Vellamon verkkotietopalvelun arkisto

Lahti: Puutalo Mattilanmäellä

(22.11.2013)

Mattilanmäenpolku 5 tunnelipolun kulmassa oli vanha puutalo, jonka juopot polttivat. Talosta löytyi muuten puoliksi palanut ruumis. Milloin tämä tapahtui? Nyt paikalla taitaa uusi talo.

Lahden kaupunginkirjaston vastaus

Kirjassa Mattilanmäki : aika matka 1901-2003 kerrotaan sivulla 71:
Asikkalankatu 1 (nykyinen Mattilanmäenpolku 1) oli asumaton vuodesta 1989 ja viisi vuotta myöhemmin talo paloi. Raunioista löytyi hiiltynyt tuntemattoman miehen ruumis. Uusi talo paikalle rakennettiin 1998.

(17.7.2013)

Lahti: Ursanmäen tähtitorni

Millainen historia oli Ursanmäellä olleella tähtitornilla? Onko siitä missään nähtävissä kuvaa?

Vastaus

Ursan Lahden paikallisosaston omistama tähtitorni sijaitsi vuoteen 1963 asti Ursan kentän viereisellä harjulla. Lahden Ursa on toiminut vuodesta 1948 ja lehtitietojen mukaan tähtitorni rakennettiin talkoovoimin 1951. Lahden kaupunki lahjoitti tontin sillä ehdolla, että rakennus siirretään kaupungin niin vaatiessa, ja vuonna 1963 rakennus jouduttiinkin purkamaan. Torni oli viisi metriä korkea puurakennus ja sillä oli peltinen kupukatto.
Lahden kaupunginkirjaston varastosta löytyvästä Lahti -sanomalehdestä löytyy artikkeleita sekä pari kuvaa vanhasta tornista. Lehdet löytyvät myös mikrofilmeinä.
Kuvat löytyvät seuraavista lehdistä:

Lahti 08.11.1958 s. 2
Lahti 30.07.1963 s. 1

Seuraavissa artikkeleissa kerrotaan Lahden Ursasta ja tähtitornista:

”Ursan tähtitorni siirretään Metelinmäen vesitornin yhteyteen” (Lahti, 02.04.1961, s. 2)
”Matka avaruuden ihmemaailmaan käy Ursan tähtitornin kautta” (Lahti, 21.11.1953, s. 3)

Lahden Ursan kirjaston arkistosta saattaa löytyä lisää kuvia vanhasta tähtitornista. Kirjasto on vain Ursan jäsenten käytössä, mutta lisätietoja voi kysellä Lahden Ursan tiedottajalta.

Lahti: Baari Kivistönmäellä

(8.7.2013)

Lahden ravintola ja baari historiasta kysyisin, eli nykyisen Eerikan paikalla Kivistönmäellä oli ennen Osuuskauppa, vaan oliko siinä jo 60-70 -luvulla "Hilton" nimellä kutsuttu baari, vai missä se oli? Tästä on usein ollut eriäviä muistikuvia.

Vastaus

Kävimme läpi Lahden historiaa käsitteleviä kirjoja, mutta niistä ei löytynyt tietoa nykyisen Erikan paikalla olleesta baarista. Kyselimme asiaa myös vanhoilta kirjaston työntekijöiltä ja muutamilta muiltakin. Yksi ihminen oli sitä mieltä, että Erikan paikalla todella oli baari, jota kutsuttiin Hiltoniksi.

Koska historiakirjoista ei saatu asiasta tietoa, tutkimme myös vanhoja Lahden puhelinluetteloita. Niistä selvisi ainakin jotain varmaa tietoa. Nykyisen ravintola Erikan osoite on Lahdenkatu 46. Samalla paikalla olleen rakennuksen osoite oli aiemmin Savon Valtatie 32. Ensimmäinen maininta tällä paikalla olleesta baarista löytyy vuoden 1962 puhelinluettelosta. (Vuoden 1961 puhelinluetteloa ei kirjastossa ole.) Vuoden 1962 puhelinluettelon mukaan tällä paikalla toimi yksi Lahden Osuuskaupan baareista, joita kutsuttiin LOK-baareiksi. Sen perusteella, mitä itse muistelet ja mitä mekin olemme saaneet kyselyjemme avulla selville, tämä Osuuskaupan baari on varmaankin ollut juuri Hiltoniksi kutsuttu baari. Viimeisen kerran tämä LOK-baari mainitaan vuoden 1983 puhelinluettelossa. Vuoden 1984 puhelinluettelossa baarin nimi on jo Erika. Tosin Erikakin löytyy E-osuuskunta Ekan baarien ja ravintoloiden luettelosta.

Samassa rakennuksessa kuin LOK-baari toimi myös Osuuskaupan myymälä. Viimeisen kerran tämä myymälä mainitaan puhelinluettelossa vuonna 1976.

Lahti: Puutalo osoitteessa Svinhufvudinkatu 10

(13.5.2013)

Svinhufvudinkatu 10:ssa mäen päällä kohoaa keltaiseksi maalattu puutalo. Muistan olleen talossa esikoulussa 1970-luvulla, rakennuksen myöhemmät vaiheet ovat jääneet itselleni epäselviksi. Millaista toimintaa talossa oli ja missä käytössä se on nykypäivänä?

Vastaus

Kyseessähän on Lahden kylän vanha koulu, joka toimi rakennuksessa v. 1873-1933. Sen jälkeen rakennuksessa toimi vuosina 1933-1954 Lahden työväenopisto ja vuosina 1954-1980 koulussa oli lastentarha. Tämän jälkeen rakennus oli kaupunginmuseon konservointitilana ja varastona. Lahden kaupunki vuokrasi koulun Lahden Taiteilijaseuralle ja 1990-luvun alussa se kunnostettiin taiteilijoiden ateljee- ja asuintiloiksi. Rakennus on edelleenkin vuokrattu Lahden Taiteilijaseuralle ja siellä työskentelee tällä hetkellä seitsemän kuvataiteilijaa.

Lähteet:

• Niskanen, Riitta: Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista (s. 58).
• Mantere, Heikki: Lahden kylän koulutalossa syntyy taidetta seitsemän naisen voimin ESS 12.2.2006 (s. 12).

Nastola: Vehkosillantien autiotalo

(24.4.2013)

Nastolassa Immilään vievän Vehkosillantien varressa on vanha autiotalo, Vehkosillantie 412. Osaatteko kertoa tästä talosta enemmän, esimerkiksi sen, miksi talo autioitui?

Vastaus

Valitettavasti emme ole löytäneet tietoa tästä talosta. Asiaa on kysytty myös Nastolan kunnalta.

Lahti: Lahtelaisen kellosepän kalvosinnapit

(alkuperäinen kysymys 7.10.2010, täydennetty 14.4.2013)

Törmäsin vanhoihin hopeisiin kalvosinnappeihin, jotka on valmistanut niiden mukana tulleen rasian perusteella lahtelainen kelloseppä F J. Anttila tai Auttila (nimi on kulunut osittain pois) Olisi mukava tietää koska ja missä kyseinen kelloseppä vaikutti?

Vastaus

Lahdessa on toiminut ainakin kolme Anttila-nimistä kelloseppää. Ensimmäinen oli Johan Erland Andelin, joka myöhemmin muutti sukunimensä Anttilaksi. Hän muutti Lahteen vuonna 1872 ja perusti kellosepänliikkeen, joka kuitenkin tuhoutui Lahden kylän palossa vuonna 1877. Seuraavana vuonna hän osti Vapaudenkatu 12:ssa sijainneen tontin. Tällä tontilla olikin sitten Anttiloiden omistama kellosepänliike vuoteen 1958.

Johan E. Andelin/Anttila kuoli vuonna 1905. Hänen leskensä Matilda Anttila solmi sen jälkeen uuden avioliiton kelloseppä Erik J. Anttilan kanssa, joka ei ollut mitään sukua ensimmäiselle kelloseppä Anttilalle. Tarkkaa tietoa siitä, milloin tämä toinen Anttila työskenteli kelloseppänä, ei ole löytynyt. Mutta joka tapauksessa hän toimi kelloseppänä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, ehkä jo 1800-luvun viimeisinä vuosina.

Vuonna 1945 Vapaudenkatu 12:n omistus siirtyi perintönä Erik. J. Anttilan pojalle Pentti J. Anttilalle. Tämä oli syntynyt vuonna 1910, ja häneltä löytyy puhelinnumero vuoteen 1981 asti.

Mutta kuka Anttiloista on valmistanut kalvosinnapit, joista kysyitte? Jos osittain kulunut nimi näyttäisi olevan F. J. Anttila, kyseessä voisi kai olla joko Erik. J. Anttila tai Pentti J. Anttila.

Lahti: Läpikulkutie Kärpäsen/Metsäkankaan läpi

(4.4.2013)

Miten ovat sijoittuneet tielinjaukset Kärpäsen läpi ennen
nykyisen Hämeenlinnantien rakentamista? Eli mitä kautta on
mennyt läpikulkutie Kärpäsen/Metsäkankaan läpi? Onko tästä
olemassa mitään havainnekarttaa sähköisessä muodossa tai
netissä?

Vastaus

Nykyinen Hämeenlinnantie (ent. Hämeenlinnan valtatie, ent. Salpausselän Suurtie) on nykyisen valtatie 12:n osa, joka on vähitellen laajentunut jo keskiajalta peräisin olevan Ylisen Viipurintien paikalle.
Ylinen Viipurintie on keskiajalta lähtien kulkenut Hollolan ja Lahden kylän kautta nykyisen Kärpäsenmäen läpi. Reitti on nykyisen kaupungin alueella noudattanut pääpiirteissään tämän päivän valtaväyliä.
Lahden kaupungin kartoissa vuosilta 1938 ja 1947 tieväylä näyttäisi kulkevan nykyisen Hämeenlinnantien kohdalla. Hollolan pitäjän karttaan vuodelta 1920 on merkitty tielinjauksen varrella olevat tilat ja niiden nimet. Kartat ovat nähtävillä Lahden kaupunginkirjastossa Päijät-Häme -kokoelmassa,

Lähteitä

• Kivilä, Hannu: Lahtelaisen lukukirja. 2007
• Salonen, Kirsi: Ylinen Viipurintie. 2009
• Lahden Museot: Kuka, mitä, Lahti? Etusivu (avautuu uuteen välilehteen)
• Lahden kaupungin opaskartta 1938
• Lahden kaupungin kartta 1947
• Hollolan pitäjä : piirretty 1920. Näköispainos 1994

Lahti: Milloin Nikolainkadusta tuli Vapaudenkatu?

(15.3.2013)

Milloin Nikolainkatu muutettiin Vapaudentieksi? Ja edelleen milloin -tiestä tuli -katu? Vuoden 1955 Lahden ja ympäristön puhelinluettelossa on vielä Vapaudentie.

Vastaus

Lahden Kunnallislehdessä on ollut 25.8.1989 artikkeli Vapaudenkadun vaiheista. Tässä jutussa sanotaan, että Nikolainkatu sai nimen Vapaudentie 29.12.1919 ja nykyisen nimensä 1.1.1957.
Valitettavasti varsinkaan jälkimmäisen nimenmuutoksen ajankohta ei ole aivan yksiselitteinen. Voidaan nimittäin myös sanoa, että Vapaudentie sai nimen Vapaudenkatu jo tammikuussa tai lokakuussa 1956.

Kertomuksessa Lahden kunnallishallinnosta vuonna 1919 (sivulla 81) selvitetään, miten Nikolainkadusta tuli Vapaudentie. Syyskuussa muutamat henkilöt esittivät, että Nikolainkadun nimi pitäisi muuttaa ja ehdottivat uudeksi nimeksi Mannerheiminkatua. Valtuusto kuitenkin päätti lopulta muuttaa Nikolainkadun nimeksi Vapaudentie, ja valtioneuvostolle lähetettiin tästä anomus 27. lokakuuta.

Vapaudentien muuttumisessa Vapaudenkaduksi taas oli useita vaiheita. Tammikuun 23. päivänä 1956 kaupunginvaltuusto vahvisti kadun nimen muutoksen. Lokakuun 26. päivänä sisäasiainministeriö merkitytti tiedoksi Lahden kaupunginvaltuuston päätöksen. Ja lokakuun 30. päivänä lääninhallitus lähetti asian Lahden kaupunginhallitukselle tiedoksi. Emme ole saaneet selville, mihin perustuu Lahden Kunnallislehden väite, että Vapaudenkatu sai nykyisen nimensä 1.1.1957.

Lähteet:
Kertomus Lahden kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1919.
Lahden Kunnallislehti 25.8.1989.
Sisäasiainministeriö Hämeen lääninhallitukselle 26.10.1956 (No. 12069/K).

Lahti: Talo osoitteessa Kauppakatu 37

(10.3.2013)

Lahdenkadun ja Kauppakadun risteyksen talo (Kauppakatu 37) on joskus ollut naisten ompelutehdas tai vastaava? Rakennuksen kattohuoneistossa on asunut myös naiskirjailija? Kuka? Joskus Etlarissa kuulema kirjoitettu, muuten löydä missä. Mikä on talon historia?

Naapurissa, Lahden Energian päädyssä lukee "muistojälkenä" kahvila. Mistä löytyy tietoa näistä taloista?

Vastaus

Kauppakatu 37:ssa on alunperin sijainnut Kutomo ja Neulomo Oy. Talon on suunnitellut helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Lappi-Seppälä ja Martas Oy ja rakennus valmistui vuonna 1948. Kutomo ja Neulomo lopetti toimintansa 1986, jonka jälkeen rakennus muutettiin toimistotiloiksi. Tietoa talossa asuneesta kirjailijasta ei löytynyt.

Naapuritalo (Kirkkokatu 31) oli alunperin Lahden Puukaluston eli nykyisen Isku Oy:n tehdasrakennus. Rakennus on valmistunut vuonna 1942 ja sen on suunnitellut Väinö Louhion insinööritoimisto. Rakennus on alunperin ollut kaksikerroksinen, mutta lisäkerroksia rakennettiin vuosina 1945 ja 1950. Kun Isku alkoi siirtää toimintojaan Mukkulaan Lahden kaupunki osti kiinteistön ja vuonna 1976 se luovutettiin sähkölaitoksen eli nykyisen Lahti Energian toimitiloiksi. Sitä ennen talossa ehti toimia myös Lahden kultaseppäkoulu. Kahvilaa ei rakennusta käsittelevissä tiedoissa mainita.

Molemmista rakennuksista on selostus kirjassa Niskanen, Riitta: Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista] (s. 81).

Lahti: Juho Kusti Paasikivi Lahden yhteiskoulun opettajana

(21.2.2013)

Olen entinen Lahden yhteiskoulun oppilas ja silloinen laulunopettajani kertoi, että kyseisen koulun ensimmäinen laulunopettaja olisi ollut Juho Kusti Paasikivi (sittemmin presidenttimme). Pitääkö tieto paikkansa?

Vastaus

Lahden yhteiskoulun ensimmäinen laulunopettaja oli Juho Kusti Paasikivi. Kirjassa "Lahden yhteiskoulu 1896-1981" on J.K. Paasikiven tervehdyssanat, joissa hän muistelee: "Olinpa kuitenkin ensi lukuvuonna laulun opettajana yhteiskoulussa: Se on hauska muisto elämäni taipaleelta." (S. 11)

Lahti: Lahden ensimmäinen taksi

(21.2.2013)

Kenellä oli Lahdessa ensimmäinen taksi? Muistelen, että ensimmäisten joukossa oli Väinö niminen henkilö.

Vastaus

Lahden ensimmäinen taksi: Lahteen ensimmäinen taksi tuli 1911. Kuljettajan nimi oli Karlsson. Lahden toisen taksikuskin nimi oli Matti Salmi. Seuraavat kuljettajat olivat Nestori Malin ja Einari Dahlgren.

Lähde

• Hollolan Lahti 1954-1955, s. 111.

Lahti: Vaatetusliike Rauhankadun ja Aleksanterinkadun kulmauksessa

(21.2.2013)

Lahdessa, Rauhankadun ja Aleksanterinkadun kulmauksessa oli miesten vaatetusliike Nieminen? Kuka oli liikkeen perustaja ja minne liike katosi?

Vastaus

Vaatetusliike Nieminen: perustettu 9.2.1920, Perustaja kauppiaan leski Amanda Nieminen. V. 1937 perustettiin kommandiittiyhtiö Nieminen ja Kumpp. Ky, jossa mukana olivat Amanda Nieminen, poikansa Emil A. Nieminen, tyttärensä Liisa Kajander ja muita sukulaisia. V. 1946-1967 johtajana oli E. A. Nieminen. Sen jälkeen johtajana oli merkonomi Timo K. Nieminen. Lähde: Päijät-Hämeen maakuntaviesti 1970.

V. 1966 ilmestyneessä kirjassa Yrittäjiä ja yrityksiä Lahden seudulla. (Toim. Voitto Talonen ; toimitusneuvosto Aimo Viitala ... [et al.]. - [Lahti] : Lahden seudun yrittäjät, 1966) mainitaan A. Nieminen & Kumpp. pukineliikkeen osoitteiksi Aleksanterinkatu 3 ja Aleksanterinkatu 7. Vuoden 1970 puhelinluettelossa myymälöiden osoitteena mainitaan Hämeenkatu 15 ja Rautatienkatu 20. Vuoden 1971 puhelinluettelossa myymälän osoitteena on Rautatienkatu 20. Seuraavan vuoden puhelinluettelosta myymälän tietoja ei enää löydy.

Lahti: Kärpäsen kansakoulun valmistumisvuosi

(16.1.2013)

Kärpäsen kansakoulun valmistumisvuosi?

Vastaus

Kärpäsen kansakoulu on valmistunut vuoden 1950 alussa ja koulutyö aloitettiin tammikuun lopulla. Rakennuksen suunnittelijoina toimivat kaupunginarkkitehdit Irma Kolsi ja Kaarlo Könönen.

Koulurakennuksen kellarikerroksessa sijaitsi Lahden kaupungin ensimmäinen uima-allas, kooltaan 6,7 x 12,5 metriä.

Kärpäsen koulun ja myös koko kaupunginosan nimeä pohdittiin koulun valmistumiskeväänä vilkkaasti paikallisten lehtien palstoilla. Kärpäsen tilalle ehdotettiin mm. Salpausselkää, Salpaharjua tai Harjunalustaa. Kaupunginvaltuustossakin asiaa käsiteltiin ja päätökseksi tuli äänin 20-18, että koulun nimeksi jäi jo kansan suussakin vakiintunut nimi - Kärpäsen koulu.

Tarkempia tietoja historiasta kirjoissa:

• Sandelius, Pirjo: Kärpäsen koulu 50 vuotta : 1950 -2000.
• Lahden historia 4 : 1. Lahden kulttuurilaitosten historia 1. Koululaitos, kirjasto ja liikunta.

Lahti: Suurmaatilat

(12.12.2012)

Minkä nimisiä suurmaatiloja Lahdessa on sijainnut ja mitä niistä on vielä käytössä olevia?

Vastaus

Lahden vanhoista maatiloista löytyi mainintoja ja nimiä mm. Lahden
paikannimistö kirjasta.
1700-luvun lopulta mainitaan mm. säteriratsutila Kartano, veroratsutila
Sipilä, kruununrälssitilat Hennala, Huovila, Hörölä, Kittelä, Marola,
Pekkala ja Rekola. Tilojen koosta isojaon aikaan löytyy tietoja Kaarlo
Niemisen Lahden kauppalan historiasta; mainitaan esim. että Saksalan
verotila on suureltaan kaksi äyrinmaata. Suurin tuohon aikaan oli Kartanon säteriratsutila, 3 ja puoli äyrinmaata.

Aimo Halilan Lahden historia nimeää myös Lahden kylän talot, onpa mukana tiluskarttakin 1700-luvulta.

Suomen kartanot ja suurtilat III, painettu 1945 esittelee Hämeen läänin kartanoita. Sieltä löytyv myös Lahden ja lähiseudun kartanoita: Mukkula, Seesta, Koiskala, Lahden kartano, Laitiala, Pyhäniemi ja Messilä.

Suuri maatilakirja 5 : 2 vuodelta 1964 sisältää tietoja myös Lahden
kaupungin maatiloista.
Uudempia teoksia ei löytynyt.

Lähteet

• Suuri maatilakirja 5 : 2
• Suomen kartanot ja suurtilat III
• Laapotti, Marjukka: Lahden paikannimistö
• Halila, Aimo: Lahden historia
• Nieminen, Kaarlo: Lahden kauppalan historia

Lahti: Huoltoasema Vesijärvenkadulla

(10.12.2012)

Onko vanhassa huoltoasemarakennuksessa Vesijärvenkadulla toiminut ennen Riku Motorsia hampurilaisravintola tai -kioski? Joskus vuosituhannen vaihteessa. Ja oliko tässä rakennuksessa joskus myös ambulanssiasema?

Vastaus

Funktionalismia edustava huoltoasema osoitteessa Vesijärvenkatu 7 valmistui vuonna 1931 helsinkiläisen arkkitehdin Runar Eklundin
piirustusten mukaan. Rakennus toimi bensiiniasemana vuoteen 1978. Tämän jälkeen rakennus palveli muun muassa ambulanssiasemana.
Siinä sijaitsi Sairaankuljetus Ahonen Oy:n päivystyspiste.

Moottoripyöräliike Riku Motor muutti tiloihin 1995. Myymälän päädyssä oli pieni 50-luvun tyylinen kahvila ja vuoden verran rakennuksessa toimi myös American Drive In.

Nykyisin asemalla toimii Muotohuoltamo, Designpääkaupunkivuoden 2012 toimintapiste Lahdessa.
Riku Motorin kaikki toiminta siirtyi Moisionkadulle 19.3.2010.

Lähteet

• Kääriäinen, Noora; Kivimäki, Annika: Riku Motorin historiikki ja sen tuottamisen prosessi. Lahden ammattikorkeakoulu. 2012 (linkki avautuu uuteen välilehteen)

• Niskanen, Riitta: Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista. 2000.

Lahti: Päiväkoti Sippalankadulla

(10.11.2012)

Onko Sippalankadulla ollut joskus päiväkoti? Samoin kiinnostaa onko lähellä Sippalankatua ollut isoa maatilaa, jossa oli paljon eläimiä? Mahtaisiko jostain löytyä vanhoja kuvia näistä kohteista?

Vastaus

Lahden Varhaiskasvatuspalveluista saamamme tiedon mukaan Sippalankadulla ei ole sijainnut päiväkotia. Lähin päiväkoti on Pirttiharjun päiväkoti, jonka osoite on Laukkakuja 4 eli Sippalankadun suuntainen katu aivan vieressä. Pirttiharjun päiväkoti on ollut toiminnassa syksystä 1970 lähtien (Etelä-Suomen Sanomat 30.10.1970).
Teoksessa Ulkomaille Okeroisiin on tietoja joistakin alueella sijainneista maatiloista. Okeroinen, johon nykyisen Sippalankadun alueet kuuluivat, liitettiin Lahteen 1933.

Lahden kaupunginmuseon kuva-arkisto kerää ja säilyttää Lahden kaupungin ja Päijät-Hämeen maakuntamuseon alueen kuntien historiaan, perinteeseen, rakennettuun ympäristöön sekä Lahden kaupunginmuseon toimialaan liittyvää aineistoa.
Kuva-arkisto palvelee asiakkaita puhelimitse keskiviikkoisin virka-aikana.
Asiakaspalvelu: puh. 044 416 2676, kuva-arkisto@lahti.fi

Jepulis Benjamin

(8.11.2012)

Kuka oli Jepulis Benjamin?

Vastaus

Henkilöstä nimeltä Jepulis-Penjami on kysytty aiemminkin Wellamon vinkeistä. Tässä arkistosta löytynyt vastaus:

Jepulis Penjamista kertoo elävästi ja hauskasti Jorma Kujala teoksessa Jepulis Penjami ja onnenlehdet : Löylynlyömä ja esivalta - taustaa näytelmän päähenkilöistä. Lahti, 1995.

"Jepulis Penjami oli Asikkalan Särkijärvellä vuonna 1884 syntynyt Daavid Ahola. Hänen äitinsä Henriikka Ahola oli naimaton, senpä vuoksi poikaa kutsuttiin "ryökkynän Taavetiksi". Daavid eli Taavi vietti nuoruusvuotensa Särkijärvellä, muutti sitten työmieheksi Hillilään vuonna 1903 ja sieltä Lahteen, jossa hänen ammatikseen mainittiin "hevosmies". Lahteen muutettuaan Taavi asusteli aluksi Mattilanmäellä ja myöhemmin, yksinäinen mies kun oli, kokolailla hatarissa ulkorakennuksissa Saksalassa. Lahdessa ollessaan häntä kutsuttin nimellä Jepulis Penjami.

Hän oli merkittävä tekijä kaupungin hygienian ylläpitäjänä. Hänestä tuli näet yksityisyrittäjä, sontakuski, joka tyhjensi ravintoloiden ja talojen käymälät sekä likakaivot. Jätteet hän kuljetti Köllin talon pellolle Jalkarantaan. Näin Jepulis oli hyödyksi sekä kaupungille että Köllin talolle.

Jepulis oli luonteeltaan äkkipikainen, kiivas ja arvaamaton. Hänen toimiaan ei voitu ennakoida. Periaatetta, että asiakas saattaa edes joskus olla oikeassa hän ei alkuunkaan tunnustanut. Jepuliksen määrättyä kuljetuksen hinnan, se oli viisainta maksaa mukisematta ja välittömästi. Muutoin kärryn perälauta avautui salamannopeasti ja litkuinen, tuoksuva lasti hulahti pihalle, joskus jopa portaillekin. Toimitusjohtaja körötteli hevosineen tiehensä herjoja huudellen.

Jepulis oli originelli, josta liikkui monia tarinoita. Hän pyrki näkymään kaupunkikuvassa ajamalla kuormineen näyttävästi kaupungin halki ja tietysti Aleksanterinkatua pitkin. Joskus hänen perässään juoksi suuri lapsilauma pilkkasanoja huudellen.

Lahtelaiset nimesivät Jepuliksen väliin oopperalaulajaksi, välistä kansanlaulaja Daavidiksi. Kerrotaan, että Jepulis pääsi esiintymään dosentti Väisäsen toimittamaan Yleisradion suoraan lähetykseen 1930-luvulla. Hänen tuli esittää kansanlauluja. Ennakkosensuuri petti kuitenkin pahemman kerran. Esityksestä tuli katastrofi. Vaikka sävelmä olisi vielä käynyt laatuun, niin sanoitus ei sitten ollutkaan julkaisukelpoista. Suora lähetys jouduttiin välittömästi katkaisemaan ja jatkamaan äänilevymusiikilla.

Laulajan maineen Jepulis oli saanut siitä, että hän aamuvarhain Kärpäsen mäkeä alas tullessaan lasketti hevosellaan täyttä laukkaa ja lauloi voimansa takaa kiljuen. Kärryt hyppelehtivät mukulakivillä ja pyörien raudat iskivät tulta. Laulujen sanat olivat Jepuliksen omaa persoonallista tuotantoa. Talojen kohdalle tullessaan hän rauhoitti menonsa. Mytäjäisten asukkaat voineet tarkistaa kellonsa Jepuliksen ylittäessä rautatiesillan; kello oli silloin tasan 5. Näin kertoo Arvo Laajarinne kirjassaan "Tallinpassi".

Sananparressa sanotaan, että mies on työnsä näköinen. Jepulis todella oli sitä. Työssä ryvettyneitä vaatteitaan hän vaihtoi aniharvoin. Niinpä ihmiset olosuhteiden pakosta pyrkivät pitämään häneen tietyn hajuraon. Kerrotaan, että kun Jepulis ilmaantui asiakkaita täynnä olevaan "Lounas" -nimiseen kahvilaan, sali tyhjeni välittömästi. Samoin kävi "Vesijärven saunan" lauteilla.

Asikkalan kirkonkirjoissa on hänen ammatikseen mainittu "hevosmies". Lisäys "löylynlyömä" seurasi hänen henkilötietojaan uskollisesti aina 10 vuoden väliajoin vaihtuneista kirkonkirjoista huolimatta. Eräs iäkäs lahtelaismies totesi ykskantaan: "Vai niin, tais olla viisaampi kuin moni muu". Tämä mielipide ei ollut vallan harvinainen kansan keskuudessa.

Oli niin taikka näin, joka tapauksessa Jepulis Penjami olis tavallisesta lahtelaisesta jyrkästi poikkeava yksilö, jolla oli oma elämänfilosofiansa. Eipä ihme, että äiti Henriikka oli kertoillut asikkalalaisille, että "min poikain on Lahles iso herra". Jepulis Penjami vietti elämänsä viimeiset vuodet Asikkalassa ja kuoli vuonna 1951."

Teoksessa Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1998, Heini Moision artikkelissa Jepulis Penjami, (s. 62 - 69) Tapio Tommola kertoo, että Taavi Ahola sai lisänimensä omasta sutkautuksestaan:

"Kun Taavetti palasi Helsingistä takaisin Särkijärvelle hän halusi osoittaa osaavansa slangia ja tervehti: "Jepulis Penjami, olethan lihonut, viisastunut ja pulskistunut" saman mäen kupeessa asuvaa mökkiläistä, Benjamia . Samoin Ylä-Talon Kallelle: "Jepulis Kaussi, olethan lihonut, viisastunut ja pulskistunut". Taavetti oli kaupunkilaistunut."

Jepulis Penjamista löytyy lisää tietoa seuraavissa teoksissa:

• Meillä Lahdessa : muistoja omasta elämästä]. Toimittanut Pekka Laaksonen. Helsinki : Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1997: s. 241 - 245.

• Laajarinne, Arvo: Tallinpassi;] julk. Lahden museolautakunta, Lahti-seura. Lahti 1984. s. 175 - 178.

Lahti: Kärpäsen koulun päätyreliefi

(5.11.2012)

Taidemuseon julkaisussa Lahden kaupungin julkiset veistokset sanotaan, että Kärpäsen koulun päätyreliefin on tehnyt Michael Schilkin. Kirjassa Selvitys Lahden sodanjälkeisestä rakennusperinnöstä taas sanotaan, että tekijä on Eino Kauria. Kumpi on oikein?

Vastaus

Mitä ilmeisemmin tämän Kärpäsen koulun päätyreliefin on tehnyt Eino Kauria. Kaupunginhallitus on joka tapauksessa 12.6.1950 hyväksynyt "taiteilija Eino Kaurian ehdotuksen Kärpäsen kansakoulurakennuksen päädyn koristeluksi julkisivulautakunnan esittämin toivomuksin". (Kertomus Lahden kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1950: II, s. 50)

Lahti: Lahden Stadion: Ravintola Karpalo

(31.10.2012)

Minä vuosina Lahden Stadionilla sijainnut ravintola Karpalo oli toiminnassa? Milloin ravintola Voitto aloitti ja mikä oli Voiton alkuperäinen nimi, eikös se nimi valittu yleisökilpailun jälkeen ravintolan oltua jo toiminnassa?

Vastaus

Suoria vastauksia kysymyksiisi ei löytynyt, mutta vanhoissa puhelinluetteloissa ravintola Karpalo mainitaan vuodesta 1979 vuoteen 2003 asti. Ravintola Voitto ilmestyi luetteloon heti tuon jälkeen v. 2004. Ravintola Voiton aikaisemmasta nimestä eikä siihen mahdollisesti liittyneestä yleisökilpailusta ei meidän lähteistämme löytynyt tietoja.

Lahti: Keski-Lahden kansakoulu

(12.10.2012)

Keski-Lahden kansakoulu. Iso koulu rakennettiin Lahdenkadun varteen 1959, sitä vielä laajennettiinkin mutta jo noin 10 vuoden päästä kaupunki myi tontin rakennuksineen Mallasjuomalle.
Miksi näin isosta uudehkosta koulusta luovuttiin, mihin oppilaat siirtyivät? Eikö käyttöä olisi ollut muunlaiselle opetustoiminnalle jos ei peruskoululle?

Vastaus

Osakeyhtiö Mallasjuoma teki 1968 tarjouksen Keski-Lahden koulun rakennusten ja tontin ostamisesta panimoteollisuuden käyttöön. Ehdotusta perusteltiin sillä, että Mallasjuomalla ei ollut mahdollisuuksia laajentua omalla alueellaan. Laajentumista tarvittiin kuitenkin siksi, että III-oluen vapauttaminen lisäsi kysyntää, johon Mallasjuoman oli vastattava. Vaarana oli tehtaan siirtyminen muualle sekä arvioitu noin 600 työpaikan lisäys tai menetys ja sen takia kaupunginvaltuusto suostui myymään kansakoulurakennukset Mallasjuomalle.

Keski-Lahden kansakoulun toiminta päättyi kesällä 1970. Oppilaat opettajineen siirrettiin Lotilan, Harjun ja Vuorikadun kansakouluihin. Myynnistä saadut varat oli käytettävä uuden Kivimaan kansalaiskoulun rakentamiseen.

Lähteet

• Lahden historia 4, 1: Lahden kulttuurilaitosten historia : koululaitos, kirjasto ja liikunta

Lahti: Puu-Paavola

(12.8.2012)

Olen asunut 80-luvulla Lahden Puu-Paavolassa ja olen kuullut, että kaikki sen aikaiset Paavolan talot on kuvattu johonkin arkistoon? Onko? Missähän niihin voisi tutustua? Voiko niitä saada omaksi (ostaa). Onko olemassa mitään kirjallisuutta tuon ajan Lahdesta (Paavolasta)?

Vastaus

Lahden kaupunginmuseolla on kuva-arkisto, josta voi tiedustella Lahtea esittäviä valokuvia.
Kuva-arkisto palvelee asiakkaita arkisin klo 9-15 puhelimitse 044 416 2676 tai sähköpostilla kuva-arkisto@lahti.fi. Käyntiaika on sovittava erikseen.

Kirjastosta löytyy joitakin 1970-luvulla otettuja kuvia Paavolan puutaloista teoksesta Lahden museo- ja taidelautakunta: Tutkimuksia, 5, Paavola, 1981
Teoksessa Lehtonen, Hilkka: Kaupunkien vanhimmat yhtenäiset pientaloalueet on muutama sivu ja kuvia Paavolasta s. 49-53 (34.52).

Päijät-Häme kokoelmassa on luettavissa Silja Korhosen pro gradu -työ . Helsingin yliopisto Korhonen, Silja: Lahden Paavolan asuinalueen muuttuminen asuinympäristönä estetiikan näkökulmasta 996 (34.5).
Samoin Päijät-Häme -kokoelmassa on Lahtea ja ympäristöä koskevia lehtileikkeitä, joissa tietoja myös Paavolasta. Lahden kaupunginosia käsitteleviä lehtileikekopioita löytyy myös aikuistenosaston tietopalvelusta.
Etelä-Suomen Sanomissa ja Hollolan Lahti -lehdessä olleita artikkeleita löytyy useita (Lastu-tietokannasta asiasanalla Paavola).

Muistelmia vanhemmasta Paavolasta sisältyy teoksiin
Lahtelaisia - totta kai
Meillä Lahdessa

Paavolaan läheisesti liittyvästä Mattilanmäestä on kirja Heino, Soile: Mattilanmäki, aika matka 1901-2003. (92.8423).

Lahti: Asemantausta: Nousevan auringon talo

(26.6.2012)

Missä sijaitsi aikanaan nousevan auringon talo Lahdessa?

Vastaus

Nousevan auringon talo sijaitsi Asemantaustassa.

Uusi Lahti -lehdessä ilmestyneessä artikkelissa talosta kerrotaan näin:

"Poliisin muistin mukaan Launeenkadun ja Heikinkadun kulmassa sijaitsi suurehko puutalo, jonka seinien sisällä ehti tapahtua kaikenlaisia rikoksia ennen talon hämäräperäistä tulipaloa. Jopa Lahden ulkopuolella talo tunnettiin nimellä "nousevan auringon talo". Moni pimeän viinapullon hakija sai lähteä talosta hakattuna ja rahattomana."

Taloa on muisteltu myös Facebook-ryhmässä "Noin 50-60 -luvulla syntyneet lahtelaiset". Myös ryhmässä muistetaan talon sijainneen Heikinkadun ja Launeenkadun kulmassa. Erään ryhmäläisen mukaan talon paikalla on tällä hetkellä opiskelija-asuntoja.

Lahti: Jalkaranta: Raitiovaunu Laidunpolulla

(18.5.2012)

Onko mitään tietoa Lahden Jalkarannan Laidunpolulla sijainneesta raitiovaunusta? Olen paikalla käynyt lapsena ja nyt kun asia taas nousi mieleen oli raitiovaunu kadonnut paikaltaan.

Vastaus

Suullisten lähteiden mukaan Laidunpolulla on aikoinaan asunut taiteilija Timo Jakola, jonka talon pihalla raitiovaunu on sijainnut. Eli vaunu lienee hävinnyt taiteilijan muuttaessa muualle. Muistikuvien mukaan tuo raitiovaunu on jossain vaiheessa ollut esillä Timo Jakolaa käsittelevässä artikkelissa (ehkä Etelä-Suomen Sanomissa tai Uudessa Lahdessa), mutta artikkelin tietoja ei ole tallennettu tietokantoihin.

Lahti: Kerintie 35 Osuuskauppa

(13.5.2012)

Milloin on Kerintie 35 (vanha osuuskauppa) rakennettu?

Vastaus

Netistä asuntomyyntisivuilta löytyi tieto, että Kerintie 35 olisi rakennettu v. 1948.

Lahti: Varikkokatu

(7.5.2012)

Onko Varikonkadulla mitään suojeltuja rakennuksia? Olen kuullut huhuja, että näitä VR:n kiinteistöjä ollaan purkamassa.

Vastaus

Tämän niin sanotun Varikon alueen omistaa Suomen valtio. Osa alueesta on Senaatti-kiinteistöjen hallinnassa, ja Senaatti-kiinteistöt on hakenut asemakaavan muutosta hallinnoimalleen alueelle. Asemakaavan muutoksesta on tietoja Lahden kaupungin internet-sivuilla. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman, joka on annettu 16.3.2012, mukaan "Asemakaavan muutoksen tarkoitus on kehittää Varikon aluetta asuin- ja/tai toimitilakäyttöön ottaen huomioon mm. alueen suojeluarvot, ympäröivä rakenne sekä liikenteen aiheuttama melu ja tärinä." Suunnittelualue on mukana Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden luettelossa, ja Varikon alueesta tehdäänkin rakennushistoriallinen selvitys. Kaupungin internet-sivujen mukaan tästä asemakaavan muutoksesta saa lisätietoja (esimerkiksi kaavan aikataulusta) kaavoitusarkkitehti Markus Lehmuskoskelta, puh. 050-3985113 tai asemakaavavalmistelija Rea Keskiseltä, puh. 03-8142186.

Lahti: Karinimenkatu, Tarinakatu, Vaaniankatu

(2.4.2012)

Kariniemenkatu, Tarinakatu, Vaaniankatu maankäyttö ja rakennukset 1900-1950-luvulle

Vastaus

Kariniemen historiaa on mm. seuraavissa teoksissa:

Niskanen, Riitta: Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista, 2000. S. 52 -– 53.
Hölttä, Erkki: Kariniemen laidalta Vesijärven asemalle

Muita lähteitä:

Kariniemen pientaloalueen rakentamisohjeisto. - [Lahti] : Lahden kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto, [1985].
Kariniemenranta. - [Lahti] : Lahden tekninen virasto, 1994.
Lisäksi tietoa ja kuvia voi löytyä erilaisista Lahden historiaa käsittelevistä teoksista luokasta 92.8423. Esim. Lahden historia : 2 –kirjassa on osa ”Lahden kaupunkikuvan ja arkkitehtuurin yleispiirteitä” (s. 15-114), jossa käsitellään kaavoitusta ja rakentamista.

Sanomalehdet esim.

Kariniemen käytöstä ei ole suunnitelmaa 1.8.1963, s. 1, 2. Julkaisussa: Lahti 1963 : 2.
Timppa: Pikku-Vesijärven idyllinen rantatalo katoamassa muistojen lehdille, 1957. Hollolan Lahti 1957-1958, s. 74-76.

Lisäksi:
Lahden kaupungin tekninen virasto:

Tekninen ja ympäristötoimiala
Maankäyttö
Vesijärvenkatu 11 C 2. krs
15140 Lahti

puh. (03) 814 2391

avoinna klo 8-15
www.lahti.fi/kaavoitus

Lahti: Lihamestarit ja teurastamot

(27.3.2012)

Haluaisin tietää enemmän Lahden alueen lihamestareista ja teurastamoista sekä niiden työntekijöistä 1960-1978 ja niin edelleen.

Vastaus

Päijät-Hämeen elintarviketyöntekijöistä on myös ilmestynyt noin viisikymmentäsivuinen 50-vuotishistoriikki vuonna 1986. Varhaisempaa historiaa lihakauppiaista löytyy Olavi Kanervan kokoamasta Lahden lihakauppiaitten yhdistyksen 25-vuotistoiminta kirjasesta.

Vuonna 2011 vuoden lahtelaiseksi valittiin lihamestari Eila Saarinen. Pitkän, yli viisikymmenvuotisen työuransa aikana hän työskenteli mm. Sokoksen lihapuolella Valtakulmassa ja myös nykyisessä tavaratalossa.

Lähteet

Lahden historia 3: Lahden talouselämän historia. 1996.

Kanerva, Olavi: Lahden Lihakauppiaitten Yhdistys ry:n 25-vuotistoiminta pöytäkirjamerkintöjen valossa : 1930-1955.

Päijät-Hämeen elintarviketyöntekijät ry 50 vuotta. 1986.

Hollolan Lahti 4 / 2011. S. 16-17 : Vuoden lahtelainen 2011 Eila Saarinen.

Lahti: Ravintola Taivaanranta: rakennuksen historia

(18.3.2012)

Lahdessa Rautatienkadun ja Hämeenkadun kulmassa on rakennus,
jossa toimii tällä hetkellä mm. ravintola Taivaanranta. Talon
paperissa todetaan, että talo on kulttuurihistoriallisesti arvokas
kohde.
Millä vuosikymmenellä talo on rakennettu ja mikä mahtaa olla
talon historia?

Vastaus

Lahden keskustan korttelista 85 (Hämeenkatu 19, Rautatienkatu 13) on kattava historia Unto Tupalan kirjassa Kun Lahti rakennettiin (kirjastossa luokassa 72.2). Kyseisen kerrostalon suunnitteli Ruotsissa syntynyt arkkitehti Karl Lindahl (1874-1930). Talo valmistui vuonna 1931 ja on tyyliltään uusklassismia, mikä näkyy esim. päätykolmiossa, kattolistan kasettikoristeluissa sekä uusimmassa ulkoseinien maalauksessa. Em. kirja on ilmestynyt vuonna 1994 ja siinä on lisäksi tietoja mm. korttelin rakennuksissa siihen asti sijainneista liikelaitoksista, huoneistotiloista ja entisistä omistajista.

Lahti: Ravintola Rauhankadulla 1960-1970-luvuilla

(15.2.2012)

Rauhankadulla nykyisen S-market Mascotin paikkeilla oli joku
ravintola 60-70 luvulla. Rakennus purettiin. Sen nimi oli
lienee Tulipyörä tms? Onkohan siitä missään mitään tietoa?
Kävin lapsena muutaman kerran siellä syömässä vanhempien
kanssa.

Vastaus

Kyseisellä paikalla on aikaisemmin sijainnut Lasipalatsi-niminen rakennus. Sen suunnitteli arkkitehti Veikko Leistén ja se valmistui v. 1937. Rakennus oli suunniteltu ravintola- ja myymälärakennukseksi ja siinä ovat toimineet mm. Lasipalatsin ravintola, Oy Foto Ab:n valokuvausliike, Ahosen kemikaalikauppa sekä 1970-luvulla autoliike ja –korjaamo Lahden moottori sekä mainitsemasi ravintola Tulipyörä. Yksityiskohtaisempia tietoja ravintola Tulipyörästä ei löytynyt. Rakennus purettiin v. 1976.

Lähteet

• Tupala, Unto: Kun Lahti rakennettiin (s. 104-–106)
• Tupala, Unto: Niin oli ennen, entäs nyt : kuvia Lahdesta (s.182)
• Hollolan Lahti 1998 : 1, s. 4-8. Itsenäisyytemme kymmenvuosien rakentamista Lahdessa II

Lahti: Radiomäki: onnettomuus katsomossa

(13.2.2012)

Minulla on muistikuva siitä, että olisin ollut pikkupoikana Lahden Radiomäen kentällä katsomassa jalkapallo-ottelua (oletettavasti noin vuosina 1960-1963). Tuossa pelissä pääkatsomon katto romahti. Käsittääkseni onnettomuus vaati kuolonuhreja. Pystyttekö tarkistamaan asian?

Vastaus

Etelä-Suomen Sanomissa 4.10.2002 kerrotaan tuolloin tapahtuneesta
Radiomäen katsomon tulipalosta. Tuon jutun yhteydessä on otsakkeen
"Kovan onnen katsomo" alla maininta, että "1960-luvulla lisäkatsomo
ei kestänyt katsojamäärän painoa, vaan romahti kesken jalkapallon
mestaruussarjan ottelun. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut
vakavasti".

Voisiko tämä olla muistamasi tapahtuma, vaikka kyseessä ei ollutkaan
katon romahtaminen? Mistään muista lähteistä vastaavasta
onnettomuudesta ei löytynyt tietoa.

Lahti: Holman Prisman tontin historia

(11.1.2012)

Mikä rakennus/tehdas on ollut joskus aikoinaan
nykyisen Holman Prisman paikalla.

Vastaus

Hämeenmaan Kiinteistö Oy:stä vastattiin, että paikalla ei ollut rakennuksia vaan paikka muistutti lähinnä sorakuoppaa, jota oli käytetty varastoalueena.

Lahti: Lastenkoti Alijuhakkalassa

(24.12.2011)

Alijuhakkalassa 60-luvun alussa sijainnut lastenkoti
kateissa. Mistä tietoa? Lienee ollut 90-luvulla S. Jalon kangaskaupan käytössä? Sittemmin purettu.

Vastaus

Koteja kodittomille lapsille r.y. piti yksityistä vastaanottokotia Lahdessa vuodesta 1929 alkaen. Lahden kaupunki osti vuonna 1935 Ali-Juhakkalan tilan päärakennuksen Porvoonjoen rannalta läheltä Hennalaa. Rakennus kunnostettiin kaupungin toimesta ja yhdistys vuokrasi nämä tilat. Toiminta näissä tiloissa alkoi 1.7.1936. Kodissa oli tällöin paikka 25 lapselle. Vuonna 1938 kotia laajennettiin.
Koteja kodittomille lapsille r.y. muutti nimensä 1954 Pelastakaa lapset r.y:ksi, jonka Lahden osasto jatkoi vastaanottokodin toimintaa. Vastaanottokotiin sijoitettiin lähinnä Lahden alueelta tulevia alle kouluikäisiä lapsia. Kaupunki avusti yhdistyksen toimintaa. Kaupungin rakentama Mäntymäen lastenkoti valmistui vuonna 1962 Kunnaksen kaupunginosaan. Sieltä luovutettiin tilat yhdistyksen käyttöön vastaanottokodin ylläpitämistä varten, jolloin se muutti Ali-Juhakkalasta uuteen Mäntymäen kotiin. Vuoden 1974 lopussa vastaanottokoti siirtyi Lahden kaupungin omistukseen.

Tiedot teoksista

• Kauppi, Matti: Oikeus hyvään kotiin. Pelastakaa Lapset ry ja suomalainen lastensuojelutyö 1922-1997.
• Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866-1985.

Lahti: Hyppyrimäki Kivimaalla ja Metsäpellossa

(8.12.2011)

Onko Kivimaalla/Metsäpellossa ollut aikanaan hyppyrimäki ja jos on ollut, milloin se on purettu?

Vastaus

Kivimaan ja Metsäpellon alueilla on ollut aikoinaan hyppyrimäkiä. Toinen on ollut Kuokkamaantiellä ja toinen Palolammella Kivimäentien lähellä.
Hyppyrimäkien rakentamis- tai purkuvuosia ei löytynyt kirjallisista lähteistä, mutta Lahden mäkipäivistä aikoinaan vastannut mäkihyppääjä ja punapaita oli sitä mieltä, että mäki olisi rakennettu noin 1960 ja arveli, että sitä ei varsinaisesti ole purettu koskaan vaan se on lahonnut paikalleen. Puiset hyppyrimäet pysyvät hyväkuntoisina noin 20 vuotta.
Hyppyrimäkiä eli lahtelaisittain "tösiä" on ollut paljon enemmänkin; Suurmäen ja kahden Karpalonmäen lisäksi muita mäkiä olivat suuruusjärjestyksessä Hennala, Renkomäki, Kuokkamaantie, Hiekkanummi, Kerinkallio, Pirttiharju, Pyhätön, Rinkelikatu, Ylä-Okeroinen, Kuusisto, Okeroinen ja Palolampi.
Lähde: Lahden historia, osa 4:1, Lahden kulttuurilaitosten historia: Koululaitos, kirjasto ja liikunta, 2005]

Myös Antti Kariston kirjoittamassa Punapaidat -kirjassa (2011) kerrotaan, että Lahdessa oli paljon hyppyrimäkiä ympäri kaupunkia.

Lahti: Fellmanin kartanon sepänpaja

(30.11.2011)

Missä sijaitsi Fellmanin kartanon sepänpaja. Äiti kertoi, että kartanolta rantaan meni koivukuja, jonka päässä se sijaitsi. Onko mitään tietoa Felmannin kartanon piharakennuksista. 1910 postikorteissa näkyy pitkäpiippuinen rakennus Ripasaaren vieressä. Voisiko se olla se?

Vastaus

Lahden kaupunginmuseon Rakennuskulttuuriyksikön tutkija Riitta Niskanen on tutkinut asiaa kollegoidensa kanssa mutta he eivät saaneet selville pajan sijaintia. Riitta Niskanen toteaa, että "Selvää on, että paja ei ole sijannut kartanon ja sen pihapiirin lähellä palovaaran takia."

16.2.2012 löytyy Etelä-Suomen Sanomista lahtelaisen Erkki Höltan muistelu (s. 4) "Kaatopaikka ei ollut legenda", jossa hän muistelee, että Lahden kartanon sepänpaja olisi sijainnut Kisapuiston olympiaportin luona.

Lahti: Moisionkatu: Riku-Motors

(30.11.2011)

Mikä rakennus alunperin on ollut Riku-motorsin
Moisionkadun rakennus?

Vastaus

Lahden kaupunginmuseon Rakennuskulttuuriyksikön tutkija Riitta Niskanen kertoi, että "Keskusosuusliike Hankkija avasi sivuliikkeen Lahteen 1921. Se rakennutti vuonna 1928 rautatien varteen varastorakennuksen, joka suunniteltiin liikkeen piirustuskonttorissa Helsingissä. Rakennus on toiminut myös Keskon varastona. Rakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas.

Lähde: Niskanen, Riitta: Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista. Kukkila 2000. (s. 154)"

Lahti: Humpulanvilla

(30.11.2011)

Humpulanvillassa oli harmaiden talojen joukossa yksi maalattu talo Mäkikadun varressa. Talo näkyy valokuvissa. Talo lienee rakennettu muita Mäkikadun taloja myöhemmin. Talo oli ainoa, joka säilyi Mäkikadun pohjoispuolella Harjukatua rakennettaessa. Talon perunamaalle Harjukadun varteen rakennettiin kirkkorakennus, joka on nykyään asuintalona. Talo purettiin 1950-luvulla. Talossa asui vuokralla maalari Honkavaara, joka osti talon itselleen myöhemmin. Kenen maalle ja kuka rakensi talon alunperin.

Vastaus

Kirjasta Tupala, Unto: Lahden rakentaminen jatkui, s. 234-235:

Tontin ensimmäinen omistaja ja rakennuttaja oli maalari Mikko Honkavaara. 875 neliömetrin tontti maksoi 61 250 mk vuonna 1936. 1937 tontille oli ilmeisesti rakennettu asuinrakennus, josta on vielä 1950-luvulla ollut jotain jäänteitä tontin ylälaidassa. 1949 tontille rakennettiin Siion-seurakunnan rukoushuone, joka nykyisin on Lahden kaupungin nuorisotalo.

Tietoa Humpulan alueesta löytyy saman kirjan s. 207-208 ja 227.

Lahti: Ahtialan maamieskoulu

(27.11.2011)

Kukahan omistaa tällä hetkellä Ahtialan maamieskoulun ja sen viereisen rakennuksen. (metsän viereisen yksikerroksisen puisen mökin)

Vastaus

Ahtialan maamieskoulun entisessä rakennuksessa, Kukonaronkatu 19, toimii nyt Leikkituvan päiväkoti.
Kuka rakennuksen/rakennukset omistaa, ei selviä Lahden kaupungin sivuilta internetistä.
Kannattaa varmaan kääntyä Lahden kaupungin Teknisen- ja ympäristöalan asiakaspalvelun puoleen ja kysyä asiaa sieltä.

Lahti: Pieneläinten hautausmaa

(10.11.2011)

Koska Lahden pieneläinten hautausmaa on otettu käyttöön?

Vastaus

Lahden pieneläinten hautausmaata ei varsinaisesti kaupungin taholta ole perustettu. Ihmiset ovat omatoimisesti haudanneet sinne lemmikkejä jo ainakin 1950-luvulla. Vuoden 1984 asemakaavaan alue on kaavoitettu Ressunpuiston nimellä ja hautaustoiminta on tällä lailla jatkunut kaupungin vihertoimen alaisuudessa.
Tiedot antoi Lahden kaupungin metsäpäällikkö Kari Varso.

Lahti: Valubetoni Oy

(10.11.2011)

Kuka perusti Valubetoni Oy:n?

Vastaus

Rakennusliike Valubetoni Oy perustettiin vuonna 1950. Perustajia olivat rakennusmestarit Martti K. Pyymäki, Toivo Pyymäki, Erkki Haara ja Eino Haara.
Lähde: Lahden historia 3 : Lahden talouselämän historia. 1996

Lahti: Jovi Oy

(13.7.2011)

Kuka perusti Jovi oy:n?

Vastaus

Lahteen perustettiin 1938 yhtiö nimeltä Putkiteos Oy, jonka päätuotteena olivat putkisängyt. Yhtiön perustivat Vilho ja Kalevi Rekola sekä Arvo Kokka. Kalevi Rekolan kaaduttua sodassa, hänen osakkeensa siirtyivät Väinö Pätiälän omistukseen.
Vuonna 1941 yhtiö nimettiin uudelleen Joutjärvi Oy:ksi ja edelleen 1973 Jovi Oy:ksi. Vuonna 1978 yritys haettiin konkurssiin ja Jovi Oy siirtyi Instrumentarium Oy:n haltuun.

Lähde ja lisätietoja: Lahden historia 3 : Lahden talouselämän historia. 1996, s.379-382.

Lahti: Mattilanmäen kartta

(27.5.2011)

Mistä mahtaa saada Mattilanmäen karttaa jossa lukee Mattilanmäki 1950-1960 luvuilla.
Alareunassa Lahden opaskartta 1966 ja kartta vuodelta 2003.
Kartta on taiteilijan näkemys kyseisestä alueesta.

Vastaus

Etsimäsi kartta löytyy teoksesta Mattilanmäki -Aika matka 1901-2003. Kirjan ovat toimittaneet Heino, Mäkinen ja Koskinen. Kartta on ko. kirjassa heti toisella aukeamalla.

Lahti: Oulainen ja Asunto oy Rauhala

(3.3.2011)

Hei, tiedustelen keneltä Oululaisen perustaja Kalle Helenius osti ensimmäisen kiinteistönsä 1920-luvun alussa ja missä sen osoite oli?

Lisäksi kysyisin mitä toimintaa oli ns. Rauhalan talossa kun omistajaksi tuli Fredrik Tauren (1909?). Osoite oli tietääkseni Rautatienkatu 10 joka alunperin oli Asunto Oy Rauhala.

Vastaus

Keneltä Oululaisen perustaja Kalle Helenius osti ensimmäisen kiinteistönsä 1920-luvun alussa ja missä sen osoite oli?

Heleniukset ostivat Rautatienkadun varrella, numerossa 11 toimineen kiinteistön vuonna 1921. Oululaisen kotileipomo oli toiminut tässä osoitteessa perustamisestaan 9.11.1909 alkaen, jolloin Heleniukset ostivat Majanderin leipomon myymälöineen ja kalusteineen. Valitettavasti lähteissä ei ole mainintaa kenen omistuksessa Rautatienkatu 11 kiinteistö on tuolloin, vuonna 1921 ollut.

Vanhempien kiinteistöjen omistajatietoja voi selvittää Hämeenlinnan maakunta-arkistosta. Omistajan löytämiseksi tarvitaan rakennuksen kiinteistötunnus, jonka saa tietoonsa esim. Maanmittaustoimistosta.
Maanmittaustoimiston Lahden toimipisteen yhteystiedot:
Asiakaspalvelu:
020 690 640
Faksi: 020 631 4200
Postiosoite: PL 11, 15141 Lahti
Sähköposti:
info.esuomi@maanmittauslaitos.fi
kirjaamo.esuomi@maanmittauslaitos.fi
Avoinna:
ma-pe 8.00-16.15
Käyntiosoite:
Kirkkokatu 12 B
Lahti, 15140

Lähteet

• Lahden historia 3 : Lahden talouselämän historia] (Oululainen Oy, s. 204-206)
• Järvinen, Olli: Oululainen Oy:n perustaja Kalle Helenius. Lahtelaisia liikemiehiä – 27. Artikkeli Etelä-Suomen Sanomissa 11.11.1973
• Kirjoittajia ja kertomuksia II osa. S. 259 : Kalle Helenius – lahtelainen leipomoyritteliäisyyden voimamies. S. 261: Omaan toimitaloon. S. 262: Hajatietoja Oululaisen historiasta.

Lahti: Rauhalan talo

Mitä toimintaa oli ns. Rauhalan talossa kun omistajaksi tuli Fredrik Tauren (1909?) Osoite oli tietääkseni Rautatienkatu 10 joka alun perin oli Asunto Oy Rauhala.

Vastaus

Rautatienkatu 10:een 1902-1903 rakennettu As. Oy Rauhala siirtyi talonomistaja Fredrik Taurenille 9.11.1907. Talo vaihtoi omistajaa jälleen vuonna 1909 siirtyen Juho Mikkolan omistukseen. Vuonna 1914 omistajaksi vaihtui maanviljelijä Karl Kakola.

Kirjassa Meillä Lahdessa : muistoja omasta elämästä v. 1906 syntynyt lehtori Martti Koski muistelee elämää kiinteistössä. Hän mainitsee talon tulleen pian kaupunkilaisille tutuksi, koska siellä oli useita liikkeitä: maitokauppa, lyhyttavaraliikkeitä, kukka- ja seppelsitomo ja ruumisarkkuliike. Koski mainitsee myös että vanhimmassa Rauhalasta otetusta valokuvassa esiintyy liikekilpi, jossa lukee ”Lahden Kirjansitomo, Bokbinderi”. Kiinteistössä toimi myös Hjalmari Tuomisen vaate- ja kangaskauppa, Ahingasin koneliike, Husnetdinofin kangaskauppa, Kolehmaisen suutarinliike ja ruokala rakennuksen keskiosassa kadun puolella. Liikkeiden pitkäaikaisin vuokralainen oli kirjoittajan isä, lihakauppias Hugo Koski.

Eli toimintaa talossa oli runsaasti, valitettavasti mitään tarkkaa aikaa siitä milloin edellä mainitut liikkeet kiinteistössä toimivat ei löytynyt. Unto Tupalan teos Lahden rakentaminen jatkui kyllä luettelee rakennuksessa toimineita liikelaitoksia 1920-luvulta ja myöhemmin.

Lahden museolautakunnan julkaisemassa monisteessa Elinkeinoilmoitukset 1906-1951 on Lahden maistraattiin kyseisinä vuosina jätetyt elinkeinoilmoitukset. Luettelosta selviää aloituspäivämäärä, toiminimi ja toimiala. Valitettavasti osoitetiedot puuttuvat.

Lähteet

• Meillä Lahdessa : muistoja omasta elämästä. S. 130 –- 137: Martti Koski : Rautatienkatu 10.
• Tupala, Unto: Lahden rakentaminen jatkui. S. 38-41.
• Elinkeinoilmoitukset 1906-1951. Lahden museo- ja taidelautakunta.

Sirkka Selja esikuvana

(20.1.2011)

Olisin kiinnostunut tietämään, ketkä runoilijat ovat ilmoittaneet Sirkka Seljan esikuvakseen?

Vastaus

Huomasimme, että olit kysynyt samaa asiaa Vantaan kaupunginkirjastosta. Emme pysty lisäämään heidän vastaukseensa muuta. Voit tietysti itse selailla lisää erilaisia kirjailijoista/runoilijoista kertovia kirjoja.

Tässä Vantaan kaupunginkirjaston vastaus Kysy kirjastonhoitaja-palvelusta: "Googlen avulla löytyi tieto runoilija Jaana Pajusta, joka mainitsee Sirkka Seljan runojen tehneen häneen vaikutuksen (http://www.pispala.fi/runolauteet/runotalvi/paju.php). Yritin selailla mm. kirjasarjoja Miten kirjani ovat syntyneet sekä Kotimaisia nykykertojia, mutta valitettavasti en löytänyt niistäkään mainintaa Sirkka Seljasta esikuvana."

Lahti: Launeenkatu

(3.1.2011)

Launeenkadulla sijaitsi vielä 70-luvun alussa suuri kaksikerroksinen puutalo, jossa oli kolme erillistä asuinrappua joissa oli useampi asunto. Sijainti kutakuinkin nykyisen Nesteen huoltoaseman kohdalla. Omistaja lienee Huumonen, ja taloa kutsuttiin nimellä lutikkalinna. Olisiko talosta valokuvaa jossakin ja mahdollisesti muutakin tietoa?
Olen itse pikkupoikana asunut ko. talossa jossa vanhempani siis olivat vuokralaisina. Olisiko osoite ollut ehkäpä Launeenkatu 64??

Vastaus

Löysimme ilmeisesti jotain tietoa kysymästäsi rakennuksesta. Hollolan Lahti -lehden vuoden 2006 numerossa 2 on kuva ja lyhyt juttu rakennuksesta, joka sijaitsi Launeenkatu 64:ssä. Sen rakensi Karl Viktor Wilkman vuonna 1928. Rakennus myytiin vuonna 1960 Väinö Huumoselle, siirtyi myöhemmin kaupungin omistukseen ja purettiin 70-luvulla. Tämän Hollolan Lahti -lehden voi tulla lukemaan kirjastoon tai lainata lehden vuosikerran (vuoden 2006 vuosikerrassa on vain kaksi lehteä).

Markku Laitinen

(3.1.2011)

Milloin Markku Laitinen on ollut läänintaiteilijana?

Vastaus

Antikvaarista kirjakauppa Aleksis K:ta pitävä Markku Laitinen on toiminut Keski-Suomen kirjallisuuden ohjaavana läänintaiteilijan vuosina 1991-1995 eli hänen toimikautensa kesti viisi vuotta.

Markku Laitinen pani toimikautenaan alulle Vanhan Kirjan Ystävät r.y.:n, joka järjestää tänä vuonna jo kahdennenkymmenennen kerran
Vanhan Kirjan Talven, talven suurimman antikvaarisen kirjatapahtuman Jyväskylässä. Tapahtuma kerää tuhansia asiakkaita ja muutamia kymmeniä kauppiaita eri puolilta Suomea. Esiintyjinä on ollut eturivin kirjailijoita ja poliitikkoja.

Internet-lähteet

Vanhan Kirjan Talvi -blogisivu

Nastola: Rauhanniemi

(27.11.2010)

Nastolassa, Rauhaniemessä on vanhoja sammaloituneita kivijalkoja noin neliön muotoisesti aseteltuna. Osaatko yhtään sanoa, että mikä siinä on ollut aikoinaan, talo vai mikä?

Vastaus

Nastolan kirjasto löysi asiasta tietävän asiantuntijan, arkkitehti Matti Oijalan joka vastasi kysymykseen seuraavasti:

"Rauhaniemi (Iso-Kukkasen eteläpää), Nastola, kivijalat:

Rauhaniemessä on sijainnut aiemmin kaksi huvilaa pappilan eli nykyisin seurakunnan maalla. 1800-luvun puolivälissä täällä sijaitsi pappilan Puukkola - niminen torppa. Pappila alkoi vuokrata sitä tai muunsi sen huvilaksi 1870-luvun lopussa ja samalla paikkaa alettiin kutsua uudella nimellä Rauhaniemi. Ensimmäinen huvila purettiin ja tilalle rakennettiin toinen, melko kuuluisa kaksikerroksinen pitsihuvila, apteekkari C.H. Hedbergin toimesta autonomian ajan lopulla. Tämä rakennus purettiin 1950-luvulla, jolloin paikka jäi asumattomaksi. Huvila oli koko ajan vuokramaalla, vaikkakin Hedberg yritti lunastaa 1920-luvun alussa sen tonttia omakseen. Aikaisemmin Pappilan pellot ulottuivat lähes Iso-Kukkasen rantaan, mutta metsitettiin 1970-luvulla, joten paikka on nykyisin varsin toisenlainen kuin huvila-aikana.

Rauhaniemi on tärkeä Nastolan kk:n huvilavaiheen edustaja. Tiedot huvilasta selviävät tuoreesta "Huvilaelämää Päijät-Hämeessä" - kirjasta, julkaisija Päijät-Hämeen tutkimusseura ry. Toimituskunta arkkitehti Matti Oijala, FT Riitta Niskanen, FM Ossi Nummela ja FT Birgitta Stjernvall-Järvi.

Kirjassa on valokuvat molemmista Rauhaniemen huviloista. Kirja 72 s., ilmestyi 27.11.2010, issn 0359-7415, isbn 978-951-96338-2-4."

Lahden kansanopisto: Oppilasmatrikkelit; Lahden yhteiskoulun ja Kannaksen koulun opettajamatrikkelit

(24.11.2010)

Kysymykseni koskee lahtelaista koulutusta ja oppilaitoksia.
1. Onko olemassa matrikkelia lahtelaisista/hollolalaisista ylioppilaista vv.1890-1930?
2. Onko matrikkelia Lahden kansanopiston oppilaista vv. 1893-1940?
3. Toimiko Elli Mäkelä eli Nappiniska ("Helkalankatu 5, kello 5") matematiikan opettajana sekä Lahden yhteiskoulussa että Kannaksen koulussa vuodesta 1951 lähtien?

Vastaus

Kyselit kolmea asiaa, jotka liittyvät Lahden kouluihin ja niiden oppilaisiin.

1. Lahden kirjastossa ei ole matrikkelia lahtelaisista/hollolalaisista ylioppilaista vuosilta 1890-1930. Meidän käsittääksemme ei ole matrikkelia, josta löytyisivät kaikki lahtelaiset ylioppilaat tuolta ajalta, siis myös ne, jotka ovat käyneet koulua muualla kuin Lahdessa. Lahtelaisten koulujen matrikkeleita ja vuosikertomuksia kirjastossa on, mutta näistä kouluista ovat ensimmäiset ylioppilaat tulleet vasta 1900-luvun alkuvuosina. Ennen 1920-luvun loppupuolta ylioppilaita tuli itse asiassa vain Lahden yhteiskoulusta. Kirjastossa on Lahden yhteiskoulun vuosikertomuksia, mistä eri vuosien ylioppilaat voi etsiä. Kirjastossa on myös kirja nimeltä Lahden yhteiskoulu 1896-1986. Siinä on aakkosellinen luettelo kaikista koulun oppilaista. Jokaisen oppilaan kohdalla mainitaan, minä vuosina hän kävi yhteiskoulua ja pääsikö hän ylioppilaaksi. Kirjassa ei siis ole vuosittaista luetteloa ylioppilaista.
Kirjastosta löytyvät myös Lahden lyseon vuosikertomukset. Koulu aloitti toimintansa kuitenkin vasta vuonna 1921, ja ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat ilmeisesti vuonna 1928. Kolmas vanhempi koulu Lahdessa oli Lahden Suomalainen Tyttökoulu, joka muuttui 1920-luvulla Lahden Tyttölyseoksi. Myös tämän koulun vuosikertomukset kirjastosta löytyvät, mutta ensimmäiset ylioppilaat tulivat sieltäkin vasta 20-luvun lopussa.

2. Kirjastossa ei ole matrikkelia Lahden kansanopiston oppilaista vuosilta 1893-1940. Kansanopiston vuosikertomuksia Lahden kirjastossa kyllä on melko monelta vuodelta (1893-1898, 1913-1914, 1920-1921, 1930-luku). Saattaa olla, että Lahden kansanopistossa on vuosikertomuksia myös muilta vuosilta. Kirjastossa on myös pari kirjaa, joissa kerrotaan kansanopiston toiminnasta Eteen eestä ihanteen: kansanopistoelämää Lahdessa 1893-1939.

3. Kirjassa Lahden yhteiskoulu 1896-1986 on luettelo kaikista koulun opettajista. Tämän listan mukaan Elli Mäkelä ei olisi ollut opettajana Lahden yhteiskoulussa vuodesta 1951 lähtien, vaan hän oli tässä koulussa tuntiopettajana vuosina 1945-1947. Sen sijaan Kannaksen koulussa hän oli opettajana vuosina 1945-1968.

Lahti: Aleksanterinkatu: Starckjohanin myymälän jouluikkuna

(23.11.2010)

Lahdessa Starckjohannilla oli myymälä (nykyään siinä on Sampo pankki) ja siellä jouluikkuna aina joulun aikaan minä vuosina?

Vastaus

Starckjohannin myymälä Aleksanterinkadulla avattiin vuonna 1950. Rakennus myytiin Postipankille vuonna 1977, ja seuraavana vuonna myymälä siirtyi pois keskustan tiloista. Myymälässä oli jouluikkuna joka joulu vuodesta 1950 vuoteen 1977. Viimeisien vuosien jouluikkunoissa ei tosin ollut leluja, koska leluosasto lopetettiin. Viimeisinä vuosina jouluikkunassa oli kuitenkin mm. suurikokoinen sähköisesti toiminut seppä-hahmo.

Lahti: Tulipalo Saimaankatu 58

(22.11.2010)

Milloin oli Lahdessa Saimaankatu 58 tuhoisa tulipalo?

Vastaus

Saimaankatu 58:n tulipalo syttyi 26.12.1996 vähän ennen yhtä yöllä. Tulipalosta kerrotaan lyhyesti Sisäasianministeriön internetsivujen uutisarkistossa

Tulipalosta kerrotaan tietenkin myös seuraavien päivien Etelä-Suomen Sanomissa, joita voi lukea Lahden kaupunginkirjastossa.

Lahti: Tulipalo Savon Valtatie 28:ssa

(20.11.2010)

Haluaisin tietää tulipalosta,joka oli joskus 1970-luvun alussa ja tapahtui Lahdessa entisellä Savonvaltatiellä ja nykyisellä Lahdenkadulla 46 Lahdessa?Nykyisen Ravintola Erikan paikalla oli puutalo, missä nuoret polttivat tinneriä ja siellä syttyi tulipalo sen johdosta.Netistä ei ole oikein löytynyt tietoa asiaan...

Vastaus

Tulipalo oli 28.1.1973. Etelä-Suomen Sanomien mukaan noin kymmenen nuoren joukko oli kokoontunut Savon Valtatie 28:ssa sijaitsevaan puutaloon tinneriä haistelemaan. He oleskelivat puutalon ylimmässä kerroksessa. Puutalo oli öisin tyhjillään, päivisin se toimi paikalle rakennettavan kerrostalon huolto- ja toimistotiloina. Yksi paikalla olevista pojista oli liikkunut yläkerran huoneessa palava kynttilä ja tinneriastia käsissään. Tinneriä oli läikähtänyt astiasta, ja liekki sytytti tinnerin ja pojan kädet. Tinneriastia putosi lattialle, ja silloin tuli levisi räjähdyksenomaisesti. Useimmat nuorista ehtivät ulos, mutta neljä nuorta menetti henkensä. Paikalle tultuaan palokunta pystyi sammuttamaan palon melko nopeasti, ja vain talon yläkerran huoneet ja portaikko tuhoutuivat. Valitettavasti uhrit olivat menehtyneet heti palon alkuminuutteina. Enemmän tietoa tulipalosta löytyy Etelä-Suomen Sanomista 29.1. ja 30.1.1973.

Lahti: Mukkulan ostarin tulipalo

(28.10.2010)

Semmoinen kysymys koskien Mukkulan ostarin vanhan Sparin ajoilta, että koska siellä riehui se tuhoisa tulipalo? Muistaakseni joskus 90-luvun puolivälissä paloi koko rakennus. Onko siitä mitään kirjallisuutta, lehtileikkeitä yms.?

Vastaus

Mukkulan ostoskeskus paloi 18. kesäkuuta 1992. Etelä-Suomen Sanomissa (19.6.1992) kerrotaan muun muassa, että "Ilkivaltaisesti sytytettyjen lasikuituisten roskasäiliöiden tulesta alkanut suurpalo tuhosi ison osan mukkulalaisten palveluista torstaiyönä."

Kirjallisuutta aiheesta ei löytynyt, mutta lehtikirjoituksia on ilmestynyt ainakin seuraavissa Etelä-Suomen Sanomien numeroissa:

pe 19.6.1992
etusivu
"Miljoonien vahingot ilkivallasta"
"Mukkulan palvelut hupenivat yhdessä yössä"
s. 10
"Kymmenien miljoonien vahingot ilkivallasta"
"Mukkulan ostoskeskuksen palo vei postin, pankin ja kaupan"

ti 23.6.1992
s. 3
"Ostoskeskuspalo: Mukkulan jengit kiinnostavat poliisia"

to 25.6.1992
s. 3
"Mukkulan T-kauppa avataan jouluksi"

pe 26.6.1992
s. 3
"Mukkulan palovihjeestä luvattu palkkio"

Edellä mainitut lehdet sisältyvät Etelä-Suomen Sanomien sidottuun vuosikertaan (osa III) vuodelta 1992. Etelä-Suomen Sanomia voi käydä itse selailemassa Lahden kaupunginkirjaston lukusalissa.

Myös Mukkula-seura 30 -kirjassa (s. 16-17) Spar-market Haavin kauppias Reijo Haavisto muistelee Mukkulan ostoskeskuksen tulipaloa.

Epävirallisen muistitiedon mukaan tekijöitä ei saatu kiinni.

Lahti: Mukkula: Tanssimäki

(19.10.2010)

Mistä mahtaa juontaa alkujaan Mukkulassa sijaitsevan Tanssimäen nimi?

Vastaus

Marjukka Laapotin kirjassa Laapotti, Marjukka: Lahden paikannimistö. (Toim. Päivi Siikaniemi, Lahden kaupunginmuseo, Unto Tupala Lahden kaupunki, 1994, s. 104) kerrotaan nimen juontavan juurensa siitä, että kyseisellä mäellä on ollut aikoinaan tanssilava.

Lahti: Sataman rata ja Sataman paloasema

(10.10.2010)

Koska lopullisesti purettiin sahan rata? pikkuveskun ja repolan alueelta. ja Alexin yli menevä osuus?
Onko kuvia saatavana ja yleensäkkin lisää infoa!
Sekä tietoa Paloasemasta Niemi-Ankkuri! Nykyisin Paintpub!

Vastaus

Lahden kaupunginmuseon Rakennuskulttuuriyksikön tutkija Riitta Niskanen vastaa:

"Sataman rata purettiin eräänä yönä 1990-luvun puolivälissä. Tarkempi vuosi ei ole tiedossamme.

Aleksanterinkadun ylittänyt rata oli ihan eri rautatie kuin edellä mainittu Pikku-Vesijärven ja Repolan alueen rata. Se oli Niemen ja Loviisan Valkon sataman välinen rata, joka poistettiin käytöstä ja purettiin 1960.

Kuvia saa museon kuva-arkistosta, puh. 814 4516 ti-to.

Sataman paloasema on vuonna 1948 valmistunut Lahti Oy:n paloasema, jonka piirsi yhtiön oma rakennusmestari Matti Pitkänen 1947. Sahan VPK oli aloittanut vuonna 1905."

Lähteet: Pihlaja, Juhani: Lahti-käsikirja. Jyväskylä 2005 ja Niskanen, Riitta: Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista. Hollola 2000.


Lahden historiassa (osa 3, s. 298) todetaan vielä, että "Aleksanterinkadun ylittänyt rautatiesilta purettiin vuonna 1974".

Lisää Lahden rautatieliikenteestä voi lukea teoksesta Lahden historia 3, sivut 295-299 sekä Juhani Pihlajan teoksesta Lahti-käsikirja, sivut 176 ja 177.

Kuvia löytyy ainakin seuraavista teoksista:

• Kapeat kiskot 69.62
• Tupala, Unto: Niin oli ennen, entäs nyt: kuvia Lahdesta 92.8423
• Lahti ennen ja nyt 92.8423
• Niin kulkevi aika 92.842

Lahti: Männistönrinne

(1.10.2010)

Milloin Lahden männistönrinteen soranotto alkoi ja päättyi? Kuka otti alueelta soraa ja kuinka paljon? Missä käytössä alue ennen soranottoa oli ja löytyykö siltä ajalta jostakin valokuvia?

Vastaus

Näyttäisi siltä, että kirjoista ei löydy tietoa, jossa käsiteltäisiin juuri Männistönrinteen soranottoa. Kärpäsen alueen kehityksestä ja kaavoituksesta kerrotaan kyllä yleisesti jotakin esimerkiksi kirjassa Lahden historia 2, jossa käsitellään Lahden arkkitehtuuria ja rakentamista. Etelä-Suomen Sanomissa on puolestaan ollut muutamia juttuja Männistönrinteen rakentamisesta 90-luvulla (13.11.1990, s. 11; 29.4.1995, s. 3; 6.12.1995, s. 3). Näissä artikkeleissa ei kuitenkaan puhuta alueen historiasta tai soranotosta.

Kirjoista on etsitty myös kuvia Männistönrinteestä ennen soranottoa, mutta niitä ei löytynyt. Kaikkia Lahden historiaa käsitteleviä kirjoja ei tosin voi käydä läpi tarkasti.

Seuraavissa kahdessa julkaisussa kerrotaan Päijät-Hämeen ja Lahden soranotosta: Päijät-Hämeen sora- ja hiekkavarat ja niiden käyttö. Päijät-Hämeen Seutusuunnitteluliitto 11/1967 ja Päijät-Hämeen sorankäyttösuunnitelma. Päijät-Hämeen Seutukaavaliitto 4/1974. Nämä kirjat ovat Lahden kirjaston maakuntakokoelmassa, eikä niitä lainata. Lisäksi on olemassa jonkinlainen Lahden kaupungin moniste vuodelta 1975: Lahden sora-alueiden käyttösuositus: luonnos. Tätä luonnosta ei ole Lahden kirjastossa. Etelä-Suomen Sanomissa on ollut 20.7.1969 artikkeli, jossa käsitellään Lahden soranottoa ja sen keskittämistä vain muutamaan paikkaan. Jutussa ei suoraan mainita Männistönrinnettä.

Lahti: Wanhan Walimon rakennuksen historia

(7.9.2010)

Olisin kiinnostunut Vesijärvenkatu 25 sijaitsevan rakennuksen historiasta. Nykyään rakennuksessa toimii ravintola Wanha Walimo. Rakennuksessa on ilmeisesti aiemmin ollut Rauten sekä tehdas- että toimistotilaa. Milloin rakennus on rakennettu? Kuinka kauan Raute toimi ko. rakennuksessa ja missä muussa käytössä rakennus on ollut ennen Wanhan Walimon avajaisia 2008?

Vastaus

Niin sanotun Rauten tontin historiasta löytyy tietoa ainakin kolmesta kirjasta. Nämä ovat Riitta Niskasen kirja Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista (s. 44-45), Unto Tupalan teos Lahden rakentaminen jatkui (s. 442-458 - sisältää lähinnä ulkoa otettuja kuvia Rauten eri rakennuksista) ja kolmantena kirja nimeltä Lahden historia 3: Lahden talouselämän historia. Lisäksi parissa lehtiartikkelissa kerrotaan tontin historiasta.

Tässä muutamia pääkohtia tontin historiasta. Ensimmäinen rakennus tällä tontilla oli vuonna 1898 perustettu tehdas nimeltä Splintfabrik Hjalmar Lohtander, joka valmisti tulitikkuja. Tehdas meni nopeasti konkurssiin, ja tehtaassa jatkoi vuonna 1906 P. Kuivalaisen konepaja. Vuonna 1908 tehtaan nimeksi tuli Lahden Rauta- ja Metalliteollisuus Oy ja kolme vuotta myöhemmin Lahden Rautateollisuus Oy. Vasta vuonna 1983 tehtaan nimeksi tuli Raute Oy. Edellä mainituista kirjoista selviää, miten tehdasta laajennettiin vuosikymmenien aikana, ja mitä lisärakennuksia tontille tehtiin. Vuonna 1991 Rauten toiminta Lahdessa Vesijärvenkadulla lopetettiin. Tontti oli Eloc Oy:n omistuksessa Rauten siirryttyä pois. Vesijärvenkatu 25:n rakennuksessa oli vuosien varrella vuokralla useita yrityksiä, ja se on ollut osittain tyhjillään tai varastotiloina.

Tetoa Rauten tehtaan varhaishistoriasta osoitteessa http://www.kukamitalahti.fi

Lahti: Nakkikioskin pitäjät

(30.8.2010)

Minkä nimisiä nakkarinpitäjiä on ollut 70-80-luvuilla?

Vastaus

Elinkeinoilmoitukset 1952-1975 (Piirteitä Lahden historiaan 10) sisältää luettelon maistraattiin jätetyistä elinkeinoilmoituksista. Luettelo listaa toiminimen, toimialan, elinkeinoilmoituksen jättöpäivän ja yrityksen lakkautuspäivän. Luettelosta löytyy myös kioskeja, nakkikioskeja ja makkarakioskeja. Mm. T:mi Makkarakioski Vieno Mikkola ja nakkikioski t:mi Aune Loisa.

Myös tuon aikakauden puhelinluetteloista löytyy kioskikauppiaita, usein omistajakin on luettelossa mainittu.
Myös aikakauden sanomalehdet saattaisivat auttaa jäljityksessä. Puhelinluetteloita ja sanomalehtiä tuolta ajalta löytyy pääkirjastosta.

Erillistä laajempaa tutkimusta aiheesta ei löytynyt. Teoksessa Lahden historia / Olavi Anttila...[et al.] ; toim. Jouko Heinonen mainitaan, että ensimmäinen nakki- ja piirakkapaikka vuokrattiin 1935 Vesijärven- ja Lahdenkadun risteyksestä. 1970-luvun puolivälissä Lahdessa mainitaan olleen 20-30 makkaranmyyntipaikkaa.

Lahti: Mukkulan leikkipuiston raitiovaunu

(16.8.2010)

Mukkulan leikkipuistossa (Pilkotunmäenkadun ja Tanssimäenkadun tienoilla) oli 70-luvulla raitiovaunu. Saisinko siitä lisätietoa?

Vastaus

Raitiovaunu oli Turun kaupungin lahja Lahden lapsille. Vaunu saapui lauantaina 16.12.1972 Tanssimäen leikkipuistoon ja jo maanantaiaamuna se oli rikottu: ikkunat rikki ja irtaimisto varastettu. Sen jälkeen sitä korjattiin ja ovet lukittiin yöksi ja vaunua sai käyttää vain leikkipuiston aukioloaikoina.

Vaunun myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Kysyimme asiaa myös Tanssimäen leikkipuistosta, kaupunginmuseosta ja kaupunginpuutarhasta/Vihertoimesta. Muut eivät voineet auttaa, mutta Vihertoimesta saimme valokuvan, jossa on värikkäästi maalattu/sotkettu raitiovaunu. Se on nähtävissä pääkirjaston tietopalvelussa samoin kuin v. 1972 oleva kopio lehtiartikkelista, jossa on mv-kuva vaunusta silloin kun se tuli Lahteen (kansiossa "Lahden kaupunginosat LI-PA " Mukkulan kohdalla).

Lahti: Ensimmäiset liukuportaat

(13.6.2010)

Missä oli Lahden ensimmäiset liukuportaat?

Vastaus

Lahden ensimmäiset liukuportaat rakennettiin vuonna 1958 SOK:n tavarataloon, joka yleisesti tunnettiin nimellä Valtakulma. Liukuportaat asennettiin rautaosaston ja kangasosaston välille tavaratalon vanhaan osaan. Portaiden valmistaja oli itäsaksalainen VEB Berliner Aufzugbau. Näistä Valtakulman liukuportaista löytyy vielä vähän enemmän tietoa Hollolan-Lahti -lehden numerosta 1-2 vuodelta 2008.

Orimattila: Mökki Käkeläntien ja Erkontien kulmassa

(30.5.2010)

Orimattila on vanha kaupunki ja täynnä vanhoja rakennuksia.
Noista rakennuksista on kovin vähän tietoa tai sitten en vaan ole onnistunut löytämään oikeaa kirjaa.
Eräs rakennus on erittäin mielenkiintoinen pikkuinen mökki Käkeläntien ja Erkontien kulmassa. Onkohan se joskus ollut asunto vai mikä?
Sitten toinen kysymykseni koskee nykyistä linja autoasemaa muistelen joskus lapsena nähneeni paikalla jonkinlaisen myllyn?
Mitä sillä paikalla on ollut aiemmin?

Vastaus

Orimattilan Palojoen sillan vieressä sijaitseva rakennus on Kahvila Korva. Se tunnetaan myös ns. Kuhan Martan kioskina. Nimi johtuu ajoista, jolloin Koivistolta evakkona muuttanut Martta Kuha piti siinä kioskia 1940-luvulta 1960 -luvulle. Kirjassa Orimattila 1986 on valokuva kioskista ja sen pitäjästä Martta Kuhasta. Mökki on vanha, siitä löytyy kirjoista kuvia ainakin 1930 -luvulta. Kirjassa Niin kulkevi aika -kirjassa (2002) sivulla 275 on kuva rakennuksesta vuoden 1937 asussa. Silloin se oli vielä punainen. Kirjoista ei selviä kuitenkaan mökin rakennusajankohta tai alkuperäinen käyttötarkoitus. Nykyisin rakennuksesta vastaa ja sitä vuokraa eri tilaisuuksiin paikallinen Kokoomus. Mökki toimi presidentinvaaleissa 2006 Sauli Niinistön vaalikahvilana.

Orimattilan keskustassa on sijainnut Orimattilan mylly oy. Mylly perustettiin vuonna 1932. Kirjallisuudesta ei selviä rakennuksen tarkka sijainti, mutta se näyttäisi kuvien perusteella sijainneen lähellä linja-autoasemaa. Myllystä on Tiina Karjalaisen artikkeli ja kuvia kirjassa Juhlakirja: Orimattila -seura 40 vuotta. Valitettavasti artikkeli ei kerro myllyn sijaintia. Nykyinen linja-autoasema otettiin käyttöön vuonna 1987.

Lähteet ja lisätietoja:

• Mennyttä aikaa etsimässä] [Orimattila] 2007
• Niin kulkevi aika [Orimattila] 2002
• Juhlakirja: Orimattila -seura 40 vuotta] [Orimattila] 1986
• Etelä-Suomen sanomat 3.4.1987 (s.7): Orimattilan odotettu linja-autoasema avattiin
• http://www.orimattilankokoomus.net

Lahti: Niemenkatu 73

(6.5.2010)

Mistä mahtaisi löytyä tietoa Lahden kaupungin alueen tonttien ja rakennusten kehityksestä ja historiasta? Erityisesti kaipaan tietoa Niemenkatu 73:n (Lahden tiede- ja yrityspuiston omistuksessa nykyään)rakennuksista: pääosa melko uusia, mutta käsittääkseni osa on myös vanhempaa (tehdas)kiinteistöä?

Vastaus

• Yleisesitys Lahden kaupunkikehityksestä on teoksessa Lahden historia 2. Lahti 1992

Tupala, Unto: Kun Lahti rakennettiin : Lahden ydinkeskustan rakentaminen kauppalan ajoista nykypäiviin. Lahti 1995. Tupala, Unto: Lahden rakentaminen jatkui: rakentaminen vuoden 1882 lisäysmaakaavan ja vuoden 1905 laajennusmaakaavan alueelle. (Lahti 1998) käsittelevät Lahden arkkitehtuuria ja rakentamista, mutta rajoittuvat keskustan rakennuksiin ja tontteihin.

• Niemen aluetta käsitteleviä julkaisuja ovat: Kartano-Niemi : osayleiskaavan lähtökohdat. Lahden kaupunkisuunnitteluvirasto B1 / 1989. Lahti 1989, Kartanon-Niemen alue : Idea- ja tavoiteseminaari 8.2.1989]. Koonnos seminaariaineistosta. Lahden kaupunkisuunnitteluvirasto B7/1989. Lahti 1989,Airamo, Raimo: Lahden Ankkuri : rantakaupungin nousu tehtaan raunioista. Lahti 2008.

• Etelä-Suomen Sanomien 18.10.1980 uutisessa mainitaan: "Ewald Oy osti Oy Lahden Lasitehtaalta kiinteistö Oy Niemenkatu 73:n eli entisen Niemen Saha Oy:n osakekannan, jolloin yhtiön omistukseen tuli 3 ha:n suuruinen tontti."
• 1983 tontille valmistui Ewald Oy:n tehdas- ja hallintorakennus, jonka käyttöön vihkimisestä on artikkeli Etelä-Suomen Sanomissa 17.8.1983.
• Kiinteistön edelleen myynnistä on kirjoitettu Etelä-Suomen Sanomissa 16.4.1991.

Lahti: Paavolan kentän luistelukoppi

Pitkään on minua askarruttanut tuo Paavolan kentän luistelukoppi ja sen tarkoitus. Olen lukenut että se on ollut asunto, mutta huhu kertoo että se ei olisi alunperin ollutkaan tuolla paikalla vaan se oisi siirretty tuohon pitääkö tämä paikkansa?

Vastaus

Olette aivan oikeassa, luistelukoppi on tosiaan toiminut asuntona.

Paavolan pallokentän pukusuoja on Rauten rakennuttama asuintalo.
Teoksen Mattilanmäki : aika matka 1901 – 2003 mukaan siinä on asunut 1940-1960 luvuilla kaksikin perhettä.

Tarkempia tietoja pukusuojasta saattaisi saada Lahden kaupunginmuseosta tai Lahden kaupungin liikuntapalvelujen toimistosta.

Lähteet: Heino, Soile: Mattilanmäki : aika matka 1901-2003.

Lahti: Lastenseimi

Paavolan historiaa
Olen kuullut että Lahdessa olisi ollut Suomen ensimmäinen lastenseimi?
Pitääkö tämä tieto paikkansa? Onko rakennus vielä vielä olemassa ja miksi siitä ei saa mitään tietoa?

Vastaus

Suomen ensimmäinen lastenseimi ei ole ollut Lahdessa. Internetin sivuilta selviää, että esim. Helsingissä Ebeneserkoti perusti 1888 Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäisen kansanlastentarhan Helsingin Fröbel-laitoksen ja 1908 lähtien Ebeneser-talossa toimi mm. lastenseimi. Tampereella oli perustettu lastenseimi jo 1898.

Lähteet:
*http://www.uta.fi/koskivoimaa/valta/1900-18/tny.htm
*http://www.ebeneser.fi/index.php?page=saatio&saatio=yleista

Lahdessa oli perustettu "alle kouluikäisten lasten koulu" eli lastentarha 1899 ja kunnallinen kansanlastentarha 1907. Lahden Hyväntekeväisyysyhdistys perusti lastenseimen 1910 ja se lopetettiin samana vuonna (Forsius 1993, s. 174-176).

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden osasto perusti 1931 lastenseimen työssäkäyvien äitien pikkulapsille Paavolaan osoitteessa Saimaankatu 45 (Forsius 1993, s. 186).

Lähteet: Forsius, Arno: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866-1985 (1993)

Lahden kaupunginmuseon Rakennuskulttuuriyksikön tutkija Riitta Niskanen kertoi, että "Lastentarhanopettaja Elisabeth Winter (Lahden ensimmäisen papin Hugo Winterin ja kirjailija Maila Talvion sisar) perusti vuonna 1899 lastentarhan varattomien työläiskotien lapsille. Se toimi nykyisen Aleksanterinkatu 25:n kohdalla.
Tarkoittaneeko kysyjä Paavolan lastentarhalla Lounaankatu 2:ssa olevaa rakennusta, joka valmistui 1924 pienasuntolaksi Lahden huutavaa asuntopulaa helpottamaan. Alun perin näitä pienasuntoloita valmistui Paavolaan neljä, ja niistä tämä Lounaankadulla sijaitseva on ainoa jäljellä oleva. Vuonna 1931 talo muutettiin lastentarhaksi, jollaisena se toimi vuoteen 1988 asti."

Lähteet:

• Forsius, Arno 1993. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866-1985. Vammala. S. 58.
• Niskanen, Riitta 2000. Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista. Kukkila. S. 72.

Lahti: Ahtialan ja Kujalan maamieskoulut

Maamieskoulut
Tiedän vain että niitä on ollut Ahtialassa sekä Kujalassa.
Koska Ahtiala on lopettanut ja miksi? Kujalan maamieskouluhan muuttui Asikkala instituutiksi mutta mikä historia on koko paikalla ja mistä juontaa nimi Linnaistentie? Löytyykö näistä kouluista mitään historiakirjaa?

Vastaus

Sitaatti kirjasta: Pihlaja,Juhani: Lahti-käsikirja: "1909 aloitti Okeroisten Yli-Sippalassa Lahden Seudun Maamieskoulu. Koulu osti Ahtialasta 1923 Tinnilän tilan. Sinne valmistui 1925 uusi koulurakennus. Vuonna 1963 maamieskoulu sai rinnalleen maatalousteknisen koulun ja siitä tuli Lahden maatalousoppilaitos, vuodesta 1975 Päijät-Hämeen maatalousoppilaitos. Toiminta päättyi 1983."
Koulun siirtymisestä Asikkalaan on olemassa runsaasti lehtiartikkeleita. Kirjaston tietokannastakin niitä löytyy sanahaulla maatalousoppilai*. Mm. ESS 11.9. 1975, 1.2.1976, 27.6.1983, 15.5.1982, 18.12.1979, 31.10.1983.

Kirjastossa on Päijät-Häme kokoelmassa (kirjastossa luettavana) sekä Ahtialan kirjastossa kirja: "Lahden seudun maamieskoulu 50-vuotias" (vuodelta 1959).

Kirjasta Halila: Lahden historia: "Itä-Hämeen tietopuolinen karjanhoitokoulu aloitti [...] Kujalan kartanossa 1927".
Kujalasta artikkeleita mm. Lahti-lehti 26.5.1960 ja 28.7.1960.

Kirjaston Päijät-Häme kokoelmassa (kirjastossa luettavana) on Kujalan maatalousoppilaitos -nimisiä lehtiä vuosilta 1987-1995.

Lisäksi kysyitte Linnaistentiestä. Kirjasta Laapotti, Marjukka: Lahden paikannimistö selviää, että tien nimi tulee Linnaistenmäen mukaan. Mäeltä on löydetty linnoitusta muistuttavia kiviröykkiöitä ja arvellaan, että paikalla olisi ollut jokin vartiopaikka, tähän viittaa myös läheisen Vartio-ojan nimi.

Vanhat Lahti-lehdet ja Etelä-Suomen sanomat ovat kirjaston varastossa. Niitä voi tiedustella pääkirjaston tietopalvelusta.

Lahti: Vuonna 1968 sortunut kerrostalo

Olen kuullut että Lahdessa olisi sortunut rakenteilla ollut kerrostalo 1968. Missä tämä kyseinen talo on sijainnut?

Vastaus

Rakenteilla ollut kerrostalo sortui 12.4.1963 osoitteessa 9, Lahti&language=finJuustilankatu 9. Sortuminen johtui siitä, että "betoni oli päässyt valuvaiheessa jäätymään" (Etelä-Suomen Sanomat 9.4.1993, s. 6).

Sortumisesta tehtiin tutkimus, jonka tulokset selviävät kirjasta Nykänen: Betoniteknillinen tutkimus Asunto oy Lahden Säästöhuipun uudisrakennuksen sortumisesta, 1963.

Lehdistä asiasta voi lukea:
Hollolan Lahti 1963 : 2, s.16. Suuri rakennussortuma.
Lahti 1963 : 1, s. 1, 3. Maan suurin sortunut rakennus: rakenteilla oleva kivitalo sortui Mustankallionmäellä. Sortumasta myös lehden numeroissa 104, 105, 106, 110, 123, 172.
Etelä-Suomen Sanomat 9.4.1993, s. 6. Heikki Mantere: Kun kerrostalo sortui Lahdessa: Juustilankadun sortuma tiukensi valvontaa.

Lahti: Alatorin Marmoripoika-veistos

Alatorille pystytettiin kaiketi 50-luvun alussa mielestäni Lahden kaunein veistos suihkukaivo Marmoripoika, joka sitten joskus 1970-luvulla tuhottiin korjauskelvottomaksi. Muistelen, että veistoksen tekijä oli Matti Haupt, mutta oliko asia todella näin.

Vastaus

Löysimme lehtileikkeen, jossa on päiväyksenä 3.8.1978. Etelä-Suomen Sanomissa on silloin ollut juttu Marmoripoika-suihkukaivon joutumisesta ilkivallan kohteeksi.
Lehden tietojen mukaan Matti Hauptin Marmoripoika-suihkukaivo oli ollut Alatorilla vuodesta 1951. Jutussa arveltiin patsaan rikkoutuneen korjauskelvottomaksi.

Suomen kuvataiteilijat- verkkomatrikkelissa mainitaan Matti Hauptin töiden kohdalla "suihkukaivo Lahden suurtorilla".

Lahti: Nuorisokulttuuri Lahdessa - kirjallisuutta

Olen kiinnostunut lahtelaisesta 1950-luvun nuorisokulttuurista. Tuolloinhan puhuttiin lättähatuista, pärinäpojista ja surinasussuista. Löytyisiköhän teoksia joissa olisi mainintoja tuon ajan lahtelaisesta nuorisokulttuurista? Olen lukenut kaksi teosta, Tösseröt-Tipalan Tyyliin ja Lahtelaisia- Totta Kai, jotka kuvaavat -50 luvun nuorten elämänmenoa Lahdessa.

Vastaus

Teoksessa Happy days are here again : Amerikan ilmiöitä ja ajankuvaa Lahdessa 1945-1965 on lyhyt luku nuorisokulttuurista.
Laulumailta Lahteen : Terijoen suomalainen yhteiskoulu - Kannaksen lukio 1907-2007 sisältää Terho Ovaskan muistelman 50-luvulta, mutta se käsittelee lähinnä koulumuistoja. Siihen liittyy kuitenkin ajankuvana hänen piirtämänsä sarjakuva Lättä-Kallen päivästä vuodelta 1958 ( s. 183)
Meillä Lahdessa : muistoja omasta elämästä -teoksessa on muistelmia myös 1950-luvusta Lahdessa, mutta ei varsinaisesti nuorisokulttuurista.
Inga Raja-Verkasalo on kirjoittanut kirjan Nuoruus radiomastojen kaupungissa, joka sijoittuu 1940-1950 -luvuille.
Vuonna 1965 on ilmestynyt Leena Mäkisen pro gradu -työ Lahtelaisen nuorison vapaa-ajan harrastuksista, mutta otanta sijoittunee 1960 -luvulle.

Lahti: Kutomon ja Neulomon palo

Pekka Laaksosen toimittamassa kirjassa "Meillä Lahdessa" Marja-Liisa Linttinen muistelee Kutomon ja Neulomon paloa. Itsekin muistan katselleeni paloa Kauppakatu (nyk. Karjalankatu) neljän parvekkeelta. Löytyisikö mistään tietoa, minä vuonna palo tapahtui? Itse uskoisin sen olleen 1949.

Vastaus

Kirjassa Lahden historia 3 sivulla 397 kerrotaan, että tulipalo tuhosi tehtaan rakennukset ja koneet vuonna 1946. Uusi tehdas valmistui 1948.

Lahti: Suomen amerikkalaisin kaupunki

Lahtea pidetään ehkä vieläkin Suomen amerikkalaisimpana kaupunkina. Mistähän moinen käsitys? Mistä teoksista voisi tutkia Lahden amerikkalaisuutta ja yleensä amerikkalaisuutta Suomessa? Minua kiinnostaa erityisesti sotien jälkeinen aika ja 1950-luku. Olen lukenut teoksen Happy days are here again. Löytyisikö muita?

Vastaus

Lahden mainetta Suomen amerikkalaisimpana kaupunkina on tutkittu ehkä laajimmin mainitsemassasi Lahden kaupunginmuseon julkaisussa Happy days are here again, missä tarkastellaan vuosia 1945-1965.
Marjo Tossavaisen kirjassa Täällä on oikea Amerikka todetaan, että "myytti Lahden 'amerikkalaisuudesta' on vanhasyntyinen, kuten Lahden poliisin ja sitä ennen Nastolan nimismiehen asiakirjat aina 1800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä asti todistavat. Lahden nimitys 'Suomen Chicagona' sen sijaan ei ole kuin hieman yli kolmen vuosikymmenen ikäinen. Pilkkanimen käyttö tuli yleisesti tunnetuksi paikallislehdistössä 1971, jolloin sen taustalla vaikuttivat 1960-luvun viimeisien vuosien äkillisesti lisääntyneet omaisuus- ja väkivaltarikokset ja niiden kirvoittamana syntynyt värikäs kansalaiskeskustelu."
Amerikkalaisuuden voi myös liittää Lahden kaupungin nopeaan kehitykseen. Hyvän maantieteellisen sijaintinsa vuoksi kaupunki kehittyi nopeasti. Rautatieliikenteen lisäksi Lahdessa alkoi näkyä vuosisadan alussa myös autoja. (Aimo Ojanen, 2005)
Juhani Pihlajan (2005) mukaan Lahdesta puhuttiin jo 1920-luvun alussa Suomen Chicagona, mutta ei suinkaan 1970-luvun merkityksessään. Chicagoa ja Lahtea yhdisti teurastamojen suuri lukumäärä. Lahdessa toimi enimmillään yhdeksän teurastamoa.
Amerikkalaisuutta Suomessa käsitellään ainakin Marja Alaketola-Tuomisen teoksessa Jokapojan amerikanperintö: yhdysvaltalaisia kulttuurivaikutteita Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Helsinki: Gaudeamus, 1989.

Lähteet:

Ojanen, Aimo: Sofiankadulta Radiomäelle: poliisitarinoita. Lahti, 2005.
Pihlaja, Juhani: Lahti-käsikirja. Lahden kaupunki, 2005.
Tossavainen, Marjo: Täällä on oikea Amerikka: poliisi Lahdessa 1878-2003. Lahti, 2004.

Lahti: Orimattilantien kuoppa

Lahdesta löytyy ainakin yksi hiidenkirnukin Järvenpäänkadun varrelta, mutta mikä kuoppa on kalliossa Uuden Orimattilantien varressa Sylviakodin kohdalla ravirataa vastapäätä?

Vastaus

Kyseessä on Porvoonjoen varren Ristolan kivikautisen asuinpaikan lähellä oleva mahdollinen kvartsilouhos. Louhos on noin puolentoista metrin syvyinen kuoppa kalliossa, maantien ja pyörätien välissä. Kohde on suojattu aidalla. Tienleikkauksessa on osa toisesta samanlaisesta kuopasta. Paikan kallioperässä on kvartsia, ja läheiseltä asuinpaikalta on löydetty kvartsi-iskoksia. Täysin varmaa tietoa kuoppien tarkoituksesta ei kuitenkaan ole. Louhoksen ajoitus perustuu viereisten asuinpaikkojen ikään. Jäänteet ovat noin ajalta noin 8600 - 8200 eKr.

Lähteet ja lisätietoja:

Takala, Hannu: Lahden Ristola ja Etelä-Suomen varhaisin jääkauden jälkeinen asuttaminen / [Hannu Takala]. - [Lahti] : Lahden kaupunginmuseo, 2004

Porvoonjoen kulttuuripolku: http://www.muinaispolut.fi/polkureitit/lahti-porvoonjoen-kulttuuripolku

Päijät-Hämeen kansallispuvut

Monta erilaista kansallispukua löytyy Päijät-Hämeen alueen kunnista? Mitkä ovat niiden nimet?

Vastaus

Hei!

Päijät-Hämeeseen kuuluvat kunnat ovat Asikkala, Artjärvi, Hollola, Orimattila, Lahti, Hartola, Heinola, Hämeenkoski, Kärkölä, Nastola, Padasjoki ja Sysmä. Eri lähteiden mukaan alueen naisten kansallispukuja on yksitoista: Asikkalan naisen puku (kolme), Artjärven puku, Hartolan puku, Hollolan puku, Kärkölän puku, Nastola-Asikkalan naisen puku, Padasjoen puku, Orimattilan puku ja Sysmä-Luhangan naisen puku.

Asikkalalle on suunniteltu eri aikoina kolmekin naisen pukua. Ensimmäinen niistä on vuodelta 1902, toinen on Nastolan ja Asikkalan yhteinen. Viimeinen puku on vuodelta 1982. Sen tarkoituksena oli saada puvusta enemmän kansanomaisten esikuvien mukainen.

Miesten pukuja Päijät-Hämeessä on neljä: Hartolan (eli Itä-Hämeen) miehen puku, Lammin ja Padasjoen miehen puku ja kaksi Asikkalan miehen pukua.

Kansallispukuja on suunniteltu ja kehitetty Suomessa eri aikoina. Suomen Kansallispukuneuvosto on nykyisin päävastuullinen asiantuntijaelin, joka vastaa kansallispukujen kokoamistyöstä sekä toimii asiantuntijana kansallispukuja koskevissa kysymyksissä. Neuvosto on tehnyt tarkistustyötä monien pukujen osalta, ja sillä on oma mallipukukokoelma, johon on linkki alempana.

Lisätietoja ja lähteitä:

Lehikoinen, Leena-Liisa: Kansallispukuja Suomesta / Mervi Kurula ja Leena-Liisa Lehikoinen. - [Uud. p.]. - Helsingissä : Ajatus : Gummerus, 2004

Kansallispukukuvasto / [julk.] Helmi Vuorelma oy. - Lahti : Helmi Vuorelma, 1987

Kaukonen, Toini-Inkeri: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut / Toini-Inkeri Kaukonen. - Porvoo ; Hki ; Juva : WSOY, 1985 (Porvoo).

Suomen käsityön museon ja Kansallispukukeskuksen tietokanta: http://www22.jkl.fi/craftmuseum/polydoc/kokoelmaselain.asp

http://www.kansallispuvut.fi/hame.htm

Lahti: Joutjärvi oy

Lahdessa on toiminut Joutjärvi Oy, joka on valmistanut nukenvaunuja. Minä vuosina tehdas on ollut toiminnassa?

Vastaus

Joutjärvi oy oli putkihuonekaluja valmistava yritys, joka perustettiin alunperin Putkiteos oy -nimisenä vuonna 1938. Vuonna 1941 yhtiön nimi muutettiin Joutjärvi oy:ksi ja vuonna 1973 edelleen Jovi oy:ksi. Vuonna 1978 Jovi oy siirtyi tekemänsä konkurssin seurauksena helsinkiläisen Merivaara Instrumentarium oy:n tehtaaksi, joka jatkoi Lahdessa edelleen toimintaa. Merivaara puolestaan irtaantui Instrumentariumista vuonna 2002. Merivaaralla on edelleen Lahdessa tuotanto- ja toimitilat, ja yritys valmistaa sairaanhoidon ja terveydenhuollon kalusteita.

Lähteitä:

Lahden historia. - [Lahti] : 3: lahden talouselämän historia / kirjoittanut Teppo Vihola. -, 1996 (Jyväskylä: Gummerus kirjapaino).

http://www.lahdenmuseot.fi/kuka-mita-lahti/etusivu/

http://www.lahtimecatronics.fi/fi/klusteri/historiaa/?id=245http

Lahti: Ravintola Rautatienkadulla

Mikä oli ravintolan nimi joka sijaitsi Rautatienkadulla, Aleksin ja Hämeenkadun välissä? Nykyään vastapäätä on Kellokeskuksen toinen myymälä.
Ja jos löytyy muutama eteisvahtimestarin nimi?

Vastaus

Rautatienkadun ja Hämeenkadun kulmaan valmistui syyskuussa 1940 liiketalo, jota sanottiin LOK:n tavarataloksi. Sen ensimmäiseen kerrokseen Hämeenkadun puolella ja osittain kahteen alimpaan kerrokseen Rautatienkadun varrella sijoitettiin myymälähuoneistoja ja seuraavaan kerrokseen ravintolahuoneisto. Ravintola sai nimen Jukola. Tiloissa on 1940-70-luvuilla toiminut hotelli ja ravintola Jukola ja 1960-1980-luvuilla Ravintola Osula.
Tämä tieto on kirjasta Kun Lahti rakennettiin / Unto Tupala 1995.
Tutkija Riitta Niskanen Lahden kaupunginmuseolta tarkentaa vielä, että ravintola mahdollisesti muutti talon alakertaan joskus 1970-80-lukujen vaihteessa. Vuosina 1982-1986 talossa toimi kahvila Venlan kahvihuone. Talo purettiin 1987. Vuodesta 1989 tontilla on sijainnut rakennusarkkitehti Pentti Ahon suunnittelema liiketalo City-Palatsi.
Jukolan (Lahden Osuuskaupan / E-osuuskunnan) eteisvahtimestareita voisi tiedustella Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta http://www.elka.fi/

Vääksy: Kivitalo vanhassa keskustassa

Kuka on suunnitellut ja koska on rakennettu Vääksyn vanhassa keskustassa oleva iso tummanruskea kivitalo? (en tarkoita sitä vanhaa "tötterötaloa" jossa vanhojen tavaroiden kauppa) Nykyisin tässä kivitalossa on mm. pizzeria, toimitiloja ja asuinhuoneistoja. Onko talo suojeltu tms. kiinnostavaa.

Vastaus

Iso, komea kolmikerroksinen kivitalo vanhan Vääksyn keskustassa on Säästöpankin talo, se kantaa edelleen tuota nimeä, vaikka meillä ei ole enää Säästöpankkia. Talon on suunnitellut tunnettu funtionalismin edustaja arkkitehtiprofessori Yrjö Lorenzo Lindegren (1900-1952). Lindegrenin huomattavin työ lienee Helsingin Olympiastadion, jonka suunnitelukilpailun hän voitti Toivo Jäntin kanssa v. 1933. Olympiastadionista sanotaan, että se on maamme funtionalismin sankariaikojen merkittävimpiä muistomerkkejä. Lindegren on lisäksi suunnitellut Porin, Riihimäen, Tampereen ja Varkauden urheilukeskukset sekä Käärmetalon Helsingin Käpylään.

Säästöpankin arkkitehtipiirustukset Yrjö Lindegren on päivännyt 31.3.1950. Seinäpintana on terastirappaus, joka 1950-luvulla oli käytössä joissakin rakennuskohteissa. Rakennus luovutettiin käyttöönsä 3.6.1951 ja se on kiitettävällä tavalla säilynyt alkuperäisessä hahmossaan.

Rakennuksessa toimi sen valmistuttua Asikkalan Säästöpankki, sen alapuolella kellarikerroksesa V.J.Leinon lihakauppa, päädyssä toimi Vääksyn postitoimisto ja myöhemmin Pasi Loisan K-kauppa. Asuntoja on kahdessa kerroksessa.

Nyt herää varmasti kysymys, miten näin kuuluisan arkkitehdin työ saatiin Vääksyn keskustaan? Joskus merkittävät asiat ovat kiinni pienistä inhimillisistä tekijöistä. Silloisen Säästöpankin johtajan Veikko Koskisen Greta-vaimo oli Yrjö Lindegrenin vaimon sisar. Tämän läheisen sukulaisuussuhteen ansiosta Vääksyssä on tämä merkittävä arkkitehtoninen luomus.

Asikkala-opas

Lahti: Rautatiesilta Aleksanterinkadulla

Koska on purettu Lahden keskustassa oleva rata/silta joka meni siinä Aleksanterinkadun ja Vesijärvenkadun yllä?

Vastaus

Aleksanterinkadun ylittänyt rautatiesilta purettiin v. 1974. (Lähde: Lahden historia 3, s.298.)

Lahti: Paikannimet: Aleksanterinkatu ja Mariankatu

Haluaisin tietää, kenen Aleksanterin mukaan (Aleksanteri I, II vai III) Lahden Aleksanterinkatu on saanut nimensä. Samoin minua kiinnostaa, kuka on Lahden Mariankadun Maria. Onko kyse Aleksanteri I:n tai II:n puolisosta vai Aleksanteri I:n äidistä, kuten Helsingin Mariankadun tapauksessa?

Vastaus

(Muokattu 4.5.2009:) Syy kadun nimeämiseen Aleksanterin mukaan ei kuitenkaan ole Aleksanterin matka Lahden halki , vaan se, että Aleksanteri II hallitsi asemakaavan laatimisen aikaan vuonna 1878. Tapa antaa merkittävälle kadulle hallitsijan nimi oli tuolloin yleinen. Samalla tavoin Mariankatu on saanut nimensä Aleksanteri II:n puolison Maria Aleksandrovnan mukaan, ei suinkaan Neitsyt Marian tai ylipäänsä yleisen naisennimen mukaan. Aleksanterinkatu ja Mariankatu olivat kauppalan tärkeimmät kadut siitä syystä, että ne olivat kylän aikaan, ennen kauppalan kaavoittamista ja perustamista merkittäviä maanteitä. Aleksanterinkatu rakennettiin keskiaikaisen Turun ja Viipurin välisen Ylisen Viipurintien kohdalle, Mariankatu Lahdesta etelään johtavan maantien kohdalle.

Nikolainkatu, nykyinen Vapaudenkatu on saanut nimensä joko Aleksanteri II:n ja Maria Aleksandrovnan pojan, perintöruhtinas Nikolain mukaan tai Aleksanteri II:n isän, keisari Nikolai I:n mukaan. Professori Matti Klinge on sitä mieltä, että jälkimmäinen tulkinta on oikea, nimistötutkija, FM Riitta Pakarinen puolestaan kannattaa Aleksanteri II:n poikaa. Perintöruhtinas Nikolai ehti kuitenkin kuolla jo 1865, siis 13 vuotta ennen Lahden ensimmäisen asemakaavan laatimista, joten asemakaavassa annetut nimet lienevät kuitenkin kunnioittaneet hallitsijaparia ja edesmennyttä keisaria. Perintöruhtinaan aseman sai Nikolain jälkeen Aleksanteri, josta tuli hallitsijana Aleksanteri III. Hänen mukaansa katua ei tietenkään voinut nimetä, kun isällä oli sama nimi.


Riitta Niskanen
Tutkija
Rakennuskulttuuriyksikkö
Lahden kaupunginmuseo /
Päijät-Hämeen maakuntamuseo

Lahti: Tietokirjallisuus: Matkailijaoppaat 1950-luvulta

Mistähän olisi mahdollista saada käsiinsä Lahden matkailijaoppaita 1950-luvulta.

Vastaus

Lahden kirjastosta löytyy ainakin kaksi selvästi matkailijoille suunnattua opasta 1950-luvulta, vuonna 1951 painetut Lahti ja Lahti kutsuu. Ensiksi mainitun on julkaissut Lahden Seudun Matkailijayhdistys ja toisen Kirjamies. Molemmat ovat kotiseutukokoelman aineistoa eli niitä ei voi saada kotilainaan, mutta vihkosiin voi käydä tutustumassa paikan päällä tai pyytää ne tarvittaessa kaukolainaksi (lukusalilainoja). Lisäksi Lahdesta on olemassa 1950-luvulla tehty Lahti-niminen kuvateos, tekijä Eino Mäkinen.

Merrasjärvi

Olisin tiedustellut Merrasjärvellä olevista luolista. Meillä oli tapana 70-luvulla leikkiä niissä ja nyt myöhemmin kun kävimme niitä etsimässä emme löytäneet niitä enää. Onko tietoa (koordinaatteja) mistä ne löytyy? Eihän niitä ole räjäytetty kasaan? Ja mikä on niiden historia?

Vastaus

Olemme kyselleet Lahden ympäristökeskuksesta ja Lahden seudun ympäristöpalveluista, onko Merrasjärvellä oleville luolille tapahtunut jotain ja missä ne sijaitsevat. Selkeää vastausta emme saaneet - ainakaan niillä tiedoilla, joita annoit. Merrasjärven tienoilla ei kuitenkaan ole tehty räjäytyksiä tai suuria muutostöitä 1970-luvun jälkeen. Luonnonsuojelun valvoja Asko Riihelä Lahden seudun ympäristöpalveluista tuntee Merrasjärven alueen, ja hän saattaisi osata antaa tarkempia tietoja. Jos haluat, voit ottaa yhteyttä häneen.

Lahti: Koirien uintipaikat

Vaikka nyt ollaankin vasta tammi-helmikuun vaihteessa, niin haluaisin tietää mihin Lahdessa voi viedä koiran uimaan kesällä? Mukkulan rannassa ainakin on koirat salliva alue... Onko muualla, mahdollisesti Merrasjärvellä?

Vastaus

Lahdessa on ainakin kolme koirien virallista uintipaikkaa: Teivaan satama, Niemen satama ja Ahtialan Herrasmanni. Näistä löytyy koirille omat alueensa. Merrasjärvi lienee tarkoitettu vain ihmisten käyttöön.

Lahti: Koirapuistot

Missä Lahdessa tai lähiympäristössä voi ulkoilla koiran kanssa niin että sitä ei tarvitse pitää kytkettynä?

Vastaus

Koiria voi ulkoiluttaa ainakin koirapuistoissa. Lahden alueen koirapuistoista löytyy tietoa seuraavilta sivuilta:

Lahden kaupungin verkkosivut: Koira-aitaukset

http://koirapuistot.com/lahti

Lahti: Mukkulan rata

Minähän vuonna Mukkulaan menevä rataosuus on rakennettu?

Vastaus

Sauli Hirvonen Lahden Rautatieharrastajat Topparoikka ry:stä kertoo seuraavaa:

"Rata on valmistunut 1954 tai 1955. Käsittääkseni sen rakentamispäätöksellä oli jotain tekemistä 50-vuotiaan Lahden kaupungin kanssa.

Rata päättyy Lahden Polttimon tehtaille aivan Niemenkadun tasoristeyksen jälkeen. Rataa on vuosien varrella käyttäneet monet teollisuusyritykset mm. Lahden lämpövoimala. Tällä hetkellä sitä käyttää ainakin radan loppupäässä sijaitseva Polttimo, Isku sekä Mukkulan ratapihan vieressä sijaitseva puufirma (nimeä en tähän hätään muista). Lisäksi radalla on nähty joskus museolättähattuja eli kiskobusseja."

Lahti: Jalkaranta: Sammalsuonkadun vedenottopiste

Kuulin, että Jalkarannassa Sammalsuonkadun alapäässä oleva lähdevedenottopiste lopetetaan. Mistä saa Lahden alueella noutaa lähdevettä?

Vastaus

Vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin (Lahden kaupungin Tekninen ja ympäristötoimiala) kertoo:

"Sammalsuonkadun alapää tarkoittaa varmaankin Jalkarannan vedenottamoa, josta voi noutaa raakavettä. Vesi on käsittelemätöntä Lahti Veden vettä. En ole kuullut että palvelu lopetetaan.

Ainakin Herrasmannin lähdekaivosta voi ottaa vettä. Paikka on ulkoilureitin varressa polun ja Alasenjärven rannan välissä. Lähteitähän Lahdessa on paljon, mutta koska ne ovat avoimina, niiden vedenlaatua ei voida taata, eivätkä ne ole vedenlaadun seurannassa mukana kuten em. paikat."

Ohessa linkki Lahden lähteisiin: Lahden lähteet

Jepulis Benjami

Kuka oli Jepulis Benjami?

Vastaus

Jepulis Penjamista kertoo elävästi ja hauskasti Jorma Kujala teoksessa Jepulis Penjami ja onnenlehdet : taustaa Löylynlyömä ja esivalta - taustaa näytelmän päähenkilöistä. Lahti, 1995:

"Jepulis Penjami oli Asikkalan Särkijärvellä vuonna 1884 syntynyt Daavid Ahola. Hänen äitinsä Henriikka Ahola oli naimaton, senpä vuoksi poikaa kutsuttiin "ryökkynän Taavetiksi". Daavid eli Taavi vietti nuoruusvuotensa Särkijärvellä, muutti sitten työmieheksi Hillilään vuonna 1903 ja sieltä Lahteen, jossa hänen ammatikseen mainittiin "hevosmies". Lahteen muutettuaan Taavi asusteli aluksi Mattilanmäellä ja myöhemmin, yksinäinen mies kun oli, kokolailla hatarissa ulkorakennuksissa Saksalassa. Lahdessa ollessaan häntä kutsuttin nimellä Jepulis Penjami.

Hän oli merkittävä tekijä kaupungin hygienian ylläpitäjänä. Hänestä tuli näet yksityisyrittäjä, sontakuski, joka tyhjensi ravintoloiden ja talojen käymälät sekä likakaivot. Jätteet hän kuljetti Köllin talon pellolle Jalkarantaan. Näin Jepulis oli hyödyksi sekä kaupungille että Köllin talolle.

Jepulis oli luonteeltaan äkkipikainen, kiivas ja arvaamaton. Hänen toimiaan ei voitu ennakoida. Periaatetta, että asiakas saattaa edes joskus olla oikeassa hän ei alkuunkaan tunnustanut. Jepuliksen määrättyä kuljetuksen hinnan, se oli viisainta maksaa mukisematta ja välittömästi. Muutoin kärryn perälauta avautui salamannopeasti ja litkuinen, tuoksuva lasti hulahti pihalle, joskus jopa portaillekin. Toimitusjohtaja körötteli hevosineen tiehensä herjoja huudellen.

Jepulis oli originelli, josta liikkui monia tarinoita. Hän pyrki näkymään kaupunkikuvassa ajamalla kuormineen näyttävästi kaupungin halki ja tietysti Aleksanterinkatua pitkin. Joskus hänen perässään juoksi suuri lapsilauma pilkkasanoja huudellen.

Lahtelaiset nimesivät Jepuliksen väliin oopperalaulajaksi, välistä kansanlaulaja Daavidiksi. Kerrotaan, että Jepulis pääsi esiintymään dosentti Väisäsen toimittamaan Yleisradion suoraan lähetykseen 1930-luvulla. Hänen tuli esittää kansanlauluja. Ennakkosensuuri petti kuitenkin pahemman kerran. Esityksestä tuli katastrofi. Vaikka sävelmä olisi vielä käynyt laatuun, niin sanoitus ei sitten ollutkaan julkaisukelpoista. Suora lähetys jouduttiin välittömästi katkaisemaan ja jatkamaan äänilevymusiikilla.

Laulajan maineen Jepulis oli saanut siitä, että hän aamuvarhain Kärpäsen mäkeä alas tullessaan lasketti hevosellaan täyttä laukkaa ja lauloi voimansa takaa kiljuen. Kärryt hyppelehtivät mukulakivillä ja pyörien raudat iskivät tulta. Laulujen sanat olivat Jepuliksen omaa persoonallista tuotantoa. Talojen kohdalle tullessaan hän rauhoitti menonsa. Mytäjäisten asukkaat voineet tarkistaa kellonsa Jepuliksen ylittäessä rautatiesillan; kello oli silloin tasan 5. Näin kertoo Arvo Laajarinne kirjassaan "Tallinpassi".

Sananparressa sanotaan, että mies on työnsä näköinen. Jepulis todella oli sitä. Työssä ryvettyneitä vaatteitaan hän vaihtoi aniharvoin. Niinpä ihmiset olosuhteiden pakosta pyrkivät pitämään häneen tietyn hajuraon. Kerrotaan, että kun Jepulis ilmaantui asiakkaita täynnä olevaan "Lounas" -nimiseen kahvilaan, sali tyhjeni välittömästi. Samoin kävi "Vesijärven saunan" lauteilla.

Asikkalan kirkonkirjoissa on hänen ammatikseen mainittu "hevosmies". Lisäys "löylynlyömä" seurasi hänen henkilötietojaan uskollisesti aina 10 vuoden väliajoin vaihtuneista kirkonkirjoista huolimatta. Eräs iäkäs lahtelaismies totesi ykskantaan: "Vai niin, tais olla viisaampi kuin moni muu". Tämä mielipide ei ollut vallan harvinainen kansan keskuudessa.

Oli niin taikka näin, joka tapauksessa Jepulis Penjami olis tavallisesta lahtelaisesta jyrkästi poikkeava yksilö, jolla oli oma elämänfilosofiansa. Eipä ihme, että äiti Henriikka oli kertoillut asikkalalaisille, että "min poikain on Lahles iso herra". Jepulis Penjami vietti elämänsä viimeiset vuodet Asikkalassa ja kuoli vuonna 1951."

Teoksessa Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1998, Heini Moision artikkelissa Jepulis Penjami, (s. 62 - 69) Tapio Tommola kertoo, että Taavi Ahola sai lisänimensä omasta sutkautuksestaan:

"Kun Taavetti palasi Helsingistä takaisin Särkijärvelle hän halusi osoittaa osaavansa slangia ja tervehti: "Jepulis Penjami, olethan lihonut, viisastunut ja pulskistunut" saman mäen kupeessa asuvaa mökkiläistä, Benjamia . Samoin Ylä-Talon Kallelle: "Jepulis Kaussi, olethan lihonut, viisastunut ja pulskistunut". Taavetti oli kaupunkilaistunut."

Jepulis Penjamista löytyy lisää tietoa seuraavissa teoksissa:

Meillä Lahdessa : muistoja omasta elämästä. Toimittanut Pekka Laaksonen. Helsinki : Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1997: s. 241 - 245.

Laajarinne, Arvo: Tallinpassi; julk. Lahden museolautakunta, Lahti-seura. Lahti 1984. s. 175 - 178.

Lahti: Kisapuiston olympiarenkaat

Kisapuiston olympia-renkaista vielä kysyttävää. Miksi sinne on edes aluperin laitettu ne renkaat?

Vastaus

Tutkija Riitta Niskanen Lahden kaupunginmuseon rakennuskulttuuriyksiköstä kertoo, että Olympiarenkaat laitettiin vuoden 1952 olympialaisten vuoksi. Lahdessa, kuten monessa muussakin kaupungissa pelattiin alkusarjan jalkapallo-otteluita, ja osittain siihen tarkoitukseen Kisapuisto aikoinaan valmistuikin. Olympiarenkaat juhlistivat porttia. Renkaat menivät aikanaan huonoon kuntoon ja olivat vuosikausia poissa paikoiltaan, mutta vuonna 2002 ne ripustettiin uudelleen porttiin kansalaisaloitteen pohjalta.

Lahti: Joutjärvi: Vipusenkatu

Sama kysyjä halusi vielä tietää, onko Joutjärvellä, Vipusenkadun lähellä, ollut joskus kalkkitehdas? Olen kuullut huhua, että satanistit pitivät sitä kokoontumispaikkanaan aikoinaan.

Riitta Niskanen vastaa:

"Ainoa, minkä löysin edes hieman Vipusenkadun suunnalta, on A. Valldenin Valimo, joka on perustettu 1949 ja merkitty kaupparekisteriin seuraavana vuonna. Valimo sijaitsi osoitteessa Metsäpellontie 17. Muut sementtivalimot ja -tehtaat ovat sijainneet pääasiassa Sopenkorvessa. Satanisteista en minäkään tiedä mitään. Muistelen Jorma Parviainen -nimisen lahtelaisen papin joskus tutkineen näitä, mutta en tiedä, onko hänkään enää Lahdessa. Oli aikaan seurakunnan keskusrekisterin johtaja."

Lahti: Vanha hautausmaa 

Radiomäellä sijaitseva Vanha hautausmaa on vihitty käyttöön vuonna 1894, missä on tätä ennen sijainnut hautausmaa Lahdessa?

Vastaus

Timo Räisänen Lahden seurakuntayhtymästä kertoi seuraavaa

Käsitykseni on, että nykyisen Lahden kaupungin alueella ei ole aikaisemmin ollut yleistä hautausmaata, vaan käytössä on ollut Hollolan kirkon vieressä sijaitseva hautausmaa - Lahden kylähän oli osa Hollolaa. Radanrakentajien hautausmaa perustettiin tosin 1868 Järvenpään kylään muualta tulleita työmiehiä varten, koska nälkävuosina kuoli niin paljon ihmisiä lähinnä tauteihin, että oman seurakunnan kuolleita oli vaikea saada haudatuiksi Hollolan kirkon hautausmaalle.

Lahti: Vesijärvi

Montako saarta on Vesijärvessä?

Vastaus

Saaria on n. 50.

Lähde: Vesijärvi II -projektin verkkosivut http:http: //www.vesku.net/vesijarvi/mitat-hydrologiset-tiedot

Lahti: Liipolan kuntopolku

Paljonko on Liipolan kuntopolun tarkka pituus?

Vastaus

Lahden ulkoilureittien kartta ja pituudet löytyvät Lahden kaupungin kotisivuilta, kohdasta liikuntatoimi, ks. linkki alla.

http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/pages/7A42BB0CAD697193C22570A00047B999

Harju Töyrykadun ja Mustankalliontien välillä

Onko Töyrykadun ja Mustankalliontien väliin jäävällä korkealla harjulla ollut joskus soranottopaikka? Onko paikalla nimeä? Joku kertoi harjun (rinteen) alla sijainneen joskus Puu-Paavolan aikaan alkoholistien asuntolan, jos pitää paikkansa, niin milloinkohan asuntola on ollut tällä paikalla?

Vastaus

Arkkitehti Jouko Mattila Lahden kaupungin teknisestä virastosta kertoo:

"Muuttaessani Lahteen 30 v. sitten sorakuopan pohjoisrinne oli selvästi näkyvillä. Asuin keskustassa ja esikoistamme odottaessa olin kiinnostunut ostamaan myynnissä olevaa Mustankalliontie viitosta. Niinpä tutustuin tietenkin ympäristöön, vaikkei näistä rinnetaloyritelmistä (muuttuivat tavallisiksi kerrostaloiksi) ollut silloin vielä mitään kaavailuja. Kaavamuutoksethan kun aina muuttavat olemassa olevaa ikuisuutta. Montun pohjalla oli alkoholistien asuntola, parakkirakennus. Sen osti lestadiolaisseurakunta työmaaparakikseen, kun alkoivat rakentaa Launeelle katedraaliaan. Arvioini on 1990-luvun alku.Lahden rakennusvalvonnan arkisto on viitseliäiden kansalaisten käytettävissä. Rakennuslupa-asiakirjat ovat julkisia.

Olen myös Lahden nimistötoimikunnan jäsen, ja tiedän näiden kaupunginosien osa-aluiden nimistön ja rajojen melkoisen horjuvuuden. Lahden kaupungin paikannimistö/ Marjukka Laapotti/ Lahti 1994 kertoo seudusta seuraavaa:

'Paavola. saanut nimensä kylän kantatalon mukaan. Mattilanmäki, asutus alkanut Sammonkadun kohdalta ylhäällä mäellä, talon viimeinen isäntä hevoshuijari Mattila. ( ei muutoin mitään sukua minulle).. Mustankallionmäki kallionsa tumman värin mukaan. Möysän puolella Pekanmäki saanut nimensä mäellä sattuneesta taposta. 1750 kartassa Pekamäki, toinen tarina hirttopaikasta, viimeinen rangaistu Pekka, 1750 kartassa Galgbacka. Pyhätön. 1910 luvun yötä päivää rakentamisen kolkkeesta. Entinen Metelinmäki (viittaa hiisi-kulttiin) muuttui näin ymmärrettävämmäksi Pyhättömäksi. Voi kuitenkin myös viitata rajariitoihin ja sotaisiin kahakoihin.'

Supankatu Paavola/Möysä. Supanmäki on mäki, jossa on suppa eli kuoppa (jääkauden jälkiä). Paikalla oli kaupungin hiekkakuoppa, siinä oli myös ennen hyppyrimäki, jota sanottiin Supanmäeksi.

Töyrykatu. Kadun päässä sijaitsevan töyryn mukaan, vuodelta 1923. Loukkaanotsanpelto sijaitsi Kannaksen koulun kohdalla, takana jyrkänne Loukkaanotsa. Mustankallion hautausmaan kohdalla pohjoispuolella on niin ikään ollut sorakuoppa.' "

Lahti Paavola: Mökki Töyrykadulla

Paavolassa, Töyrykadun ja Metsolanraitin välissä on siinä Töyrykadun mutkan kohdalla pieni puutalo jäljellä, kerrostaloa vastapäätä. Mikähän rakennus tämä on, kun on yksinäisenä puutalona jäänyt jäljelle paikalle nousseelle kerrostaloalueelle?

Vastaus

Riitta Niskanen Lahden kaupunginmuseon Rakennuskulttuuriyksiköstä vastaa:

"Pikku mökki jätettiin Töyrykadulle aikanaan siksi, että se toimi vuonna 1993 Paavolan asuntomessujen aikana infopisteenä ja messutoimistona. Alue kaavoitettiin silloin ja mökki jäi puistoalueelle, joten se aikanaan purettaneen. Koska purkaminenkin maksaa, ei mökki vielä ole hävinnyt. Mökkiä on vuokrattu tilapäisesti kesäkäyttöön taiteilijoille ym. "

Lahti: Arvi Lepikön suunnittelemat rakennukset

Arkkitehti nimeltä Arvi Lepikkö suunnitteli alatorin vessan, jossa itsekin olen pikkutyttönä 1950-luvulla käynyt. Sama mies piirsi myös mielestäni tyylikkään talon, jossa nyt asun - Rinkelikatu 6. Mitä muita rakennuksia Arvi Lepikkö on Lahteen suunnitellut? Mistä löytyisi lisätietoa ko. arkkitehdistä?

Vastaus

Tiedustelimme asiaa Lahden kaupunginmuseon Rakennuskultuuriyksikön tutkijalta Riitta Niskaselta. Hän vastasi seuraavasti:

"Arvi Lepikkö oli taitava arkkitehti, ja hän olisi lahtelaissuunnittelijana enemmänkin tutkimuksen arvoinen, mutta museossa on hänestä toistaiseksi aika vähän tietoa. Sitä paitsi hän kuoli melko nuorena, eikä tuotanto näin muodostunut kovin suureksi.
Arvi Lepikkö syntyi Tampereella 1912 ja kuoli Lahdessa 1965. Hän valmistui arkkitehdiksi 1941 ja toimi sen jälkeen mm. SOK:n piirustuskonttorissa Helsingissä ja joissakin yksityisissä toimistoissa suunnittelijana. Lahteen hän tuli sodan jälkeen ja työskenteli Asko Oy:n rakennusosastolla 1945-1947 ja sen jälkeen vuoteen 1952 Lahden kaupungin talonsuunnitteluosastolla. Vuodesta 1954 hänellä oli oma arkkitehtitoimisto.
Tiedossamme olevat Arvi Lepikön suunnittelemat rakennukset Lahdessa:
Upon asuintalot Pajukatu 1 - 19, suunniteltu vuonna 1946

Upon valimon laajennus 1947,

Omakotitalo Joutjoentie 2 (tämä talo oli Lepikön perheen koti ja Arvi Lepikön arkkitehtitoimisto. Se on säilynyt myös sisätiloiltaan hienosti 1950-luvun asussa, paljon alkuperäisiä kauniita Lepikön suunnittelemia yksityiskohtia)

Torikäymälä 1951

Asuin- ja liikerakennus Vuorikatu 3, 1952

Postivirkamiesliiton rakennuttama asuintalo Rajakatu 4, 1956

Asuinkerrostalo Lahdenkatu 18, 1956

Asuin- ja liikerakennus Hämeenkatu 3, valmistunut 1958

Paritalo Mustankalliontie 36 - 38, 1960 (?)

Lähteet: Tupala, Unto, Kun Lahti rakennettiin (Lahti 1994), Tupala, Unto, Lahden rakentaminen jatkui (Pieksämäki 1998), Niskanen, Riitta, Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista (Kukkila 2000)."

Riitta Niskasen kirjoittama artikkeli "Kaunista arkea Lepikön talossa" ilmestyi Etelä-Suomen Sanomissa 9.5.2004, s. 15.

Lahti: Ravintolat ja kahvilat 1950-luvulla

Mistä teoksista ilmenisi Lahdessa olevien ravintoloiden ja kahviloiden määrä 50-luvulla? Olisiko tällaisia tilastotietoja olemassa esim. Alkon tilastoissa?

Vastaus

Kirjaston Päijät-Häme -kokoelmasta löytyvät elinkeinoilmoitukset vuosilta 1906-1951 ja 1952-1975.

Elinkeinoilmoitukset 1906-1951 (Piirteitä Lahden historiaan ; 9)
LK 92.8423

Elinkeinoilmoitukset 1952-1975 (Piirteitä Lahden historiaan ; 10)
LK 92.8423

Myös kirjassa Lahden historia ((toim. Jouko Heinonen) Karisto 1980, luokka 92.8423), luvussa Majoitus- ja ravitsemustoiminta sekä matkailu (s. 480-485) käsitellään lyhyesti Lahden ravintoloiden ja ravintola-alan historiaa 1800-luvun lopulta 1970-luvulle.

Tiedustelimme asiaa myös Lahden kaupunginmuseon rakennuskulttuuriyksikön tutkijalta Riitta Niskaselta. Hän vastasi seuraavasti: 
"Elinkeinoilmoitusten ohella myös puhelinluetteloista ja osoite- ja liikehakemistoista voi olla apua. Museo ei ole tehnyt asiasta tutkimusta, sen sijaan Olli Järvinen on tehnyt Seurahuoneesta Kestiystävyyttä Lahdessa -nimisen kirjan, josta näkee ainakin hienoja 50-luvun kuvia kyseisestä ravintolasta."

Lisäksi käännyimme Hotelli- ja ravintolamuseon (http://www.hotellijaravintolamuseo.fi) Anni Pelkosen puoleen. Hän vastasi seuraavasti: 
"Valitettavasti ei ole tarkkaa tietoa lahtelaisten ravintoloiden lukumäärästä 1950-luvulla. Tietoja voisi löytyä esim. elinkeinoilmoituksista yms. viranomaisasiakirjoista. Myös puhelinluettelot ja sanomalehdet voisivat olla hyödyllinen lähde."

Lahti: Paikannimet: Lahti-nimen alkuperä

Mistä Lahden kaupungin nimi on peräisin?

Onko taustalla esim.

1. Vesistön osaa tarkoittava lahti

2. Teurastusta tarkoittava lahti

3. Jokin muu, mikä?

Vastaus

Marjukka Laapotti (1994) kertoo kirjassaan Lahden paikannimistö, että Vesijärven rannalle syntyi aikoinaan kylä, jota kutsuttiin Hollolanlahdeksi. Nimi muuttui vähitellen Lahdenkyläksi ja saatuaan kaupunkioikeudet vuonna 1905 Lahden kauppalasta tuli Lahti-niminen kaupunki.

Tarkan selityksen nimestä ja sen kehityksestä löydät ko. kirjasta sivuilta 11-12.

Lahti: Niemenkatu 45

Niemenkatu 45 on vanha kolme kerroksinen rakennus. Kysyisin mielenkiinnosta kuinka vanha rakennus on? Asuuko siellä joku vai onko siellä jotakin toimintaa? Onko rakennus suojelukohde?

Vastaus

Rakennus on alunperin rakennettu Niemen Saha Oy:n työntekijöitä varten.
Viimeisin tieto siitä löytyy Lahden kaupungin internetsivuilta, jossa ilmoitetaan sen myynnistä.

Tietoa kyseisestä kohteesta löytyy seuraavasta kirjasta, sivulta 75:

Niskanen, Riitta: Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista : Lahden kaupunginmuseo, 2000

Lahti: Lahden historiallinen museo

Milloin Lahden historiallinen museo on rakennettu? Millainen historia sillä on ennen museokäyttöön siirtymistä?

Vastaus

Lahden historiallisen museon sivuilta, osoitteesta http://www.lahdenmuseot.fi/historia.html löytyy kattavat tiedot museon hstoriasta. Tarvittaessa voi kysyä lisää tutkija Riitta Nisakselta, e-mail: riitta.niskanen@lahti.fi .

Lahti: Paikallisliikenteen historia

Minkälainen historia on Lahden paikallisliikenteessä? Koiviston auto valtasi alaa joskus 1990-luvun alkupuolella.

Vastaus

Tietoa Lahden paikallisliikenteen historiasta löytyy ainakin seuraavista teoksista:

Kivilä, Hannu
Markalla Möysään : seitsemän vuosikymmentä Lahden seudun paikallista linja-autoliikennettä: Suomen linja-autohistoriallinen seura, 1997
s. 130 ->
LK 69.6209

Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1986. - Lahti : Päijät-Hämeen tutkimusseura, 1987
s. 79 - 87
LK 05.3

Hakala-Rahko, Ilmo
Linja-autolla Hollolasta Lahteen ja paikallisliikenteen alkuvaiheet Lahdessa 1920-luvun alkupuoliskolla teoksessa:
Eletiän ninkuv voilaan, ei ninkun tahlotaa, s. 103-117
LK 92.842

Lahti: W. Laineen kaljatehdas

W.Laineen kaljatehdas perustettiin Lahdessa v.1908. Mistähän saisi lisätietoa?

Vastaus

Lahden kaupunginmuseon tutkija Riitta Niskanen vastasi seuraavasti: 
Väinö V. Laineen talouskaljaa valmistava tehdas oli yksi monista 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun lahtelaisista pikkupanimoista. Tehdas on tehnyt elinkeinoilmoituksen 25.5.1908, mutta se on saattanut toimia jo 1905. Tehdas sijaitsi ainakin 1930-luvulla osoitteessa Hämeenkatu 24, mutta tontilla on jo aivan 1900-luvun alussa ollut rakennuskantaa, jossa on voinut olla kaljatehdas. Toiminimi on ollut olemassa vielä 1930-luvulla, mutta 1950-luvun alussa sitä ei enää mainita.

Lähteet:

Elinkeinoilmoitukset 1906 - 1951. Lahden museo- ja taidelautakunta, Piirteitä Lahden historiaan IX/1977. Lahti 1978.

Lahden osoite- ja liikehakemisto 1935. Lahti 1936.

Päijät-Hämeen toiminimi- ja toimialaluettelo I. Lahden museo- ja taidelautakunta, Piirteitä Lahden historiaan XIII/1977. Lahti 1979.

Tupala, Unto: Kun Lahti rakennettiin. Lahti s.a.

Vihola, Teppo: Lahden historia 3. Lahden talouselämän historia. Jyväskylä 1996.

Lahti: Metsäkankaan asutusalue

Metsäkankaan asutusalue on rakennettu -70 luvun alusta, mikäköhän kerrostalo valmistui ensimmäisenä? Kiinnostaa, koska minulle on väitetty, että talo jossa asun olisi metsäkankaan ensimmäinen kerrostalo, rakennusvuosi 1973. Muistan kun pikkupoikana -60 -70 lukujen vaihteessa kävin Kasakkamäen hyppyrimäessä ponnistamassa ja silloin ei ollut vielä taloja Metsäkankaalla.

Vastaus

Kaupungin Tekninen ja ympäristötoimiala vastasi seuraavasti: Metsäkankaan alueella nämä kaksi taloa ovat valmistuneet ensimmäisinä: Riimukatu 5 ja Kasakkamäentie 11 (talo 1) ovat valmistuneet 24.4.1973. Suitsikatu 1:n kaksi taloa ovat valmistuneet loppuvuodesta 1973. Koska kysyjän osoite ei ollut tiedossa, on vaikea sanoa sen rakennuksen valmistumispäivää. Tarkempia tietoja voi kysyä Lahden kaupungin rakennusvalvonnasta.

Lahti: Paikannimet: Möysä

Möysä sanan etymologia? Juontuuko saamen kielestä ja mitä on möysä alunperin tarkoittanut?

Vastaus

Aimo Halilan kirjassa Lahden historia kerrotaan sanan möysä merkitsevän "puolittain maan sisään harjun rinteen suojaan rakennettua asumasaunaa". 
Marjukka Laapotti kirjassaan Lahden paikannimistö kertoo, että Möysän kaupunginosan ja Joutjärven seuduilla on löydetty jälkiä vanhasta asutuksesta ja maata on alueella viljelty melko kauan. Laapotin mukaan Möysä voisikin olla lappalaisten jälkeensä jättämä nimi, mutta toisaalta Lahden alue on myös hämäläisten erämiesten nautinnassa ollutta seutua, myös he ovat saattaneet asustaa järven lähellä. Jo järven nimi Joutjärvi viittaa metsästykseen, se todennäköisesti sisältää aseen nimityksen joutsi.
Laapotin mukaan sana möysä voi myös viitata Joutjärven luoteispäässä, Ahtialantien ja uimarannan välissä olleeseen Möysäksi sanottuun mökkiin. Eräs lahtelainen kertoo seuraavan selityksen: "(Möysä on) saanut nimensä silloin, kun Lahti vielä oli pieni kylä. Lahdessa pidettiin kuitenkin isoja markkinoita, ja idästä markkinoille tulleet kauppiaat ja muu väki majoittuivat tällöin Joutjärven rannalle pieniin, puoleksi maan sisään kaivettuihin ja vain osaksi puusta rakennettuihin hökkeleihin, joita kutsuttiin möysiksi" (Nimitoimiston arkisto, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus).
Sanan möysä on yleisesti arveltu juontavan juurensa saamenkielestä.

Lähteet:
Halila, Aimo. Lahden historia. Lahden historia vuoteen 1939. Lahden kaupunki, 1958.
Laapotti, Marjukka. Lahden paikannimistö. Lahden kaupunki, 1994.

Lahti: Nuorisokulttuuri 1950-luvulla

Teen seminaarityötä 1950- luvun lahtelaisnuorten vapaa-ajasta.Tutkin missä nuoret kokoontuivat, missä viettivät aikaansa kuten kahviloissa, jäätelöbaareissa ja tansseissa.Mistä saisi tietoa ja millaisia kirjoja tulisi lukea?

Vastaus

Asian saa parhaiten selville, kun haastatellaan sen ajan nuoria. Mitään tutkimusta ko. aiheesta ei valitettavasti ole tehty, mutta jotain tietoa sentään löytyy. Esimerkiksi Lahden kaupunginkirjastosta löytyy kirja Lahtelaisia - totta kai: pojat muistelevat 1950-luvun Lahtea. Kirjastossa voi myös selata 1950-luvun Etelä-Suomen Sanomia, Lahti-lehteä, (löytyy joko mikrofiliminä tai vuosikerrat kirjoiksi sidottuina) ja Hollolan Lahti -lehteä.

Lahti: Katukartat

Mistä saisi nähtäville vuosien 1958-1965 Lahden kaupungin katukarttoja?

Vastaus

Tiedustelimme asiaa Lahden kaupungin Maankäytöstä , mistä Sami Kajander vastasi seuraavasti: "Meidän arkistosta löytyy ko. aineistoa. Voimme tilauksesta "kaivaa" ko. aineistoa esille. Laskutamme työstä normaalin tuntityöveloituksen mukaisesti."

Lahti: Okeroinen: Lastenkoti 1940-luvulla

Onko Okeroisissa ollut lastenkotia noin vuoden 1940-tienoilla?
Jos on, niin mistähän löytäisin luettelon siellä sillon olleista lapsista?

Vastaus

Asiaa tiedusteltu tutkija Riitta Niskaselta, jolta saimme seuraavanlaisen vastauksen: " Okeroisissa on 1940-luvulla ollut lastenkoti. (Lähde: Forsius, Arno: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866 - 1985. Vammala 1993, s. 158 - 159).
Asukasluetteloja ei ole meillä [Lahden kaupunginmuseolla], ne ovat arvattavasti Hollolan kunnanarkistossa."

Lahti: Paikannimet: Kiveriö: Pirunluola

Kiveriössä on karttatietojen mukaan Pirunluola. Mistähän kyseinen luola on saanut nimensä?

Vastaus

Marjukka Laapotin Lahden Paikannimistö -kirjan (s. 142) mukaan Pirunluola, joka saa alkunsa Mustastakalliosta eli Pirunvuoresta ulottuu kertomuksen mukaan noin puolentoista kilometrin pituisena Vesijärveen saakka. Luolan suu on pieni, mutta luola laajenee sisemmällä. "Sinne ol lapsiakii eksynny ja menehtynny, pirun asunto se on ollu" sanoi eräs kirjaa varten haastateltu.
Nimi lienee siis perua luolan ulkoisista ominaisuuksista sekä siitä, että joku on sinne perimätiedon mukaan eksynyt. 
Sitä kumpi on ensin saanut nimensä Pirunvuori vai Pirunluola ei perimätieto kerro.

Etelä-Suomen Sanomat kertovat, että joskus sotien jälkeen luolasta erkanevan onkalon suu muurattiin umpeen, ehkä uusien onnettomuuksien estämiseksi.

Toisaalta osana Mustankallionmäkeä oleva Metelinmäki on perimätiedon mukaan ollut metelikansan eli hiisien asuinsija. Mäellä olevien kallioiden sisällä oli ennen suuria luolia, joissa uskomusten mukaan asui hiisiä ja joissa tuuli tuiversi synnyttäen mahtavan äänen, metelin.
Näin ollen koko Mustankallion alueen nimistö viittaa myyttisiin olentoihin.

Lähteet: 
Laapotti, Marjukka. Lahden Paikannimistö. Lahden kaupunki 1994, s. 142 ja 247
ESS 3.8.1991, s.15.
Järvinen, Olli. Lahti ennen meitä: kylä- ja kauppalakauden vaiheita. Karisto 1965.
Suur-Hollola 1967:1-2, s. 13.

Lahti: Möysän uimaranta

Haluaisin tiedustella Möysän uimarannan rakennusten historiaa. Olen kuullut, että koulun ja rannan välissä olisi ollut omakotitalo sekä paloaseman kohdalla. Pitääkö paikkansa?

Vastaus

Asiaa tiedusteltu Lahden kaupunginmuseon tutkija Riitta Niskaselta. Hän vastasi seuraavasti: 

"Möysänjärven eli Joutjärven rannassa on ollut taloja, myös nykyisen paloaseman (joka rakennettiin vuonna 1927 Lahden Paita- ja Esiliinatehtaaksi, vuodesta 1959 paloasema) tienoilla sekä Möysän koulun ja järven välissä."

Paloaseman vieressä olevasta rakennuksesta hän kertoo seuraavaa: "Vuonna 1899 perustettu Lahden Maamieskäsityökoulu, myöhemmin mieskotiteollisuusopisto sai uudistilat Möysästä Ahtialantie 9:stä vuonna 1927. Rakennuksen suunnitteli rakennusmestari Oiva Kolsi. Koulu lakkautettiin 1954. Sen jälkeen kaupunginarkkitehti Valter Karisalo laati rakennukselle muutossuunnitelman, ja talosta tuli museo 1956. Aluksi siinä oli näyttelytilaa, mutta myöhemmin se oli ainoastaan museon varastona. Ja on vieläkin.

Lähteet: Niskanen, Riitta, Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista. Kukkila 2000, ss. 117, 118.
Kaupunkirakenteen kehitys Lahdessa vv. 1878 - 1938. Lahti 1981, s. 102, liite 29."

Lahti: Grillikioski Alatorilla

Alatorin kupeessa pysäkillä (Vapaudenkadulla) ollut grillikioski on poistettu. Mikä mahtoi olla syynä?

Vastaus

Asiaa tiedusteltu Lahden tekniseltä ja ympäristötoimialalta. Myyntisihteeri Ulla Leppämäki vastasi seuraavasti: "Yrittäjä on haettu konkurssiin. Toiminta on lopetettu. Kioskipaikka poistui lopullisesti samalla. Yleisiltä alueilta ei vuokrata enää kioskipaikkoja uusille yrittäjille. Katualueilta kioskipaikat poistuvat sitä mukaa, kun nykyiset yrittäjät lopettavat toimintansa. Kioskitoiminnalle tulee olla kaavallisesti osoitettu tontti."

Lahti: Käymälät

Mikä on Lahden käymälöiden historia? Yhdessä toimii Metro. Vihreä "pömpeli" on kuulemma Sysmässä päin.

Vastaus

Lahden torin julkisista käymälöistä löytyi seuraavaa historiatietoa:

Nykyiselle alatorille rakennettiin vuonna 1879 pieni arestihuone, jonka päädyssä oli ulkorakennus. Tämä ulkohuone lienee ollut torin ensimmäinen, ei kuitenkaan todennäköisesti aivan julkinen käymälä.

Yleisökäymälä rakennettiin torille vuonna 1911. Se oli kahden hengen vesipisoaari, pienehkö nelikulmainen rakennus. Se sijaitsi torin alareunassa nykyisen huoltorakennuksen paikkeilla.

Vuonna 1917 torille suunniteltiin korkeatasoisempi "10 pennin käymälä" peileineen ja pesualtaineen. Suunnitelma ei kuitenkaan koskaan toteutunut, koska sitä pidettiin liian kalliina.

1920-luvun lopulla vanhan vesipisoaarin tilalle rakennettiin ajanmukaisempi mukavuuslaitos. Valokuvien perusteella käymälä oli pienehkö, pohjaltaan nelikulmainen rakennus.
Tätä lähellä kaivoa ja vossikkapirssiä sijainnutta peltistä käymälää kuvataan myöhemmin muistelmissa "kauas haisevaksi pömpeliksi", johon ei tehnyt mieli mennä.

Seuraava käymäläehdotus löytyy vuodelta 1944. Suunnitelmaa ei toteutettu. Suunnitelman laati kaupunginarkkitehti Kaarlo Könönen.

1950-luvulla kun alatori muutettiin puistoksi rakennettiin Marolankadun ja puiston väliseen pengermään Arvi Lepikön suunnittelema maanalainen WC. Se valmistui vuonna 1952. Se palveli kaupunkilaisia yli 40 vuotta, kunnes vuonna 1994 rakennus muutettiin olutravintolaksi (Metroksi). Uusi kiinteä WC sijoitettiin torin huoltorakennukseen, joka valmistui 1998.

Lähteet:

• Artikkeli: Päivi Siikaniemi. Putka, kaivo, sirkushuvit sekä kyyti - torin palveluita, teoksessa Nuoren kaupungin historia. Gummerus Kirjapaino Oy, 1999.

• Artikkeli: Riitta Niskanen. "Ehdoitus 10 pennin käymälää varten Lahden kauppatorille" Otteita torin mukavuuslaitosten historiasta, teoksessa Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1996.

Lahti: Rakennus Herrasmannissa

Ahtialassa, Herrasmannissa, Alasenjärven rannassa, Herrasmannin ulkoilualueen vieressä on ollut jokin rakennus, purettu ja peruskivet tallessa. Siis mikä rakennus? Kenen omistuksessa ja milloin?
Paikalla on nykyisin hyvä hiekkaranta ja nykyisin koirien virallinen uimaranta.

Kysymyksen tarkennus

Kohde on kapeassa niemessä lähellä rantaa, voisi ollakin saunarakennus, siis kenen omistuksessa ollut?
Herrasmannin ulkoilualueelta parkkipaikalta lähdetään kävelytietä ns. Sepänniemeen päin ja käännytään ensimmäinen polku vasemmalle vie rantaan.

Vastaus

Kyseessä lienee Herrasmannin leiriytymisalueen joko uudempi tai vanhempi saunarakennus.

Vuoden 1958 Lahti-lehdessä kerrotaan seuraavaa: "Herrasmannin leiriytymisaluetta koskeva suunnitelma valmistunut. Luonnonihana Alasenjärven rantakaista retkeilijöiden ja ulkoilijoiden käyttöön ensi kesänä."

"Camping-alueella on jo vanha sauna, joka on käyttökelpoinen edelleen. Suunnitelmaan kuuluu kuitenkin uuden saunan ja myös uimalaitureiden rakentaminen." (kuvateksti)

Lehden mukaan maat ovat kuuluneet aiemmin Herrasmannin tilan maihin, joten vanha saunarakennus lienee kuulunut ko. tilaan. Lehtiartikkelin kuvan perusteella vanha sauna on sijainnut ihan rantaviivassa.

Lähde: 
Lahti 20.9.1958 (254), s. 3

Lahti: Möysän uimarannan hyppytornit

Kysyisin Möysän hyppytorneista. Milloin rakennettiin ja koska purettiin? Mikä mahtoi olla mahdollinen purkutuomio - ikä vai joku muu seikka?

Vastaus

Vuonna 1961 Möysän uimalan vanhan ja huonokuntoisen puurakenteisen hyppytornin tilalle rakennettiin uusi betonijalustainen torni. Uimala purettiin 1972, ja artikkelilähteemme mukaan laitoksesta jäi jäljelle vain uudelleenrakennettu hyppytorni. Otimme yhteyttä Lahden kaupungin liikuntatoimeen, jossa kuitenkin muisteltiin, että hyppytorni olisi purettu samalla - ainakin samoihin aikoihin. Vanhan puurakenteisen tornin rakentamisajankohtaa emme valitettavasti lähteistämme löytäneet.

Lähteet:
Uusi Lahti 9.3.1961 (56), s. 5
Etelä-Suomen Sanomat 15.9.1972 (241), s. 1 ja 4
Kaupungin liikuntatoimi

Lahti: Tanssilava Selkäsaaressa

Olen kuullu semmoisen huhun, että Selkäsaaressa olisi ollu sotien aikaan tanssilava. Onko asiasta olemassa varmistusta? Selkäsaari sijaitsee Enonsaarta vastapäätä (huomattavasti pienempi).

Vastaus

Lahden kaupunginmuseon tutkija Riitta Niskaselta saimme seuraavan tiedon: "Selkäsaaressa on sotien aikana ollut tanssilava, ja siitä on maininta vielä vuonna 1947."

Lahden metro

Onko Lahteen joskus suunniteltu tai ehdotettu jonkinlaista metroa? Etlarissa taisi joskus yli 10 vuotta sitten olla joku juttu, siinä oli muistaakseni piirros pilareiden päällä kulkevasta radasta.

Vastaus

ESS:n numerossa 7.4.1991 todellakin on juttu otsikolla "Kevytmetro kypsyi Lahdessa toteutuskelpoiseksi" ja piirros kysyjän muistin mukainen. Otsikko tosin on mahdollista tulkita väärin, sillä päättäjät pitivät kevytmetroajatusta toteutuskelvottomana Lahden oloihin. Ratkaisumallina kasvaviin joukkoliikenteen ongelmiin lahtelainen Pentti Ollikainen kehitti idean 5,5 metrin korkeudella betonipalkkien varassa kulkevasta ja täysin automatisoidusta kiskovaunusta, kevytmetrosta. Hankkeen tueksi perustettiin Kevytmetro Oy.

Vastaavanlaisia kevytmetrojahan on maailmalla ja luultavasti ne tulevat lisääntymään tulevaisuudessa, mutta Lahteen se ei liikennesuunnittelupäällikkö Eino Kallisen mielestä sopinut: "Se tulee liian kalliiksi, eikä kaupungin keskustaa ole suunniteltu siten, että sinne voisi mahduttaa uusia liikennesysteemejä." Matkalla keskustan tuntumasta eri kaupunginosiin taas on liikaa erilaisia esteitä kuten mäkiä.

Lahti: Niemi: rautatie

Niemeen on mennyt aikanaan rautatie . Millä paikalla sijaitsi Niemen asemarakennus. Onko rata mennyt joskus entiseen niemenkärkeen, nykyiseen Ruoriniemeen?

Vastaus

Hannu Rasehornin artikkeli Lahden entisistä rautatieasemista (ESS 26.1.1991) antaa vastauksen.

"Lahteen rakennettiin ensimmäinen Loviisan-Vesijärven rautatien asema vuosisadan vaihteessa. Tämä asema oli käytössä vuosina 1900-1960 Vesijärven rannassa Niemen niemellä. (...) Se sijaitsi nykyisen Schaumanin teollisuusalueen niemessä, jossa näkyy kolme sormen muotoista laituria. Näiden välittömässä läheisyydessä sijaitsi Loviisan radan pääteasema." Kuvateksti: "Vanhan kauniin Niemen aseman sananmukaisesti nielivät 1940-luvulla tehdyt muutostyöt. Vanha rakennus jäi uuden kuoren sisään. Asema purettiin 1970-luvun lopulla."

Lahti: Toriallas

Lahdessa oli aikoinaan torilla , kirkonpuoleisella sivulla, toriallas. Minä vuonna allas poistettiin?

Vastaus

Lahden torin historiaa käydään läpi kirjassa Elämää lahden torilla (Lahti-Seura ry 1996), ja Matti Honkavaaran artikkelin mukaan allas poistettiin torisuunnittelun tieltä vuonna 1981.

Lahti: Kisapuisto: Alkuperäiset olympiarenkaat

Kisapuiston pallokentän kaupunginpuoleisen sisäänmenoportin yläpuolella oli aikoinaan olympiatunnus (olympiarenkaat). Nytkin siellä on sellainen tunnus, mutta se ei ole alkuperäinen. Missä ja kenen hallussaalkuperäinen olympiatunnus on?

Vastaus

Kari Knuuttila kertoo artikkelissaan Olympia -renkaat palasivat kisapuistoon (Hollolan Lahti 1/2002, s. 9) kysyneen Lahden kaupungin tekniseltä johtajalta syytä vanhojen olympia-renkaiden poistamiseen. Tekninen johtaja vastasi renkaiden olleen niin huonokuntoiset, että ne poistettiin jo vuonna 1977.

Tietoa Kisapuiston vanhojen olympia-renkaiden nykyisestä sijainnista ei Lahden kaupunginkirjaston Päijät-Häme -kokoelmasta löytynyt. Otimme yhteyttä Lahden kaupungin Liikuntatoimistoon, ja sieltä kerrottiin, että vanhoja renkaita on jo aiemmin koetettu etsiä, mutta niitä ei enää löytynyt.

Lahti: Liipola: Nakkikioski Ostoskadulla

Liipolassa Ostoskadulla on ollut ns. nakkikioski. Pitäjänä toimi Siiri. Sukunimeä en tiedä. Mikä on lopetusvuosi? (Meillä on kova väittely lopetusvuodesta...)

Vastaus

Tiedustelimme asiaa Lahden kaupungin tekniseltä ja ympäristötoimialalta . Saamamme tiedon mukaan kioskin toiminta päättyi 16.11.1996.

Lahti: Loviisanpässin leikkipuisto

Asiani koskee Loviisanpässin leikkipuiston rakennusta . Minä vuonna se on perustettu? Tiedän, että vanha purettiin uuden tieltä 2004?

Vastaus 

Tiedustelimme asiaa Lahden tekniseltä ja ympäristötoimialalta ja sieltä vastasi Tilakeskuksen projektipäällikkö Raimo Louko seuraavasti: "Meidän arkistotietojen mukaan rakennus tehtiin v. 1979. Siihen aikaan ko. leikkikenttärakennukset tehtiin vain sääsuojiksi, eli eivät olleet tarkoitettuja jatkuvaan käyttöön, niinkuin niitä kuitenkin on käytetty, eli lämpöeristeet eivät riittäneet talvikäyttöön. Niitä kuitenkin alettiin käyttää ympärivuotisesti ja täyspäiväisesti pienoispäiväkoteina, jolloin tuli paljon valituksia vetoisuudesta yms.

Loviisanpässin kerhotalon peruskorjausta suunniteltaessa keväällä 2004 todettiin, ettei rakennusta kannata korjata, vaan tehdään uusi. Uusi pienoispäiväkodiksi suunniteltu kerhotalo valmistui loppuvuonna 2004 ja tietojeni mukaan se on palvellut hyvin.
Muiden leikkipuistojen kerhotalojen osaltahan on lopetusuhka olemassa, eli Hirsimetsän, Liipolan, Tanssimäen ja Kankolan kerhotalojen käyttö on säästösyistä loppumassa ensi vuoden aikana."

Kirjoja tai verkkolähteitä ko. rakennuksesta ei valitettavasti löytynyt.

Lahti: Valaisintehdas Itsu

Löytyikö tietoa valaisintehdas Itsusta ? Olen ymmärtänyt,että olisi toiminut Lahdessa.
Milloin? Ketkä olleet omistajia? Löytyykö kataloogeja jostakin?

Vastaus

Lahden kaupunginkirjaston Päijät-Häme -kokoelmasta ei löytynyt valitettavasti tietoa valaisintehdas Itsusta.

Google-hakukoneella löytyi kuitenkin hakusanalla "Itsu Oy" viitteitä ITSU Suomen Itsesuunnittelu Oy:stä, joka toimii, ainakin nykyisin, Helsingissä.Yrityksen yhteystiedot löytyvät esimerkiksi Yritystele-hakemistosta.