Kalle Veirto

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 19. joulukuuta 2013 kello 15.51 – tehnyt imported>Mtaavila (→‎Tekstinäyte)

(s. 1961)

Tietoa kirjailijasta

Lahden Launeella syntynyt ja siellä nykyäänkin asuva Veirto on asunut myös, Lahden keskustassa (1991-93) ja Kiveriössä (1993-96). Hän on päässyt ylioppilaaksi Salinkallion lukiosta vuonna 1980 ja valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 1989.

Veirto on työskennellyt Lahdessa värikaupan kesäapulaisena Suomen Värissä (1977-79), koneapulaisena Enso Gutzeitilla (1980-luvulla), traktorinkuljettajana Lahden kaupungilla (1982) sekä erityisopettajana Toijalan yläasteella (1987-88).
Hänen harrastuksiinsa kuuluvat telkka, lueskelu, penkkipunnerrus, pyöräily, hiihto, säbä, penkkiurheilu, futis, taide ja tetris.
Hänet on palkittu Kortteliliigan Millenium-diplomilla.

"Tyylilaji kovaksi keitetty naivismi, jossa tennissukka-anarkistisia asenteita. Romaanit veijariromaaneita. Huumori tärkeässä roolissa, samoin kielellinen leikki ja postmoderni suhde korkeaan kirjallisuuteen. Aloittaminen: Pitkään tuli uhotuksi kirjailijaksi ryhtymisestä, enimmäkseen alkoholin vaikutuksen alaisena. Ensimmäiset kirjalliset yritykset kuitenkin vasta 1990-luvulla, ei mitään valmista eikä selvää päämäärää, toiveikasta sutimista vain. Ensimmäisen romaanin tekeminen vei noin 2-2,5 vuotta ja oli kovan hieromisen takana. Nuortenkirjat kirjoitin sen jälkeen nopealla tahdilla ja jo melkein rutiininomaisesti", Kalle Veirto kertoo tuotannostaan ja kirjoittamisestaan.

"Teokseni tapahtumapaikat sijoittuvat Lahteen ja Nastolaan, ja kai asenteeni on jollain lailla ulkopuolinen suhteessa kirjalliseen eliittiin ja keskuksiin. Kirjailijaelämä Lahdessa ei ole kovin sykähdyttävää: kollegat tavataan Prismassa vihannes- tai olutosastolla. En tiedä onko kirjailijaelämä muuallakaan sen kummempaa" hän jatkaa.

Tuotanto

Romaanit

Suuret sählymuistelmani. Karisto 2002.

Pelastakaa jalkapalloilija Lumperi. Karisto 2003.

Kolmannen asteen yhteys. Karisto 2004.

Minun vasen jalkani. Karisto 2004.

Tannermäki All Stars. Karisto, 2008.

Kahvakiekon alkeet : urheilujuttuja. Karisto, 2008.

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka rakastuu. Karisto, 2008.

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka. Karisto, 2008.

Vilttiketjumies. Karisto, 2009.

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja keltainen polkupyörä. Karisto 2009 == . ==

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja laulava joulupukki. Karisto, 2009.

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja syytön Kake. Karisto, 2010.

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja kadonnut koira. Karisto, 2010.

Pelibunkkerin pojat. Karisto, 2011.

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja kätketty lipas. Karisto, 2011.

Muu tuotanto

Tuppisuita ja puukenkämiehiä, lahtelaisen jalkapallonkuluttajan muistelmat, 2001. ESS:n verkkosivuilla yhdessä Jukka Airon kanssa.

Tekstinäyte

Jos mua pyydettäisiin määrittelemään itseni yhdellä ominaisuudella, mä osaisin sanoa silmää räpäyttämättä, mikä se on.
Ei, se ei oo älykkyys, ei vaikka mun matikan numeroni on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ollut kymmenen siitä alkaen, kun mä astuin numeroarvostelun piiriin.
Se ominaisuus ei myöskään ole parta. Mä olen ainoa kaveri meidän luokalla, jolla on selvästi erottuva tihentymä leukaperissä. Ei se tuuhea ole, mutta kiistatta sitä esiintyy. Mun mielestä parta on ok, se viestittää sopivasti kehityksen vääjäämättömyydestä: mä en todellakaan ole mikään lapsi enää.
Äiti ja sisareni Fiina repii huumoria mun parrastani kotoisena sarjaviihteenä. Herran jestas, onko sulla poikakulta jokin sairaus! Oletko sä leikannut kainalokarvasi ja liimannut leukaan? Sä näytät siltä että joku olisi käyttänyt sun naamaa huovuttamisen harjoitustyössä! Heureka, nyt tiedän mitä MINIparta todella tarkoittaa!


Tannermäki All Stars, 2006.

Kalle Veirton lukuvinkit

  • Irvine Welsh: Trainspotting

Aina ajankohtainen kuvaus edinburghilaisnuorten huumeisesta elämästä. Roisi ja maukas. Sauli Santikon käännös on hyvä.

  • Veikko Huovinen: Bakulainen Pahlava

Vanha kunnon Huovinen osaa rennon läpän heiton siihen ryhtyessään. Hauskoja pikkujuttuja, joissa satiirikon pukinsorkka pilkahtelee.

  • Nick Hornby: Hornankattila

Urheiluhulluus on tyhmää ja hoopoa, mutta siitä voi kirjoittaa fiksusti ja koskettavasti. Jalkapallo on osa populaarikulttuuria, ja Hornbylle sellaisena merkityksellisempi kuin moni korkea asia.

  • Raymond Carver: Rivi riviltä, lyönti lyönniltä

Jos runous tuntuu hämärältä, kannattaa tarttua tähän kirjaan. Asiat ovat juuri niin kuin ne kirjoitetaan. Arkisia juttuja, ja silti viistää syvältä.

  • Pentti Saarikoski: Aika Prahassa

Mikä lause! Jutustelua ja makkaransyöntiä.