Väinö Komu

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 3. kesäkuuta 2020 kello 15.04 – tehnyt imported>Merja Taavila (→‎Muualla verkossa: korjattu linkit)

(s. 1928 - k. 9.12.2013)
Kuvanveistäjä (pronssi, puu, punasavi ja kivi), asunut Lahdessa vuodesta 1954.

Tietoa kuvataiteilijasta

Väinö Komu kävi Lahden taideyhdistyksen piirustuskoulua 1955-56 ja opiskeli kuvanveistoa Harjulan vapaaopistossa 1955-59 Veikko Leppäsen, Raimo Utriaisen ja Pentti Papinahon ohjauksessa. Julkisesti nähtäviä teoksia on Hollolassa Liisa ja Timo Ruokolaisen taidekokoelmassa, Lahden taidemuseon kokoelmassa sekä Lahdessa Kankolan päiväkodin pihalla oleva Laulupuu-teos.

Tuotantoon kuuluu satoja realistisia lapsi- ja eläinaiheisia veistoksia (suosikkiaiheena siili) sekä vajaa sata muotokuvaa etupäässä pronssista ja punasavesta. Tiellään kuvataiteilijaksi Komu piti tärkeinä Harjulan vapaaopistoa, osallistumista Lahden Taiteilijaseuran vuosinäyttelyihin, pääsyä ko. seuran ja Suomen kuvanveistäjäliiton jäseneksi sekä valtakunnallisiin jurytettyihin näyttelyihin.

Pelkistyksellä kohti oleellista

”"Pyrin kuvaamaan pienoisveistoksissani ja muotokuvissani mallin sisintä olemusta rehellisesti ja eleettömästi. Pelkistän niin pitkälle, että oleellisin tulee näkyviin mutta realistinen lähtökohta säilyy. Haluan välittää taiteellani kokemiani elämyksiä ja ihastuksia; veistokseni ovat viestejä.”

”Veistoksen onnistumisen edellytyksenä on mallista innostuminen, siis jonkinlainen ihastuminen. Muovailen veistokseni ns. piippusavesta, myöhempinä vuosina plastoliinista, ja viimeistelen sen hyvin pitkälle. Valmistan veistoksesta itse kipsimuotin, jonka avulla teen taidevalimoa varten 3-5 mm paksun juustovahamallin. Viimeistelen kaikki veistokseni valimossa. Pronssiveistoksiin jää patina valun jäljiltä ja punasavityöt poltan kotona.”" - Väinö Komu -

Muualla verkossa


Kuvassa veistos Vauhdissa, pronssi, 1985.
Kuvassa veistos Avautuminen, pronssi, 1989.
Kuvassa veistos Ensiparkaisu, pronssi, 1964.
Kuvassa veistos Meloja, petsattu tervaleppä, 1983.
Kuvassa veistos Saara, punasavi, 1981.