Lahti kirjallisuudessa

Tässä artikkelissa esitellään Lahdesta kertovaa kirjallisuutta; kaunokirjallisuutta, muistelmakirjallisuutta ja Lahden 100-vuotisjuhlavuonna 2005 ilmestyneitä Lahdesta kertovia teoksia, niin romaaneja kuin tietoteoksiakin.

Lahti kaunokirjallisuudessa

Kaunokirjallisia teoksia, joissa tapahtumapaikkana on Lahti löytyy sekä vanhemmasta että uudemmasta kirjallisuudesta. Vanhempaa kirjallisuutta edustaa mm. orimattilalaisen Selma Anttilan teokset Nuoret kauppiaat (1938), Pankinjohtajan tytär (1914) sekä Hallimajan nuoret (1907) ja uudempaa mm. Tuuli Rannikon jännityskirja Veriura (2006), Seppo Jääskeläisen uusin romaani Sisko Rakas (2006), Mari Mörön Kärpäsen koulu (2005), Marcus Karpin Lahdessa soi blues (2003), Annikki Bärmanin Paikka maan päällä (2003) sekä Heikki Luoman Kuka viereesi jää (1997). Yksi eksoottisimmista Lahtea kuvaavista kirjoista on Campridgen yliopiston julkaisema englannin oppikirja The Lahti File (2003).

Lea Toini: Metsätie 10: selkokielisiä kertomuksia

Lea Toinin Metsätie 10 : selkokielisiä kertomuksia (2006) koostuu pienistä erillisistä kertomuksista, joissa kuvataan lahtelaisperheen arkea 1950-luvun alkuvuosina. Perhe Laine asuu Metsätie 10:ssä, joka sijaitsee Nikkilän kaupunginosassa. Tarinoissa liikutaan myös muualla Lahdessa kuten perheen mökillä Karjusaaressa tai uutta kotia katsomassa Jalkarannassa. "Ikäihmiset pääsevät 'vanhan hyvän ajan' tunnelmaan, mutta lastenkin on helppo samaistua kirjan henkilöihin sekä virittyä roolileikkeihin. Kertomusten herättämät tuntemukset sopivat hyväksi pohjaksi juttutuokioihin ja muisteloihin."

Tuuli Rannikko

Tuuli Rannikon jännityskirjan Veriura (2006) tapahtumat käynnistyvät murhaajan saapumisella Lahden linja-autoasemalle: "Kuluneisiin farkkuihin ja tummaan tuulipusakkaan pukeutunut mies heitti repun olalleen ja painoi kauhtuneen lippalakin syvälle päähän astuessaan bussista Lahden linja-autoasemalla. . . Liikenne linja-autoaseman ympärillä sujui verkkaisena. Muutama auto ajoi alas Hollolankadun mäkeä ja jatkoi pitkin Aleksanterinkatua kaupungin ydinkeskustaan. Vastakkaisesta suunnasta Lahdenkadulta tuli auto silloin, toinen tällöin. Ennen niin vilkas alue ei enää ollut kaupungin valtasuoni, kun uusi moottoritie oli siirtänyt liikenteen muualle. Tulija vilkaisi ohimennen keppiin nojaavaa Juho Kusti Paasikiven patsasta, joka tarkkaili elämänmenoa aukion laidalta." Lahdesta mies suuntaa Heinolaan entisen Lahden käräjäoikeuden tuomarin kesämökille, missä hänellä on missio suoritettavanaan... Vaikka jännitysnäytelmän tapahtumat sijoittuvatkin pääosin Turkuun ja Lahti näyttäytyy kirjassa lähinnä läpikulkukaupunkina on romaanissa kuitenkin tarkkaa kuvausta Lahden katukuvasta ja joistakin sen rakennuksista: "Lahden oikeustalo sijaitsi vastapäätä pääpostia ja vinosti vastapäätä rautatieasemaa Rautatienkadun ja Mannerheiminkadun kulmassa . . . Rakennus oli selvästi kahdeksankymmentäluvulta. Sen nurkalta alkoi Rautatienkadun lehmusrivi, muuten ympäristö oli yhtä ankea kuin itse rakennus: jokunen pikkukauppa ja pari väsyneen näköistä pikaruokapaikkaa."

Päivi Luostarinen: Kipinöitä ja kapinoita

Päivi Luostarisen kirjassa Kipinöitä ja kapinoita (2006) kerrotaan Lahdessa ilmaisutaidonlukiota käyvän Pinjan arjesta; koulupaineista ja sydämen asioista. Lahti esittäytyy kirjan päähenkilön koulukaupunkina. Vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat Lahteen ei kaupunki muutoin ole kirjassa näkyvästi esillä.

Richard MacAndrew: The Lahti File

Richard MacAndrew:n kirjoittama The Lahti File (2003) on pieni dekkarimainen kertomus Lahdessa tapahtuneista merkillisistä kuolemantapauksista. Brittiläisen tiedustelupalvelun vakooja Ian Munro saapuu Lahteen ja törmää satoihin kuolleisiin kaloihin Vesijärvessä. Myös linnut ovat kaikonneet alueelta ja Ruoriniemessä epäillään erään pariskunnan kuolleen läheisen kemiantehtaan myrkyllisiin päästöihin. Kirjasta ei puutu vauhtia ja temmellystä. Menossa mukana vilahtelevat tutut lahtelaiset maamerkit kuten Sibeliustalo, Lahden Seurahuone ja Ristinkirkko. Kirja kuuluu Cambridgen yliopiston julkaisusarjaan Cambridge English Readers ja on kieleltään helppolukuinen.

Seppo Jääskeläinen: Sisko rakas

Seppo Jääskeläisen Sisko Rakas (2006) romaanin tapahtumat keskittyvät kokonaan Lahteen. Siinä eletään "eteläsuomalaista alkukesää lamavuonna 1993. Jännittävän nelidraaman liikkeellepanevana voimana on leskiäidin, Vieno Laihon hallitsema, radiokaupungin laidalla sijaitseva arvokas maatila ja perheen osapuolten poikkeavat käsitykset omaisuuden jaosta." Radiokaupungilla tarkoitetaan tietysti Lahtea. "Kylän molemmilla sivuilla, onneksi näkymättömissä, ujuivat etelä-pohjoislinjainen moottoriliikennetie valtakunnan pääkaupungin ja maan keskeisten osien suunnille sekä enää tavarakuljetuksiin käytetty rautatieyhteys rannikkosataman ja kotikaupungin välillä. Liikennemelu ei yltänyt missään olosuhteissa häiritsevänä Akkalan kylään saakka." Lahtelainen lukija arvaa, että Akkalan esikuvana on Lahden Ämmälä. "Kylän ikiaikainen nimi, Akkala, oli ilkkujien mielestä kaikessa ämmämäisyydessään sille varsin sopiva". Kirjailija kertoo, että myös monilla kirjassa esiintyvillä henkilöillä on esikuva todellisessa elämässä.

Lahden maisemakuvauksia kirjoittaessaan kirjailija kertoo ajaneensa paikan päälle katsomaan, että kuvaus todella täsmää tarkalleen. "Jos sitä ei tiennyt, mistään ei olisi voinut aavistaa, kuinka lähellä kaupunki oli. Metsävyöhykkeen sisällä sijaitsi avara omakotialue. Asutuksen sivuun oli aikanaan kasvatettu taajahko kivikolossilähiö, ja sen takana pohjoisessa siinsi kuulu kirkkaan veden lähdealue sekä harjujen halkoma keskisuuri hämäläiskaupunki."

Kalle veirto: Tannermäki All Stars

Kalle Veirton uusin nuortenromaani Tannermäki All Stars (2006) on vahvasti lahtelainen. Se kertoo lahtelaisista yläasteen pojista, jotka päättävät perustaa oman sählyjoukkueen. Romaani on kuvaus urheilusta, mutta myös mieheksi kasvamisesta. Päähenkilönä seurataan 14-vuotiaan Marcuksen kehitystä paremman itsetunnon ja -tuntemuksen saavuttamiseksi, kohti "komeiden ja sporttisten" valtakuntaa.

Kirjassa otetaan kantaa mm. kaupungin kiristyneeseen taloustilanteeseen; Launeen lähikirjasto on muuttanut nimeään: "Nykyään se oli Prismalan kirjasto, koska kaupunki oli myynyt nimen yhdelle kauppaketjulle. Tuloilla pidettiin lakkautusuhassa ollut kirjasto auki." Myös kaupunginosien nimet toimivat kauppaketjujen mainostajina: "Se asui Siwalassa, entisellä Liipolan mäellä. Sekin oli niitä luovutettuja alueita, nimi myyty." Kirjaan on luvassa myös jatkoa.

Kalle Veirto: Minun vasen jalkani

Kalle Veirton romaani Minun vasen jalkani (2004) on hänen nuortenkirjasarjansa viimeinen osa. Se "kuljettaa Arin tosiaikuisuuden kynnykselle velmun huumorin ja omintakeisen filosofian siivittämänä." Nastolasta kotoisin oleva nuori jalkapalloilija asuu Lahdessa ja harjoittelee Kisapuistossa FC Viirupaitojen riveissä. Joukkue tavoittelee Suomen mestaruutta. Arille tarjotaan myös ammattilaissopimusta Walesista, mutta tietyt elämän sattumukset pitävät hänet kuitenkin Lahdessa ja FC Viirupaitojen riveissä. Kirjassa kuljetaan tutuissa maisemissa: "Lähdimme vielä yhdentoista jälkeen kävelylle. Tavallisesti nousimme Radiomäelle tai kierähdimme Kirkkopuistoon. Nyt jatkoimme Aleksia itään, kävimme kirjastolla ja katsomassa Paavolassa viimevuotista kämppääni, joka sijaitsi vanhan puutalon yläkerrassa."

Ossi Ojala: Kahvila Sinuhe

Ossi Ojalan Kahvila Sinuhe (1967) on ehkäpä yksi tiiviimmin Lahteen liittyvistä kaunokirjallisista teoksista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Lahteen. Jo kirjan nimi viittaa Aleksanterinkadulla sijainneeseen kahvilaan, missä kirjan nuoret tapaavat toisiaan. Kirjassa käytetään lahtelaisia paikallisnimiä ja kirjan henkilöt kulkevat tutuissa paikoissa. Mm. Pikku-Vesijärveä kuvataan näin: "Hanhet ääntelivät ruostuneilla äänillään tekolammikon äyräällä. Hätistelivät sorsia ja lokkeja ruokapaikoiltaan. Keskellä lätäkköä liikkui turvesaari. Linnut sillä kuin matkustajat pelastuslautalla, tuulen vietävinä. Lähempänä rantaa toimitti kaksi hapettunutta kuparipääskyä suihkukaivon virkaa. Ne oli asetettu siten, että siivet piirsivät päin vettä. veden ja metallin yhtymäkohdista sinkosi voimakas vesisuihku. Iltaisin neljä kirkasta lamppua valaisi suihkun alhaalta päin." Kotipaikka saa nuorilta lahtelaisilta vuoroin kiitosta ja vuoroin kritiikkiä: "Jalat kuljettivat hänet torille ja ylös Sinuhen portaita. Hän tilasi kahvin ja tuijotti pöytälevyyn. Kahvila oli hiljainen ja kuollut. Aivan tavallinen sunnuntainen kahvila, ei mikään Sinuhe, levysoitinkin epäkunnossa." Eräässä kirjan kohtauksessa ollaan Paasikivenaukiolla: "Junnu ja Mirkka kiusasivat toisiaan penkillä Paasikiven takana. Jokke vielä puuttui. Määräaikaa oli jäljellä muutama minuutti. Sovittiin, että Jokke sai tyytyä muiden päätökseen. Kaikki lähtisivät lavalle muutaman kilometrin päähän kaupungista. Pilvet olivat kulkeutuneet pois ja ilta lupasi hyvää. Oranssisen kuunkin. - Lavalle se tiirailee presidenttikin. Junnun keksintö sai osalleen hyväksyvän naurun. - Ja Danielson-Kalmari tuijottaa tossa vähän matkan päässä suoraan autoromuttamoa."

Onerva Vartiainen: Hei sit huomiseen

Onerva Vartiaisen teoksessa Hei sit huomiseen (1976) kirjan päähenkilö Paula käy Lahden kauppaoppilaitosta ja on iltatöissä entisen Sokoksen tiloissa Aleksanterin- ja Rauhankadun nurkalla. Kirjassa vieraillaan myös Lahden kaupunginorkesterin konserteissa, jotka olivat tuohon aikaan keskiviikkoisin. "Eihän se Helsingissä olis matka eikä mikään. Ja äidin sisar ja samalla mun kummitätini asuu täällä kaupungissa. Mä olen sen luona nää väliajat ja joskus yötäkin. Yleensä keskiviikkoisin kun on konsertit. - Konsertit? - Niin, et sä ole huomannut, että kaupunginorkesterilla on joka keskiviikko konsertti."

Vartiaisen toisen kirjan Tule mukaan Mirjami (1968) tapahtumat sijoittuvat [Lahden yhteiskoulu|Lahden yhteiskouluun]]. Myös Jalmari Karan romaani Hottentotit : koulumuistelmia (1915) kertoo Lahden yhteiskoululaisista.