Mila Teräs

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 17. tammikuuta 2014 kello 10.18 – tehnyt imported>Mtaavila
Kuvan lähde: Otava/Irmeli Jung


(s. 1975)

Tieto kirjalijasta

Mila Teräs on lahtelaissyntyinen kirjailija, joka asuu nykyään Orimattilassa. Päijät-Hämeessä hän on asunut koko ikänsä opiskeluaikaa ja kolmea Mäntsälässä vietettyä vuotta lukuun ottamatta. 
Kirjailijan harrastuksiin kuuluvat lukeminen, aikuisbaletti, seuratanssit, puutarhan hoito sekä öljyvärimaalaus.

Opinnot ja ammatit


- yo, Tiirismaan lukio 1995
- FM, Tampereen yliopisto 2002
- luovan kirjoittamisen opintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa
- kesätoimittajan, toimittajan ja freelancetoimittajan töitä 1998-2004
- vapaa kirjailija vuodesta 2005

Kirjalliset palkinnot ja kunniamaininnat

- kunniamaininta J. H. Erkon novellikilpailussa 2002
- toinen sija HumArt -kustannuksen runokokoelmakilpailussa 2001
- kunniamaininta Pirkanmaan kirjoituskilpailun runosarjassa 2001
- 2. palkinto Pirkanmaan kirjoituskilpailun novellisarjassa 2000
- 3. palkinto J. H. Erkon novellikilpailussa 2000
- Topelius-palkintoehdokkuus v. 2006(Sininen huone)
- IBBY:n kansainvälinen lasten ja nuortenkirjallisuuden kunnialistav. 2007 (Sininen huone).

Tuotanto


Romaanit


Tyttö tulevaisuudesta. Otava 2004.

Sininen huone. Otava 2006.

Antologiat


Kielivuori, tarinoita kielen oppimisesta. Olavi Jama (toim.) Kansanvalistusseura 2002.

Kirjoittaminen tapa hahmottaa maailmaa


"Kirjoittaminen on minun tapani hahmottaa maailmaa ja sitä, mitä on olla ihminen. Pyrin kuvaamaan ihmisen mieltä ja ihmisten välisiä suhteita. Kirjoitan myös rakkaudesta suomen kieleen. Kielellä on suuri sija kirjoissani. Tähtään tarkkaan, tuoreeseen ilmaisuun. Kirjoissani saattaa myös äkkiä huomata joutuneensa oudolle polulle; niistä voi löytää isomman tai pienemmän ripauksen maagista."

"Kirjailijana koen olevani vasta alussa. Tahtoisin jatkuvasti kehittyä. Haaveeni onkin kirjoittaa erityyppisiä tekstejä - niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Kaksi ensimmäistä romaaniani on suunnattu nuorille aikuisille, mutta niitä voivat hyvin lukea myös aikuiset lukijat."

Tie kirjailijaksi


"Tieni kirjailijaksi alkoi varmasti heti, kun äitini ryhtyi lukemaan minulle satuja. Harvoista asioista olen elämässäni niin paljon nauttinut kuin sanoista. Olen kirjoittanut aina. Jo lapsena haaveilin kirjailijan ammatista. 
Myöhemmin lähdin opiskelemaan kirjallisuutta ja kirjoittamista. Käsikirjoituksen Tyttö tulevaisuudesta -romaaniin kirjoitin loppuun ja tarjosin kustantajalle saatuani siitä kannustavaa palautetta Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittajakoulutuksessa."

Päijät-Häme sanoissa ja tekstissä

"Koko lapsuuteni ja suuren osan nuoruuttanikin olen viettänyt Päijät-Hämeessä. Paikkakunta on siis minussa, minun sanoissani. Sanoissani on päijäthämäläisen olemisen rytmi ja maiseman vaihtelut vuoden aikojen mukaan. Kuvaan päijäthämäläistä luontoa, joka inspiroi minua jatkuvasti ympärilläni. Saatan myös kirjoittaa seudun ihmistyypeistä. Suuri osa muistoistani liittyy Päijät-Hämeeseen, mikä ei voi olla vaikuttamatta teksteihini."

Tekstinäyte


Päivä päivältä se katsoo enemmän kohti. Vauvan silmät avautuvat yhä suuremmiksi, muuttuvat entistä tarkkaavaisemmiksi.
Sen katseeseen ei ole vielä ajelehtinut kaikkea sitä roinaa, mikä saa aikuiset pälyilemään, kääntämään päänsä. Sen katse on puhdas kuin vastapesty lasi. Hellyys näkyy siinä juuri niin pehmeänä kuin se onkin.
Kukaan ei katso Sigridiä silmiin yhtä pitkään, yhtä estottoman suoraan, yhtä rakastuneesti kuin vauva. Kenenkään silmistä hän ei ole nähnyt näin läheltä omaa itseään. Kun he katselevat toisiaan, Sigridin mielen pimeä maisema vähitellen katoaa.
He ovat kohdanneet. He ovat vihdoin heränneet yhteisestä, tummasta unesta, jossa he ovat sokeasti hapuilleet toisiaan kohti. Kahdestaan he eivät enää koskaan pelkäisi pimeää. Sen tajutessaan Sigrid tuntee yhtäkkisinä, vavahduttavina kipuina ruumiissaan kaikkien niiden äitien tuskan, jotka ovat menettäneet lapsensa.
Kun vauva makaa kuuma pää vasten Sigridin vatsaa, hänestä tuntuu siltä, kuin juuri olisi havahtunut kohdalleen, painautunut puuta vasten syvällä maan sisässä.
Odottamisen ilo, kypsänä ja täytenä olemisen ilo, kaksinkertaisen olemassaolon ilo, pimeyden ilo, näkemisen ilo, kaikki nämä ilot ovat hänessä ja tuikkivat läpi väsymyksenkin.
Lapsi hänessä ja hänen lapsensa, toisinaan ne ovat yhtä. Jokin kuva on vähitellen alkanut hahmottua siihen hämärään peiliin, josta hän on jo pitkään etsinyt kasvojaan.

Sininen huone, 2006.