Vainajat

Suusta suuhun leviävien kansantarinoiden uskottiin kuolleen vähitellen 1900-luvun alkuun mennessä. Kansantarinat löydettiin kuitenkin Euroopassa ja USA:ssa uudelleen 1950- ja 1960-lukujen taitteessa, kun huomattiin etteivät kansantarinat eli nykytarinat ja uskonnolliset legendat olleet minnekään hävinneet.

Tarinat kanssamme elävistä vainajista, aaveista eli kummituksista, elävät edelleen mm. hämäläisten keskuudessa ja voivat hyvin. Hämäläisistä vainajista löytyy tietoa ARVI-paikallistietokannan kautta.

Esimerkiksi Hämeen linnassa on lukuisia keksittyjä ja vähemmän keksittyjä, niin ihmisten kuin kissankin haamuja.

Olisiko sinulla oma tai kuulemasi tarina kerrottavaksi muille? Voit kirjoittaa ja julkaista omia tarinoita ja kertomuksia Häme-Wikissä!

Kuu paistaa kuollut ajaa

Tyrväntöläinen Tyyne Vuorinen (s. 1892) kertoi vuonna 1950 seuraavan muuallakin Suomessa tunnetun kansantarinan Kuu paistaa, kuollut ajaa.

Yhdeltä neidolta kuoli sulhanen, jota hän suri syvästi. Kun erään kerran talvisena iltana reki sitten ajoi neidon viereen, ja siinä istui hänen sulhasensa, hän meni kyselemättä rekeen istumaan.

Ajaessaan sulhanen puheli morsiamelle:
"Kuu paistaa heleästi
kuollut ajaa keveästi.
Eikö elävä sitä ymmärrä?''"

Mihin morsian vastasi:
"Mitä minä pelkään, kun oman kultani reessä istun!"

Ja kuollut kysyi monta kertaa neidolta samalla tavalla mihin neito vastasi aina samalla tavalla. Lopulta saavuttiin hautausmaalle, josta kuollut oli lähtenyt reellään liikkeelle. Ja neito saattoi sulhasensa takaisin hautaan.

Aamulla morsian löydettiin sulhasensa haudalta istumassa.

Lähteet

Aarni, Alma. Pirunlinna. Julkaisussa: Vanajan joulu : Wanaja-seuran kotiseutuaiheinen joulujulkaisu. 1957

Aaveita ja kummituksia. Teoksessa: Linnani on kotini : tarinoita Hämeenlinnasta. 2004

Enehjelm, Helen af. Monikkalan viimeinen everstiluutnantti. Julkaisussa: Janakkala ennen ja nyt : Janakkala-seuran julkaisu. 1966

Kananen, Marko Hämeenlinna - rajatiedon linnake. Julkaisussa: Ultra : kerran kuukaudessa ilmestyvä aikakauslehti, joka kertoo inhimillisen tiedon rajoilla olevista asioista. 1999

Haavio, Martti. Suomalainen mytologia. 1967.

Harva, Uno. Suomalaisten muinaisusko. 1948.

Kiuru, Uljas Kataloisten Hakainperässä tapahtui ihmeellisiä...? Teoksessa: Tapahtumia : Lammi; Tuulos. 2005

Kolehmainen, Ilkka Kummitusta vaille hyvä. Teoksessa: Linnan posti 1980, s. 12 Artikkeli 1980

Leppäniemi, Nestori Peljättäviä paikkoja Hauholla. Teoksessa: Jopa kynnit kynälläsi : kansanperinteen keruun satoa kahden vuosikymmenen ajalta. 1976

Läiskä Hämeen linnan haamujen kesäretki. Julkaisussa: Optimisti. 1989

Läiskä Linnan haamujen linnareissu. Julkaisussa: Optimisti. 1986

Mantere, Riikka Vanhan linnan vanhat metkut : Vanajanlinnassa aaveisiin suhtaudutaan huumorilla. Julkaisussa: Hämeen sanomat 28.05.2006

Peippola, Veikko. Haltioita, kummituksia ja aaveita. Julkaisussa: Lammin kotiseutulehti 1975, s. 2 Artikkeli 1975

Pohjalahti, Sanna-Katja Kaikille ei kummitella : Hämeenlinnalaiset kummitukset ovat kilttejä, mutta aktiivisia. Yhteyttä tuonpuoleisesta otetaan useimmiten yöaikaan. Hämeen Sanomat 28.10.2012

Riikonen, Marika. Kun lyseo on hiljaa, henki mellastaa : Hämeen Sanomien toimittajat yöpyivät lyseossa ja kuulostelivat kummituksia. Hämeen sanomat 02.11.2013

Riikonen, Marika. Missä haamu luuraa? Julkaisussa: Hämeen sanomat 09.08.2004

Sipilä, Jukka Yliluonnollisia tarinoita Tuuloksesta. Julkaisussa: Tuuloksen joulu. 1996

Vanajan kummitukset. Julkaisussa: Hämeenlinnan kaupunkiuutiset 14.02.2004

Virtanen, Leea & Dubois, Thomas. Finnish folklore. 2000. ISBN 951-717-938-3

Virtanen, Leea. Varastettu isoäiti : Vanhoja ja uusia kaupunkitarinoita. 1993. ISBN 951-31-0239-4