Perhe selviää pahimmistakin kriiseistään (Tarina)
Yksi monista, sadoista jopa tuhansista naisista, jotka ovat saaneet apua Naistenklinikan, nykyisen Uuden lastensairaalan Lasten teho-osastolta, on Juha Itkosen Maija-vaimo. Teho-osasto on keskeinen paikka myös Juha Itkosen kirjassa Ihmettä kaikki (2018). Ilman teho-osastoa niin kirjan Rose kuin Maija tuskin olisi saanut kaksosia, jotka olivat pitkään sairaalan keskoskaapeissa ja saivat osastolla hoitoa. Lukija ei tosin voi olla varma, missä määrin Rosen tarina on myös Maijan tarinaa, koska kaunokirjallinen teos on pohjimmiltaan sepitettä. Faktoja ei voi tällaisessa tapauksessa mitenkään tarkistaa, toisaalta yksityiskohdilla tuskin on mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Kirjailija ilmoitti etukäteen,että hän ei anna haastatteluita, jotka liittyvät kirjaan sen intiimiyden ja henkilökohtaisuuden takia, mutta tinki lupauksestaan ja antoi heti kirjan ilmestyttyä iltapäivälehdille Ilta-Sanomille ja Iltalehdelle haastattelun. Samalla Itkonen ilmoitti lahjoittavansa kirjan tekijänpalkkiot Lastenklinikan kummien kautta Uuden lastensairaalan teho-osastolle. Tekijänpalkkion lisäksi kirjailija saa kirjoista mm. kirjastokorvauksia noin 25 senttiä jokaisesta kirjalainauksesta. Hän saa myös tuloja esim. vierailuista, joissa hän kertoo kirjasta ja sen sisällöistä tai antaa vinkkejä samankaltaisissa kriiseissä oleville perheille.
Kirjailijan ulostulo Ihmettä kaikki -kirjan julkistamisen jälkeen on kerronnallisesti jatkoa hänen kirjansa tarinalle. Puheillaan ja käytöksellään hän julkisuudessa kirjoittaa jatkoa kirjalleen. Kerrottu tarina muistuttaa sosiaalisessa mediassa paljon levinneitä mallitarinoita, joita on kutsuttu tarinoiksi laupiaasta samarialaisesta. Nykytarinoissa hyväntekijä saa ihmiset hyvälle mielelle auttamalla yllättävällä tavalla toisia ainakin päällisin puolin pyyteettömästi. 2020 -luvulla tällaiset leviävät viraalisesti ihmisten tykkäysten ja jakojen seurauksena ennen muuta sosiaalisessa mediassa.
Uuden kirjan kautta Juha Itkonen tietyllä tavalla julistautui, alleviivatessaan julkisuudessa kirjan todenmukaisuutta, kokemusasiantuntijaksi kriiseistä, jotka koskevat keskenmenoja ja ennenaikaisia synnytyksiä. Kirjahan kertoo, millä tavoin isä - ja koko perhe - selviää tällaisista kriiseistä. Hän mm. prosessoi tapahtumia kirjoittamalla niistä - kirjan mukaan - kirjeitä vaimolleen. Tässä mielessä kirja on osa alati paisuvaa itseapukirjallisuutta, joita ei tavallisesti kirjoiteta romaanimuotoon vaan niistä tehdään tietokirjoja.
Lukijalle herää myös kysymys, olisiko isä Juha Itkonen kirjoittanut kirjaansa, jos hänen vaimonsa keskenmenon jälkeen saadut keskoskaksoset eivät olisi selvinneet hengissä. Tuskin. Ihmettähän, josta kirja kertoo, ei olisi tällöin tapahtunut. Kirja on siis todellakin, ei vain kaksosten, vaan koko perheen selviytymistarina. Kiinnostavaa on tietysti, miten sellaisille perheille käy, jotka eivät ole yhtä onnekkaita...
Itkosen ulostulo uutisella lahjoituksesta, on puolestaan ns. tarinatalouteen liittyvää kirjailija brändäämistä. Hän ei ole enää pelkkä kirjailija vaan hänellä on myös muita samassa tilanteessa olevia hyödyttäviä kokemuksia, joista hän on kirjoittanut kirjan. Perinteisesti kirjailijat eivät alleviivaa sitä, miten heidän kirjansa on yksityiskohtia myöten omaelämänkerrallinen, vaikka niin olisikin, ja varsinkaan tee kirjassa kerrotun kaunokirjallisen tarinan perusteella lahjoituksia. Siten tilanne on poikkeuksellinen. Ennemmin kirjailija korostavat sitä, että vaikka kirja perustuu todellisiin tapahtumiin, se on vain fiktiota. Tässä mielessä voikin kysyä, onko Ihmettä kaikki ennemmin kirjailijan itsensä kaunokirjallisella tyylillä kirjoittama elämänkerta -teos hänen omasta elämästään yhden vuoden ajalta kuin romaani.
Tietyllä tavalla brändäämistä korostaa myös se, että varsin tavanomaisesta lahjoituksesta on tässä tapauksessa tehty näyttävä julkinen spektaakkeli, mikä tekee lahjoittajasta arjen sankarin, joka auttaa perhettään ja muita selviytymään. Tällaiset sankaritarinat ovat tämän ajan somessa ja muussa mediassa helposti leviäviä mallitarinoita, joihin myös toimittajat herkästi tarttuvat.
Lähteitä
Uuden lastensairaalan Lasten teho-osasto. HUS ([1])