Kotikuntani Vorsa lapsuuteni tehtaa varjosa
Mää oo si toi Jokise Risto to sottai ajjaa lapsii, silloise Vorsa kauppalaa talvisora alkuaikaa syntyneitä mukuloita, tyäläisperhee kakara. Lapsuuteni tunnot oli paljo tota, että oltii villuusa muttei sentää suuremmasa näljäsä, aina toi äiti taiko jostai jottai tota suuhu pantavaa, joski kaikista tuppas sillo ollee kova puute, kute niisä olloosuhteisa oli nääs hyvviinki ylleistä, tona sota aikana ja si viä paljo se jälkeenki.
Toi mu isäni kävi tosa Vinlaussonni-Vorsa tehtaalla töisä, se oliki si siä yli 50 vuatta, niinku se isäki, mää meinaa nääs toi mu pappani. Itte mää ole tosa Rakennusvalmistee pitkäpalkkitehtaalta leipäni tianannu.
Toi Vinlaussonni puuvillavapriikki perustettii jo vuanna 1847. Sen historiiaa mahtuu paljon, jota mää e täsä tä tarkemmi ruppee selvittämmää. Se verra mää vaa tahro sannoo, että tosa nykyisessä Kalliomäesä, entisellä nimellä Ronttismäki, josa mää asu jo tota kolmatta sukupolvee, nii se o nääs tota entistä Vinlaussonni tyäläiste asuntoaluetta.
Lapsuuselämää
Mukula aja puutteesta hualimata, meitillä noilla Ronttismäe pojakoltiaisilla toi elämä oli si aika monipualista ja värikästä. Ku meitillä nääs kyä noita harrastuksia tuppas piisaa jos jonkilaisii. Tosa koulusa kyä oltii opettaja miälestä vaa noita vellipusseja joire paksuu kalloo ei juur mittää jääny.
Kesällä tua Loimijoella ruukattii käyrä noita tukkii juaksemasa, se oli tosa Vinlaussonni höyrysaha rannasa. Vällii purottii tukkie vällii, jos ei saanu pohjaa sanottii että meni ”nuppituljuu.” Lammirannasa ja si tua joella pantii käyre uimasa. Pyärät noihi itte tehtyi leikki-kuarmureihi, jota me sanottii ”kempsuiksi”, pantii hakkee tosta tehtaa valimo jäte-kasasta, ne oli noita konepajalta pois heitettyjä kutomakonnee rattaapyärii.
Ritsat kuulu kans toho meiti vakio varusteisii ja si jollai tais olla toi linkoki. Pyssyt ja paukkunuijjat oli noisa lekeissä ussei mukana, si omatekoista ”ruutia”pantii tehre itte, ku mei nääs pantii hakkei tosta apteekista kolmee erilaista ainetta ja pantii ne si sekottai keskenääs. Taskut oli täynnä noita kivvii ja si to lippalaki eli räysä hikivuari sisällä saatto olla noita linnumunnii, joita mei pantii keräte, noitte tulitikkuaski etikettie, partaterräitte päälliste ja si noitte postimerkkie lisäks.
Urheiluharrastuksia
Tosa entisellä ”Ronttismäen santakarulla” tolla nykkyisellä Kalliomäen Mäkikarulla, käytii semmosta meiti keksimää kymme ottelua. Siinä tota kuula muatosta pyäreetä kivvee pantii ens tyäntäi ja si noita erilaisii heittolajjii siinä oli sit kans. Si kumpi lopuks ylitti to lähtöviiva to toiselle pualelle, nii se oli si toi voittaja. Aina koitettii sillai että kaikki piänimmätki halukkaat pääsi pelleihi mukkaa. Ellei pesäpallosa osunu palloo päälle nii ei kärynny, vaa pääsi mattiviivalta pessii juoksee.
Si meitillä oli semmone itte tehty teline josa mei harrastettii tota käsillä seisontaa. Siinä pantii antai noo pisteet tosta asennosta ja si tosta kuinka kavva siä käsillääs pyssyy seisomasa. Ku meitillä ei ollu tota kelloo, nii toi aika pantii si laskei tollai laskemalla. Siitä tuliki ussei kinnaa, että pantii laskee to suarittaja mukkaa nääs liia hittaasti, si kans ussei pantii mankue lissää noita suaritus pisteitä. Puukko nysillä pantii tehre noita pajupillii tai si pelattii tota ”kitkarii.”
Si noilla polttolinsseillä tai tai si suurentavilla parta peilillä, mei aurinkoisilla ilmoilla pantii kärryttää tota tuahepallaa, tai si jollaa saatto olla tota vanhaa vilmi pätkääki. Tai si tolla ”koiranputkella” pantii puhaltaa noita pihlajamarjoja ja si tolla Tyämiesaski tai Saimaa paperossi-holkiilla, pantii puhaltaa noita Saippuakuplii tosta mäntysuapa vetestä, kyä siinä sillo oli noo makuhermot kovilla ku sitä litkua tuppas suuhu mennee.
Pyykkiseipäät oli käytösä tosa seiväshypysä ja ku si pantii naulate lossit niihi, nii ne kävi noista puujalloista. Yks mu kaveri löi nauloja noihi uusii tossujees pohjaa, ku nääs yritti tehrä niistä piikkarit. Keihäät oli tosta lepästä ja si noo jousipyssyt pantii tehre tosta katajasta. Tua Alku seurasa mei pantii käyre voimistelemasa.
Muita huvituksia
Noisa piha Ukonhatuisa ku oli noita pomppiaisia nii mei pantii ne toho tyhjää tulitikkuaskii, si ku ne siä sitte rupes surraamaa nii ne toimi meiti rationa, ne oli nääs se ajjaa eloktoriikkaa. Ku ohut paperi laitettii kampan päälle, se oli si taas meiti huuliharppumme. Tai si jotkut soitti ikkuna alla tota pirunviuluu, ne pani neulalla kii to pitkä lanka toho ikkuna pokkaa ja si tolla hartsi palalla pani sitä vinkuttae, si ku joku tuli ulos kattoo ne oli piilosa tai panivat kovvaa juoste pakkoo.
Ku toi kevät tuli nii mei pojjaat ruvettii si ”teikkaamaa” ja si noita muitaki kolikkopelejä pellaamaa, niinku tota ”ilmahoitoo” tai si tota ”otti-ettiä.” Kyä mei vähä joskus rahhaa saatii, ku mei käytii ovelta ovelle noita kuusehakoja myymäsä, ne tuli nääs toho ihmiste rapu piälee, mihe ne si sai noo kuraset koipees tahhoota.
Rahanansaintaa
Noista kotiaskareitte tekkeemisestä saatto kansana ruinaamalla saara jokkuuse penni. Myäs tota sanomalehtipaperii kerätii, ne myytii toho kukkakauppaa kääreeks. Vaihkei sitä poljo kertyny, ku huushollii tilattii vaa toi paikalline, neekki ohkasii ja ku sitä lehtee käytettii kans tosa ulkohuusisa, se aikasena vessapaperina nääs. Si noita viinapulloi kerättii kans, mei pestii nee ja si pantii myyre tolle yhrelle miähelle, joka pani niihi tota se ommaa tekkeemää kaikkee parantavvaa linjamenttii.
Tua Vinlaussonni kartano pelloila mei pantii käyre monena kesänä tota sokerijuurikasta harventamasa. Kaikki toi palkka mitä mei saatii, mei annettii tonne kottii, meinaa tota ruakarahhaa nääs ja si tota hianoo sokeriiki mei kansana saatii to rahapalka lisäks. Jotkut isommat mukulat kävi tota turvetta nostamasa, nääs tolla kartano omistamalla Kärje sualla. Vaihka urinko porotti, nii ei meillä völisä mittää vesipulloo ollu, kute nykyää näyttää muarisa oleva, vaikei tehtäs yhtää mittää.
Sikku mää rupesi aamuyästä enne kansakouluu mennoo, jakamaa tota paikallista lehtee, muistaakseni se ilmesty vai kolmasti viikosa. Isä anto siitä mu jakamis palkkani päältä mulle tota karkki rahhaa, joka loppuaikana tais mennä toho paperossi askii ja tulitikkuihi. Si ei ennää tarvinnu polttaa noita sanomalehtee käärittyjä leppäkessuja. Ei mua kyä mukulana mihkää töihi pakotettu, se oli vaa se ajjaa henki sillo semmosta, että pantii tehre mitä osattii.
Mei ei käyty suvella tosa kotona sisällä juur muuta ku syämäsä ja si tota nukkumasa. Perheet oli issoi, asunnot piänii, ylleensä toi porstua, kyäkki ja kammari vaa. Tosa kyäkisä rupes jonku huushollisa pakkas talvena toi käyttövesi-ämpäri jäätyy, ku nääs toi kammari ovi pirettii kii että siä tarjennuttii nääs nukuu, ku siä toi pystymuuri hohkas tota lämpöö kavvemmi. Pimmeellä mukulana peljättii kovvaa tonne, ulkohuusii mennoo. Kummitus jutuilla kans meittiä mukuloita peloteltii.
Vaateasioita
Vaatteemme oli kehno pualeiset, vaihka tairettii kyä olla tosa muarisa aikaas erellä, meinaa vaa sitä ku tuppas ollee noo rytkyt tota, rikkinäisiä, paikattuja ja kuluneita, jota nykynuariso tänäpäivänä pittää kovinki hianona.
Mutta oli meitillä vorsalaisilla tosa vaatepualella asiat paremmi ku monesa muusa, ku paikkakunnalla oli sentää toi oma puuvillatehraski. Miehillä Molski housut ja naisilla Retonki hammeet. Si ruukattii sannoo, että pyärii ku pieru molskihousuissa ja että naiset o kommeita ku retonki on halpaa. Pumpulienkeliks kans noita vinlaussoni naisia tituleerattii. Kyä semmostaki sanottii, että noo Vorsa likat, Viialan viilat ja Bilneesi kirveet olis noita mailma kuuluisimpii.
Ei siihe aikaa mukuloitte kouluu lähröstä ja tosta muustakaa paljoo hössötetty, vanhemmat lähti molemmat seittämäks tyähä ja mukulat hualehti itte kouluu menostaa ja vaatteistaa. Ku toi mu yks kaveri tuli kouluu uippareilla, nii toi opettaja käski vaa se si mennee kottii laittaa lissää päällees.
Ruokajuttuja
Si melkei paljai jalloi mei mukulat oltii kans kevväästä syksyy. Ruakapuali oli huanoo ja ykspualista, si kesällä syätii pääasiasa tota piapoo ja si mettästä noita marjoja ja si noita ”sualakkeita”. Mitä si joskus kallaa syätii, jos semmosia syätäviä sattu tolla mato-onkella saamaa.
Ku leipä oli tosa hommeesa nii aikuiset rupes nääs sannooo meitllle mukuloille, että sitä ku pannee syäre, nii si tullee hyvä toi laulu ääni. Jälkeenpäi o harmittanu kunnei sitä tullu tarpeeks syätyä, Mää meinaa vaa sitä, ettei nääs ennää nykyää myyrä semmosta leipää että toi laulu ääni ruppeis paranemmaa. Si ku toi pintavetine kaivovesi maistu pahalta, nii panttii sannoo vaa, että vettä noi herrai hevosetki jua.
Ku yks toi ronttismäe poika meni kyssyy tolta Tammi kaupa myymälä hoitajalta että ostetaaks täälä noita luita ja lumppuja, nii se myymälhoitaja oli ruvennu kattoo sitä poikaa päästä jalkoihi ja sano si sille, että ”hyppää toho vaakalle vaa.”
Kerra ku to paikallise Saajokse jäätelötehtaa konneet oli mennee rikki, nii mei saatii syärä tolla Numme kaatopaikalla tota pualvalmista ja pualsulanutta jäätelöö koura kaupalla. Se jäätelö liemi oli pantu noihi uusii paperisäkkeihi. Satuttiin meinaa oikeisee aikaa, ku olttii siä kaatopaikalla juur sillo ollee, meinattii nääs jos oltas löyretty sieltä jottai miälenkiintoista. Vaihkei sillo juur kukkaa mittää pois heittäny, ku kaikesta oli nääs muutenki kova puute. Mittääs hykyiset ruaka hykieenikot panis moisesta syämisestä sannoo. Ainaski ne kaverit jotka ei sillä kertaa sattunu ollee meiti völisä, oli meitille siitä pitkä aikaa hyviinki katteellisia, ku mei nääs pantii syäre siä tota jäätelöö vatta täyreltä.
Oli siinä ajjaasa sillo ainaski se hyvä puali, ettei juur kellää ollu noita paino onkelmii. Mitä enemmä isäntie naama punotti ja si oli tota mahhaa, sitä kommeemma ja terveemmä näkösiä ne silloise mittapuu mukkaa oli.
Saunomisesta
Toi mu asuntoalueen ihmiset tosa Ronttismäesä, oli lähes kaikki noita Vinlaussonnin tyäläiste koteja. Se käsitti liki 200 huusshollia. Oltii ku yhtä perhettä, jaettii ilot ja surut. Tarvittaessa autettii omie tarpeitte ja voimvaroje mukkaa. Eikä mei sitäkä sukkelana piretty, vaihka pantii käyre noisa ylleisisä yhteis-saunoisa, meinaa oltii siä naiset ja miehet sekasi. Omia saunoja ei siihe aikaa ollu ja ilmeisesti joskus aikoinaa oli kai torettu, että oli hyvä kunnei tarvinnu kelloo kytätä, pantii menne saunaa sillo ku ehrittii ja siä si kuultii samalla noo naapureitte tuareimmat juarut.
Vallaistus siä saunasa oli himmee, ja si tota höyryy oli kans kamalasti, Yks äiti nappas siinä hämäräsä to mukulaas ja ku se si alko sitä pessee, nii huomaski että se oliki to naapuri kakara. Si taas kerra tosa sauna lauteella toi heikkonäköine mummo sano tolle yhrelle miähelle jolla oli toi pahaks päässy nivus-tyrä, että ” älä hyvä mies vaa purota tota pikkulastas”. Lämmivesi tuppas ussei ollee vaa haaleeta, ku se ei nääs kerriinny tarpeeks lämpiimää. Illa loupsa kiuas saatto ennää vaa vähä pihistä. Pukeutumis tilat oli kylmiä ja oli ahrasta, mutta kyä mei siihe mukauruttii. Kukkaa ei silti suurenmi valittanu, torettii vaa tilanne ja siihe si tyyryttii
Noita ylleisiä saunoja oli tosa meiti alueella sillo toiminnassa, yhrestä kahtee ja neekki pienii. Tämä saunomis tapa oli Ronttismäesä vallalla viä tonne viiskymme luvu pual vällii astikka.
Kaikesta huolimata, se puuttee keskellä toi elämä oli kovinki värikästä, oli semmosii persoonii jota vaa silloine aikakaus pysty luamaa, ja mitä vaa silloine tyäläis yhryskunta pysty tuattamaa. Toi mukuloitte miälikuvitus autto kans tekkee kaikellaista semmosta holjaa, jota ilma toi silloine elo ja olo olis ollu aika paljo kesselimpää, to Vinlaussonni tehtaa varjosa, sillosesa Vorsa kauppalasa.
Risto Jokinen