kuvaus kirjasta. Lahdessa surmataan muutaman vuorokauden kuluessa kaksi vanhaa miestä. Suojelupoliisin päällikkö lähettää Lahteen luottoagenttinsa, joka saa seurakseen Venäjän tiedustelupalvelun edustajan. Ratkaisu pitää löytää yhdessä lahtelaiskomisarion kanssa, jota kiinnostaa enemmän urheilu kuin murhatutkimukset. Lahtea kuvataan "Suomen Chicagoksi" ja kovien arvojen kaupungiksi. Kirjassa liikutaan mm. Liipolassa, Lahden Urheilukeskuksen stadionilla sekä Lahden poliisiasemalla. Myös kauppatorilla käydään nauttimassa kahvia ja perunapiirakoita.
Kalle Veirto: Suuret sählymuistelmani
Kalle Veirton romaanin Suuret sählymuistelmani (2002) tapahtumat sijoittuvat niin ikään Lahteen, kirjan päähenkilön Kalle Virtasen kotikaupunkiin. Kirjassa liikutaan tutuissa paikoissa ja seurataan lahtelaisen jalkapallojoukkueen peliä: "Stadionilla olen kuin kotonani. Ei haittaa, vaikka FC Lahden ottelu on taas sitä, mitä niin usein ennenkin: tahmea, kankeudessaan hieman koominen ja tietenkin vähämaalinen. . . Menemme taas Teerenpeliin. . . Päähenkilö Kalle Virtanen opiskelee Tampereen yliopistossa ja pelaa sählyä yliopiston joukkueessa. kesät hän kuitenkin viettää Lahdessa: "Ensimmäisen kesäloman olin värikaupan myyjänä, sitten kaupungin traktorikuskina ja loput pahvitehtailijana Enso Gutzeitilla. . ."
Annikki Bärman: Paikka maan päällä
Annikki Bärmanin Paikka maan päällä (2003) kertoo Lahden koulumaailmasta, tarkemmin Mukkulan ala-asteesta (silloinen kansakoulu) 1950-70 -luvulta. Kirjan henkilöt ovat enimmäkseen kuvitteellisia, muualta tuotuja. "Joskin muutama henkilö on todellinen ja elää tekstissä omana itsenään", kirjan kirjoittaja mainitsee. Kirjassa Lahti esiintyy hyvin keskeisessä roolissa. Kirjaa lukiessa voi mielessään kulkea eri puolilla kaupunkia ja aistia sen tunnelmaa. Kirjasta käy hyvin ilmi kirjoittajan kaupungin tuntemus ja omakohtainen suhde siihen. "Okeroisten seutu oli jonkinlaista Lahden esikaupunkialuetta: viljapellot lainehtivat siellä yhä, vaikka niiden reunoille oli alkanut kehittyä asuintaloryppäitä. Salpausselän harjulla puhalsivat raikkaat tuulet, suorarunkoisten mäntyjen kuparinhohtoinen kaarna oli puun panssari: täällä sitä on elinvoimaa..."