Kantola
Kantola on kaupunginosa Hämeenlinnan keskustan tuntumassa kaakkoispuolella, Vanajaveden toisella puolella. Kantola kuului ennen Vanajan pitäjään, mutta vuonna 1948 Hämeenlinnan maalaiskunnan lakkautuksen yh
teydessä se liitettiin osaksi Hämeenlinnaa. Kantolasta käytetään myös nimitystä Kantolanniemi. Alueelta on löydetty kaksi rautakautista polttokenttäkalmistoa.
<widget type="googlemap"> <marker lat="60.98344" lon="24.49889">Kantola</marker> </widget>
Vanajan piispankartano
Kantolan historiallisen keskuksen muodostaa entinen Kantolan tila, joka oli keskiajalla osa Vanajan piispankartanoa. Vuonna 1229 paavi vahvisti Suomen kirkon omaisuudeksi kaikki ne pakanallisen ajan uhrilehdot ja pyhäköt, jotka käännytetyt olivat kirkolle lahjoittaneet. Vanajassa on ollut tällainen kirkolle luovutettu uhrilehto ja kalmisto, jollainen oli yleensä suuremman kylän läheisyydessä olevassa saaressa. Kantola on todennäköisesti ollut saari. Piispan omistamalle maalle rakennettiin kirkko ja pappila, ja näin syntyi Vanajan seurakunta. "Vanaansalossa" eli myöhemmin Salonsaaressa ollut piispankartano mainitaan ensi kerran vuonna 1324, jolloin piispa Pentti majoittui kartanoon tarkastuskierroksellaan Hämeessä. Viisi vuotta myöhemmin sama piispa vaihtoi "Wanainsaaren" piispankartanostaan neljänneksen toiseen maapalaan Sauvossa. Vuonna 1549 otettiin kruunulle kolme piispantilaa: Kantola, Paikkala ja Käikälä. Viimeksimainittu oli nuorin piispankartanon tiloista, ja se oli ollut ennen piispantilaksi tuloaan muilla omistajilla, viimeksi Harvialalla. Piispankartanon maihin kuului myös Kukkola eli Kukkomäen tila, joka oli Paikkalan, Pappilan ja Vanajaveden välissä.
Keskiaikaisen piispantilan Paikkalan pellot ulottuivat Vanajan kirkon liepeille, ja Kantolan maat alkoivat kirkosta pohjoiseen ulottuvalla alueella. Sen tontti oli noin puolen kilometrin päässä kirkosta. Piispankartano ei ollut minkään jakokunnan osakas, joten alueella ei ole ollut kyläasutusta ennen kartanoa. Mutta vielä vuonna 1702 Kantolalla oli Hattulan Tenhiälässä ja Pekolassa Hattulanniittyjä ja Paikkalalla Metsänkylän ja Pekolan maiden keskellä samannimisiä niittyjä. 1700-luvulla Kantolassa oli peltoja, niittyjä ja kosteikkoja, niemen harjanteella oli metsää.
Teollisuutta
Viime sotien jälkeen Kantolan luonne muuttui teollistumisen myötä täydellisesti, ja vanhasta Kantolan tilasta muistuttaa enää 1800-luvun loppupuolella rakennettu kivinavetta sekä joukko entisiä pihapuita. Mutta jo 1930-luvulla alkoi Kantolassa teollisuusalueen rakentaminen; radan lähellä oleville teollisuusalueille rakennettiin mm. pistoraiteita.
Kantolanniemen siirtolapuutarha perustettiin vuonna 1933 Vanajaveden rannalle aivan niemen kärkeen. Siirtolapuutarha on yhä käytössä.
Toisen maailmansodan jälkeen alueelle perustettiin useita teollisuuslaitoksia. OTK:n Puu Osakeyhtiön (vuodesta 1964 Sotka Oy:n) tuotantorakennukset valmistuivat 1948–49. Tiiliset saha- ja uusepäntehdasrakennukset ovat pääosin perustamisen ajoilta. Sotka Oy oli vielä 1980-luvulla Hämeenlinnan suurimpia yrityksiä ja työllistäjiä, mutta vuosikymmenen puolessavälissä saha lopetti toimintansa. Osuustukkukauppojen teollisuus rakensi 1950-luvulla Kantolanniemeä lisää: vuonna 1956 valmistui korkea OTK:n Hämeenlinnan mylly (Vanajan mylly ja rehutehdas), 1958 jakeluvarasto ja 1960 Kantolan keksitehdas sekä Sotka Oy:n rakennuspuusepäntehdas. Myllyrakennuksen tilavuus on yli 100 000 kuutiota. Massiiviset punatiiliset tehdasrakennukset ja siilot näkyvät kauas ympäristöön. Samalta ajalta on myös Kantolanniemen maisemassa selkeästi näkyvä valkea, tornimainen viljasiilo. Vuonna 1960 käyttöönotettu OTK:n keksitehdas valmisti vohveleita, rinkeleitä, makaroneja ja muunmuassa kuuluisia Kantolan keksejä ja pipareita. OTK myi keksit norjalaiselle Orclalle. Puusepäntehdas oli 1980-luvulla Eka-yhtymän eli entisen OTK:n omistuksessa, ja vuodesta 1990 siitä tehtiin Parma-yhtiön ja Paloheimo Oy:n yhteisyritys Fenestra. Kuitenkin jo vuonna 1993 Fenestran Hämeenlinnan tehdas lakkautettiin.
Myös Vanajantien ja Luukkaankadun varteen syntyi 1950-luvun kuluessa monipuolista teollisuutta. Lihateollisuuden Tutkimuskeskuksen punatiilinen toimitalo on vuodelta 1954. Sen pihamaa on istutettu puistomaisesti.
Kun ensimmäiset teollisuuslaitokset rakennettiin, tehtiin Kantolanniemeen myös asuintaloja. Kantolanmäen kymmenkunta puista tyyppitaloa Kuusitien varrelle suunnitteli arkkitehti Leevi Aarnio. Ne muodostavat yhtenäisen, omaleimaisen kokonaisuuden mäen pohjoisrinteellä. Alue täydentyi 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa kahdella kerrostalolla.
Kantolassa oli myös Finn Karelia Virke Oy:n perheyrityksen vaatetustehdas ja tehtaanmyymälä Kantolankadulla. Perheyrityksen perustaja oli viipurilainen Hariman suku. Talous-Osakekauppa osti tehtaan Harimalta, jonka vanhin jäsen tukkukauppias Samuli Harima oli vuonna 1901 perustamassa ko. Talous-Osakekauppaa. Virke vaihtoi omistajaa useaan kertaan seuraavan 10 vuoden aikana. Joulukuussa orimattilalaiseksi sukeutunut 2011 yhtiö hakeutui konkurssiin. Virke oli viime vuosinaan suuntautunut idänkauppaan. Tehtaan muistona Kantolassa on Virkkeenkatu.
Vaikka alkuperäiset isot tuotantolaitokset ovat lopettaneet toimintansa, jatkuu Kantolassa pienimuotoinen teollisuus. Myllyssä on Ylijäämävarasto, ja alueen muissa rakennuksissa on lukuisia pienyrityksiä kuten esimerkiksi kirpputoreja, kuntosali, lounaspaikkoja, pienyhtiöitä, Rautia Oy, Starck Oy, katsastuskonttori j.n.e.
Hämeen Sanomat on Kantolassa Luukkaanlahden rannalla. Sen toimitalo rakennettiin vuonna 1981.
Lähteet
Kaupunki kuvissa III. Hämeenlinna 2011
Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9
Vanajan historia I. Hämeenlinna 1976. ISBN 951-95296-2-4