Eevaliisa Holma-Kinnunen

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 12. joulukuuta 2013 kello 14.57 – tehnyt imported>Sambo (Ak: Uusi sivu: s. 1930) [kirjailijatHolmaKinnunen.htm#TekstinäyteTekstinäyte] os. Holma Torniossa syntynyt Eevaliisa Holma-Kinnunen on asunut Sysmän Onkiniemen koululla vuodesta 1956. <br/>...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

s. 1930)

[kirjailijatHolmaKinnunen.htm#TekstinäyteTekstinäyte]

os. Holma

Torniossa syntynyt Eevaliisa Holma-Kinnunen on asunut Sysmän Onkiniemen koululla vuodesta 1956.
Hän on päässyt ylioppilaaksi Rovaniemen yhteislyseosta (1949) ja käynyt Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun (1951-53).
Holma-Kinnunen on työskennellyt opettajana Palosaaren kansakoululla ja sittemmin Sysmän Onkiniemen koulussa vuoteen 1984.

Hän piti virkavapaata nukketaiteilijan työtä varten vuosina 1973-76 ja 1984-91 ja erosi luokanopettajan virasta vuonna 1999. Siitä lähtien hän on toiminut vapaana taiteilijana.
Holma-Kinnunen on saanut Mikkelin läänin taidepalkinnon vuonna 1981 ja Mikkelin läänin maakuntarahaston taiteilijan palkinnon vuonna 1994.

Nukketaiteilijanakin tunnetun Holma-Kinnusen kirjallinen tuotanto koostuu päiväkirjoista, joiden pohjalta on syntynyt kaksi julkaistua teosta: Päiväkirja 12.8.1944-24.7.1945 (Athanor 2000) sekä Pariisin kihlat (Athanor 2000). Suurin osa päiväkirjoista on kuitenkin vielä kokoamatta, editoimatta ja julkaisematta.
Hänen miehensä Raimo J. Kinnunen kuvaa vaimonsa kirjoittamista helpoksi. "Eevaliisa kirjoitti ensimmäisen päiväkirjansa ollessaan 14-vuotias (1944-45)." Raimo J. Kinnunen editoi käsikirjoituksen.

[kirjailijatHolmaKinnunen.htm#yla Tiedosto:Nuoli.gif]

Tekstinäyte

Sunnuntaina 22.10. -44

On niin ihana ilta. Meri on niin tyyni ja siihen kuvastuu taivaanrannan punainen

tausta ja metsä. Ah, kunpa olisi rauha ja saisi

olla kotona, mutta Jumala ei ole sitä sallinut.

Kotimme on nyt tuhkakasa. Ah, se rakas,

kultainen koti.

On kaikki ihanaa, mutta kuitenkin on niin paljon surua maailmassa.

On tyyni ilta, taivas punoittaa

Se heijastuu myös vetehen

ja kaiken kaunistaa

myös kodin paikan entisen.

Ah, se koti on enää muisto vain

Siitä muiston kaunehimman sain

Sitä unhoita en koskaan, en

mä mustan aina kodin entisen.

Mutt` Jumalalta kun ma rukoilen

niin Hänpä antaa mulle uuden kotosen

Se uusi koti ompi taivahassa

poissa tästä pahast`maailmasta.

 

"Eevaliisa Holma, Päiväkirja 12.8.1944-24.7.1945"

[kirjailijatHolmaKinnunen.htm#yla Tiedosto:Nuoli.gif]== ==