Greta-Mari Voijola
(synt. 1967)
Kuva -, tila- ja mediataiteilija; pääasiallisena tekniikkana grafiikka, digikuvaus ja video.
Asunut Hollolan Herralassa vuodesta 1995.
Tie kuvataiteilijaksi
”Olen varhaisesta lapsuudesta saakka hahmottanut ympäristöäni visuaalisesti. Lapsena maalailin ja piirtelin niin paljon, että vanhempani ohjasivat minut kuvataidekouluun. Kävin taidelukion Helsingissä ja siitä jatkoin opintojani mm. Vapaaseen taidekouluun. Ammatinvalintani ei ole ollut aivan selkeä, joten työskentelin välillä mm. mikrofilmikuvaajana ja -kehittäjänä sekä seripainoapulaisena. Palkkatyön jälkeen halusin kuitenkin palata taas taiteen pariin, joten hain Pohjoismaiseen taidekouluun Kokkolaan, jossa opiskelin kaksi vuotta. Tämän jälkeen pääsin Kuvataideakatemiaan Helsinkiin, jossa valmistuin kuvataiteen maisteriksi vuonna 2000. Kuvataideakatemiassa opiskelin pääasiassa videotaidetta.
Aloitin kuvataideopinnot maalauksella, mutta siirryin varsin pian opiskelemaan videotaidetta. Videotaiteessa minua kiinnostaa ajallisuuden ja muutoksen taltioinnin mahdollisuus. Teokseni ovat nykytaidetta ja ne syntyvät kulloisenkin elämänhetken ja -tilanteen sanelemina. Töissäni tuon mielipiteeni ja kokemukseni mukaan yhteiseen keskusteluun.”
Esimerkkitapaus näyttelyiden synnystä
”Suunnittelin vuonna 2003 yksityisnäyttelyä Helsinkiin ja hain näyttelytilaksi Kaapelin galleriaa. Hakemukseeni kirjoitin, että näyttelyn aihe on kasvuprosessi. Ideani oli laittaa teokset kattoon, joita tarkasteltiin keinun avulla keinuen. Suunnitelmani hyväksyttiin ja sain näyttelyajan seuraavalle vuodelle 2004. Olin suunnitellut tekeväni isoja paperikuvia kattoon pleksien väliin ripustettuina, mutta kohtalo puuttui peliin. Lahden Taidemuseon amanuenssi Ulla Aartomaa pyysi minua pitämään näyttelyä Lahden ystävyyskaupungissa Suhlissa yhdessä kuvataiteilija Sirpa Pyykön kanssa. Näyttelyn teemana oli vesi ja nimeksi tuli ’Das gleiche Meer in uns allen’ Jaan Kaplinskin runon mukaan. Tein näyttelyyn seitsemän fotopolymeerivedosta varjoista ja heijastuksista veden pinnalla ja videon ’Vapaa kellunta’, joka käsitteli vapautta kulkea virran mukana.
Saksan matkan jälkeen minulla oli enää kaksi kuukautta aikaa tehdä yksityisnäyttelyni Helsinkiin. Oli selvää, etten enää ehtinyt tehdä kaikkea mitä olin suunnitellut. Kattoon ripustettavia pleksiteoksia ei tullut kuin yksi, ’Tästä en halua enää jatkaa’ imagonvedos, ja seinille tuli muutamia fotopolymeerivedoksia aikuisista, häilyvinä silhuettimaisina heijastumina. Joten keinun funktio oli muutettava. Tein videon, jossa 8-vuotias lapseni keinui Paavolassa erään kerrostalon pihakeinussa. Näyttelytilaan tuli iso aikuisen istuttava keinu, jossa keinuen pystyi katsomaan videota ja siten keinua yhdessä lapsen kanssa. Näyttelyn nimeksi tuli ’Kun värit heijastuvat silmistä’. Tilateos johdatti aikuisen lapsen maailmaan, hetkeen, jossa lapsuus on vielä avoin tila. Vuonna 2005 tein keinusta ja videosta oman kokonaisuuden Rauman Lönnströmin taidemuseon studioon.”
Luonnonkaunis Päijät-Häme
”Olen syntynyt Helsingissä ja lapsuuteni vietin Espoossa. Päädyimme mieheni kanssa Päijät-Hämeeseen asumaan kohtalon vieminä. Asuinpaikkana Hollola on luonnonkaunis ja olemme hyvin juurtuneet alueelle. Päijäthämäläisten luonne on mielestäni melko suorasukainen ja konstailematon. Taiteilija kohtaa arvostusta, mutta usein kuvataidetta pidetään myös turhana haihatuksena. Taideteoksiini alue heijastuu luontona, ympäristönä ja tiloina.”
