Ilmastotekokirja (Kirja)
"Kaisa Happosen ja Karri Miettisen (Paleface) Ilmastotekokirja (2020) on rohkea, pamflettimainen nuorten tietokirja tarttuu ilmastoahdistukseen konkreettisesti. Se selvittää ilmastokriisin syitä ja seurauksia ja kannustaa käytännön tekoihin lamaannuksen sijaan.
Ilmastokriisi on pelottava juttu ja sen ympärillä käytävä keskustelu sekavaa. Ilmastotekokirja selkeyttää kokonaiskuvaa tarjoamalla faktaa mielipiteiden sijaan, kun liuta asiantuntijoita, ajattelijoita ja aktivisteja vastaa heille esitettyihin kysymyksiin. Mukana ovat muiden muassa tähtitieteilijä Esko Valtaoja, ympäristöministeri Krista Mikkonen sekä ilmastoaktivistit Atte Ahokas ja Laura Kolehmainen. Viesti on selvä: jokaisen omilla teoilla on vaikutusta. Meillä on vielä mahdollisuus ja tahtoa pelastaa tämä pallo.
Miettinen ja Happosen Ilmastotekokirja tarkastelee ilmastokriisiä mahdollisimman monelta kantilta ja rohkeasti kiteyttäen. Lamaannuksen sijaan se kannustaa toimimaan ja käyttämään omaa ääntä yhteisen planeetan hyväksi." (WSOY:n esittely)
Teot tuskin riittävät
Kirjan suhtautuminen ilmastonmuutokseen hieman mietityttää. Päästöjen vähentäminen - edes äkillinen lopettaminen - ei välttämättä ole ratkaisu ilmaston lämpenemiseen ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Ihmisten, kansalaisjärjestöjen ja valtioiden toimista huolimatta ilmasto lämpenee vähintään kolmisen astetta ja se on vain hyväksyttävä. Kukaan ei tiedä mihin se johtaa.
Varmaa on että luonto selviää tällaisista tilanteista tai katastrofeista niin kuin aina ennenkin. Osalle ihmisistä ei ehkä käy hyvin; ja sekin olisi hyvä sanoa suoraan, että Maapallon kantokyky ei ehkä kestä nykyistä - ja varsinkaan tulevaa - ihmismäärää. Maapallon kannalta merkittävin hiilipäästö ovat ihmiset itse.
Luonnon kantokyky on ollut hamassa menneisyydessä monta kertaa aiemminkin koetuksella ihmisen toiminnan takia. Suuret sivilisaatiot esim. maya-kulttuuri ovat kadonneet valtavien ympäristöongelmien seurauksena. Ihmisen tuhoamille sademetsille, ja ihmiselle itselleenkään, ei lopulta käynyt mitenkään. Metsät kasvoivat uudelleen ja ihmiset jatkoivat elämäänsä pienempinä yhteisöinä, osa muutti muualle.
Pohjois-Amerikan shawnee-kansan perimätieto kertoo menneisyydestä jossain Väli-Amerikassa. Katastrofin jälkeen heimot siirtyivät eri reittejä mm. Meksikonlahden poikki itärannikolle ja kävellen sisämaahan Ohio-joen laaksoon. Shawnee-kansan tuhosivat lähes kokonaan vasta eurooppalaiset siirtolaiset 1850-luvun puolivälissä eli samaan aikaan kun ilmasto alkoi lämmetä ihmisen toiminnan seurauksena.
Ilmaston lämpenemisessä ei ole sinänsä mitään pelättävää - ja tällaista viestiä olisi toivonut nuorille tällaiseen kirjaan. Ilmasto on esimerkiksi viimeisen 1000 vuoden aikana lämmennyt ja viilentynyt 50 vuoden sykleissä. Jääkauden jälkeen ilmasto oli Suomessa 1000 vuotta niin lämmintä, etteivät täällä kasvaneet havupuut kuten kuusi, mutta jaloja lehtipuita kasvoi Lappia myöten. Luonto siten kestää hyvin suuriakin muutoksia.
Lähteitä
Kaisa Happonen & Karri Miettinen. Ilmastotekokirja. WSOY. 2020