Ellan Streng

ent. Aho, kirjailijanimeltään myös Paula Mattila 

s. 1921 Sysmä
k. 2006 Sysmä

Lastenkirjailija Ellan Streng kävi keskikoulun, talouskoulun ja vapaan taidekoulun.
Hän harrasti kirjoittamista ja taidetta, kotiseututyötä sekä SPR:n vanhuspalvelua.

Hän sai kunniamaininnan nuortenkirjastaan vuonna 1951 ja Sysmän Kirjakyläpalkinnon vuonna 2004. Hän kuvaili tuotantoaan "pieneksi, iloiseksi satuiluksi". Päijät-Häme ja päijäthämäläisyys vilahtelee hänen tuotannossaan.

Tuotanto

Satukirjoja

Kullanmurun satukirja. Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1943.

Lasihullu : satuja. AAK 1944.

Leikkimökin pikku emäntä. AAK 1944.

Käkikello, 1945.

Satumaassa. AAK 1945.

Posliinineiti ja muita satuja. AAK 1946.

Kuu, kerro satuja! AAK 1947.

Päivänpaisteisia satuja. AAK 1949.

Lalli Lankanukke ja muita satuja. AAK 1951.

Taikasulka : satusikermä. AAK 1952.

Typy tyytymätön. AAK 1953.

Riihitontun tarinoita. Gummerus 2000.

Suuressa metsässä. Gummerus 2002.

Osallistuminen antologioihin

Itä-Hämeen kirja 1959.

Sysmästä ollaan 1980.

Lasten aarreaitta, osat 3 ja 4. Gummerus 2002 (uusin painos).

Omien teosten käännökset

Käkikello ruotsiksi. Gökuret 1945.

Suuressa metsässä. Det hände i storskogen 2002.

Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat

Sysmä ja sysmäläiset Isänmaan asialla. Sysmän Sotaveteraanit 2002. (toimikunnassa mukana)

Muu tuotanto

Lastenmaailmassa jatkokertomuksia 1950-luvulla, valokuvajuttuja (toim. Lea Havu) , vuosikymmenen ajan joulusatu Itä-Häme-lehteen ym.

Tekstinäyte

Riihitonttu muuttaa

Voi kuinka epäviihtyisäksi vanha riihi oli muuttunut Riihitontun mielestä. Toinen katonlape oli korjattu pellinkappaleella ja siitäkös osasi tuulella meteli lähteä. Entäs kun tuli syysmyrsky? Silloin ei yksinkertaisesti lainkaan voinut nukkua mokomassa kolinassa ja kolkkeessa. Ja toinen puoli kattoa vuoti ihan kamalasti. Sateella tuli vettä kuin siivilästä ja talvella tuprutteli lunta sisään. Riihitontun elämä oli käynyt ihan hankalaksi tässä vanhassa röttelössä.

Ja vaikka uusi kuivuri komeili mäellä tornihökötyksineen ja kiiltävine ikkunoineen, niin jotain sieltä puuttui. Ei sinne voinut muuttaa, olihan riihitonttu käynyt katsastamassa paikat. Puhdasta oli ja kuivaa ja vilja nousi elevaattorilla ylös. Humisi ja kohisi. Kun se sitten hiljeni, ei jäljellä ollut sitä vanhaa tuttua riihentuoksua, sellaista savuisenmakuista....

Riihitontun tarinoita, 2000.