Vankilamuseo

Vankilamuseo toimii Hämeenlinnan lääninvankilan vanhoissa tiloissa Kustaa III:n katu 8:ssa. Rakennus toimi vankilakäytössä aina vuoteen 1993 saakka. Museo avaa näkymän Suomen vankeinhoidon historiaan ja vankilaelämään ennen ja nyt. Vankilamuseo on osa Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon toimintaa.

Tilat ja näyttelyt

Vankilamuseon arvokkain näyttelyesine on itse rakennus ja sen viimeisten vankila-aikojen asussa olevat tilat. Vankilasta tehtiin kaikelle kansalle avoin julkinen tila. Mahdollisimman paljon pidettiin ennallaan, mutta uuden käyttötarkoituksen myötä muutoksetkin olivat välttämättömiä. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti L. I. Lindqvist. Se valmistui Suomen ensimmäiseksi sellivankilaksi syyskuussa 1871. Museo avattiin yleisölle kesäkuussa 1997. Museovirasto, oikeusministeriön vankeinhoito-osasto ja Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo toteuttivat museohankkeen yhteistyönä. Nykyisin kiven sisässä käy vuosittain yli 20 000 vierailijaa. Vankilamuseo on harvinaisuus Suomessa, se on myös Euroopan laajin vankilamuseo. Ylimmän kerroksen kirjasto- ja koulutilaa voi vuokrata eri tilaisuuksiin.

Perusnäyttely

Museossa on näyttely Suomen vankeinhoidon vaiheista. Näyttely kertoo vankilan arjesta esineiden ja kuvien avulla. Vankilamaailmaan on mahdollista tutustua myös multimediohjelman ja äänimaailman avulla. Sellit eri aikojen asussa, vankien tekemät seinäkirjoitukset ja työtoiminnan tuotokset antavat pilkahduksen suljetusta maailmasta.

Vierailijat tulevat sisään museoon samaa reittiä kuin vangit aikanaan. Sisääntulokerros eli maakerta on puoliksi maan alla. Ensimmäisestä asuinkerroksesta aukeaa komea, korkea ja kaikuja toistava keskushalli. Museon ylemmissä kerroksissa sijaitsevat sairaanhoitajan ja lääkärin vastaanottohuoneet sekä kirjasto ja koululuokat, jotka on entisöity 1870-luvun mukaisiksi.

Museossa on kolme selliä jätetty siihen kuntoon, kuin ne olivat viimeisten vankien aikana vuonna 1993. Esimerkkiselleihin ostettiin niissä pitkään istuneiden vankien irtaimisto. Matkaselleissä, joissa yövyttiin tullessa ja lähtiessä, on säilytettynä vankien seinäpiirrokset ja mietelauseet. Näyttelyssä esitellään vanginvartijoiden univormuja, entisiä rangaistusmenetelmiä sekä viivähdetään vankien oppitunneilla. Näytteillä on karut eristyssellit eli ”rundit” sekä niiden vieressä yksi pelkääjän selli, jollainen on kaikissa vankiloissa. Siihen sijoitetaan omasta pyynnöstä vanki, joka pelkää vankitoverien väkivaltaa. Esillä on myös sellit vuosilta 1871, 1910 ja 1955 aitoine sisustuksineen. Vanhimmassa sellissä on kalustuksena puupalli, pöytä ja öljylamppu. Sänky nostettiin päiväksi seinään kiinni, ettei vanki pääsisi laiskottelemaan. WC:n virkaa selleissä toimitti potta, joka oli sijoitettu kaappiin. Tiilenpäiden lukemisen tylsyys ja kalvava ikävä saivat ilmenemismuotonsa seinäkirjoituksissa.

Alkeisopetus vankilassa -erikoisnäyttely

Museon vuoden 2005 erikoisnäyttelyssä Alkeisopetus vankilassa kerrottiin, miten 1800-luvulla vankilan oppitunneilla opeteltiin lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. 1800-luvun lopulla kansanopetusaatten mukaisesti uskottiin, ettei vanki valistusta saatuaan enää palaisi takaisin. Vuonna 1889 rangaistuksen täytäntöönpanoasetuksen mukaan alle 40-vuotiaille yli kolmen kuukauden tuomiota kärsiville vangeille piti antaa opetusta. Erään vangin kirjoitusvihossa oli harjoitus, jossa harjoitellaan lausetta ”rehellisyys maan perii”. Terveys- ja raittiusoppi olivat tärkeitä aineita. Museossa on esillä opettavainen taulu juovutusjuomista ja rikollisuudesta. Opettaja istui ylväänä luokan edessä, oppilailla oli yllään raitapuvut. Alkuun vankien opetus oli pappien harteilla, mutta 1870-luvulta lähtien vankilat pestasivat kansakoulunopettajia työhön. Opettajat hoitivat myös kirjastoa ja tarkastivat vankien saaman postin. Vankien luku-ja kirjoitustaidon kohenemisen myötä opettaja antoi enemmän valistusta eri asioihin ja järjesti vankien vapaa-ajantoimintaa. 1950-luvulla opetus siirtyi opintopiireihin ja -kerhoihin. 

Multimedia vankeinhoidosta

Myös multimedian avulla voi syventää tietojaan vankeinhoidon historiasta ja nykypäivästä. Ohjelmassa pääsee tutustumaan eri aikakauden vankiloihin, vankien arkipäivään, kuolemantuomioon ja muihin rangaistuksiin sekä vankeinhoidon tavoitteisiin historiasta nykypäivään. Myös yksittäisten vankien tarinoita löytyy ohjelmasta. Volvo Markkasen maineikas pako karkureitteineen on ikuistettuna mediaan.

Vankeinhoidon kehitys

Vankilamuseossa voi tutustua vankeinhoidon kehitykseen ankeista 1800-luvun kruununvankiloista nykyiseen edistykselliseen vankeinhoitoon. Vuosisatojen kuluessa vankeinhoito on kokenut todellisia mullistuksia. Vuoden 1734 rikoslain mukaan vankilan tehtävänä oli lähinnä säilyttää vankeja. 1700-1800-luvuilla annettiin raipparangaistuksia, joiden aikana vanki joutui riippumaan kaakinpuussa. Tämä rangaistustapa poistui käytöstä vuonna 1870. Rangaistusten tehtävä oli pelottaa rötöstelyyn taipuvaisia kansalaisia. Kuolemanrangaistuksesta luovuttiin vuonna 1826. 1800-luvun lopun lainsäädännön muutokset asettivat vapausrangaistuksen ensisijaiseksi rangaistusmuodoksi. Vapausrangaistus jaettiin kuritushuonevankeuteen ja tavalliseen vankeuteen. Rangaistusten täytäntöönpanouudistusten myötä vuonna 1975 siirryttiin yksilajiseen vapausrangaistukseen. Vankeinhoidon tarkoituksena on ollut edistää vangin palaamista yhteiskuntaan, mutta keinot eri aikoina ovat vaihdelleet.

Hämeenlinnan historiallinen museo on julkaissut vuonna 1998 teoksen Kalterimaisema – näköaloja vankilamuseon kävijälle. Se välittää mielenkiintoista tietoa Suomen vankilaoloista.

Lähteet ja lisätietoja

• Heinänen, Aira: Hämeenlinnan museoitu vankila. Sosiaaliturva 8/98, s. 28
• Honkajuuri, Leena: Näyttely kertoo, mitä ja miksi vangeille opetettiin: Vankilaopetuksen alkeita. Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset 24.9.2005
• Jukola, Jura: Syyttömät pääsevät selliin: Hämeenlinnan vankilamuseo kertoo kahlekansan tarinaa. Keräilyn Maailma 5/1997, s. 50-51
• Kalterimaisema - näköaloja Vankilamuseon kävijälle. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo 1998.
• Kiemunki, Iisakki: Kalterimaisema on yhä karu. Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset 5.6.2004, s. 10-11
• Miettinen, Juha: Vankilamuseon Kalterimaisema-kirja kurkistaa kiven sisään kuvin ja sanoin. Hämeen Sanomat 27.12.1998
• Mäntyneva, Riikka: Vangit raapustivat ahkerasti rihvelitauluihin. Hämeen Sanomat 23.9.2005
• Rintakoski, Kari: Vankilamuseo koko maailman harvinaisuus. Hämeen Sanomat 11.6.1997
• Schulman, Sari: Vankilamuseo: Hämeenlinna. Arkkitehti 2/1999, s.66-70
• Sillanpää, Saija: Vankilasta museoksi. Museo 2/1998, s. 6-7
• Tikkanen, Elisa: Vapaana vankilaan. Iltalehti 16.6.1997
• http://kirjasto.hameenlinna.fi/kirjasto/lydia/yhteiset_asiat/vankilat