Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri
| Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri | ||||
|---|---|---|---|---|
| [[]] | ||||
| [kuvateksti] | ||||
| [[]] | ||||
| Organisaatio 1920-luvun lopulla | ||||
| liikekannallepano-osasto | ||||
| koulutusosasto | ||||
| tykistöosasto | ||||
| ampumakoulutusosasto | ||||
| urheilukoulutusosasto | ||||
| lääkintäosasto | ||||
| adjutuntuuri | ||||
| hallinollinen osasto | ||||
| intedentti-osasto | ||||
| taisteluväline-osasto | ||||
| revisioni-osasto | ||||
| valistus-osasto | ||||
| moottorijoukot | ||||
| laivasto | ||||
| radio-osasto | ||||
| Aluejako 1. kesäkuuta 1928 | ||||
| I | 1921 Hämeenlinna ja Hämeenlinnan mlk | |||
| II | 1921 Kylmäkoski ja Urjala | |||
| III | 1921 Kuhmoinen ja Padasjoki | |||
| IV | 1921 Humppila, Jokioisten suojeluskunta ja Ypäjä | |||
| V | ||||
| VI | ||||
| VII | ||||
| VIII | ||||
| IX | ||||
| X | ||||
| XI | ||||
| XII | ||||
| XIII | ||||
| XIV | ||||
| XV | ||||
Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri oli Suomen suojeluskuntien piirijärjestö, johon kuuluivat monet Etelä-Hämeen suojeluskunnat viereisine suojeluskuntineen. Se perustettiin 1. tammikuuta 1920 niin kuin Riihimäen suojeluskunta erillisenä itsenäisenä suojeluskuntanaan.
Ampumasuoritukset jalkaväen kivääriasein
Kotimaan kiväärikenttäammunta ja kiväärikouluammunta
Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri oli yksi Suomen suojeluskuntien menestyneimmistä piireistä kiväärikenttäammunnassa, kiväärikouluammunassa, kivääritaisteluammunassa ja pikäkivääritaisteluammunnassa. Se pääsi suojeluskunnissa asemaan, jossa siitä piiristä koottiin joukkue ampumakilpailuihin Latvian suojeluskunnan kanssa 1930-luvulla.
Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri selvisi hyvin suojeluskuntien ampumakilpailuista. Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri voitti 1930 suojeluskuntien mestaruuden 114,3 pisteellä kiväärikenttämmunnassa 150 metrin matkalla ja mieskohtaisessa kilpailussa V. Elomaa voitti kiväärikouluammunnan 300 metrin matkalla 459 pisteellä. Saman teki toinen Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin edustaja pistemäärällä 454,00 M. F. Leijon 1933. 150 metrin matkalla 1932 voitti saman lajin N. Nissi.
Kiväärikenttäammunnan voitti mieskohtaisen voiton saavutti 1936 T. Nieminen 194 pisteellä enimmäispistemäärästä 200 ja kiväärikouluammunnan samana vuomma V. Elomaa 186 pisteellä.
Lähde:Suojeluskuntain historia III, Hannes Raikkala, Hata Oy, Vaasa, 1964, Vaasa Oy:n kirjapaino
Kotimaan taisteluammunta
Suojeluskunnat kilpailivat lisäksi taisteluammunnassa. 1931 Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin kivääriryhmä ryhmänjohtaja ja suojeluskuntavääpeli E. Muttilainen, suojeluskuntakorpraalit I. Isotalo ja T. Odelma sekä E. Huttala ja P. Koskinen sekä suojeluskuntasotamiehet R. Palmgren ja K. Sipilä voittivat suojeluskuntien mestaruuden taisteluammunnoissa, jotka toteutettiin ryhmäkohtaisesti. Seuraavana vuonna 1932 voittivat suojeluskuntien kivääritaisteluammunnan mestaruuden samassa lajissa suojeluskuntakersantti L. Muttilaisen ryhmänjohtamana ryhmänä hän ja suojeluskuntakorpraalit A. Avellan sekä suojeluskuntasotamiehet M. Hannula, O. Vehmas ja M. Kytölä.
Toinen voittojakso toteutui juuri ennen talvisotaa. 1938 suojeluskuntakersantti V. Uutun ryhmänjohtama ryhmä, jossa olivat suojeluskunta-alikersantit U. Rauhala ja T. Saarinen sekä T. Alaspää, suojeluskuntakorpraalit P. Koskinen, T. Järvinen ja A. Ylänne voittivat kivääriryhmäammunnan. Toisessa lajissa voittivat pikakivääriryhmämmunnan Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin ryhmä, jossa ryhmänjohtajana toimi suojeluskuntaylikersantti A. A. Lampo ja muina ryhmänjäseninä olivat suojelusmunta-alikersantti N. Seppälä, A. Maasilta ja K. Laine sekä suojeluskuntakorpraalit P. Seppälä, A. Toivonen ja U. Ilomäki.
1939 voitti Suomen suojeluskuntien mestaruuden Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin taisteluryhmä, jossa johtajana toimi reservinvänrikki K. Pakkala, taistelulähetti, suojeluskuntasotamies A. Mikkola, kivääruryhmän johtajana suojeluskuntavääpeli L. Peltonen ja kivääriryhmän muina jäseninä suojeluskuntakorpraalit A. Jalio, V. Kallio, J. Ruokonen ja O. Ruusila sekä suojeluskuntasotamiehet P. Aaltonen, A. Ketovainio, O. Koskinen ja L. Pirtinaho.
Pikakiväärivoittajaryhmän johtajana oli suojeluskuntakersantti Y. Larkiola, ja ryhmän miehistönä suojeluskunta-alikersantti P. Lehto, J. Lemonkalma ja V. Salonhalla sekä suojeluskuntakorpraalit E. Huttala, V. Koskela ja V. Takala.
Lähde:Suojeluskuntain historia III, Hannes Raikkala, Hata Oy, Vaasa, 1964, Vaasa Oy:n kirjapaino
Latvia
Etelä-Hämeen suojeluskuntapiiri sai osallistua Latvian suojeluskunnan ja Suomen suojeluskuntien vuosittaisiin ampumakilpailuihin 1930-luvulla.