Marjo Akkanen

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 12. maaliskuuta 2023 kello 10.28 – tehnyt Samuhuovinen (keskustelu | muokkaukset)

(s. 1986)

Marjo Akkanen on asunut Kärkölässä koko elämänsä.

Koulutus



Opiskellut kuvataidetta ja valokuvausta kansanopistoissa kaksi vuotta.
Kuvataidetta ja visuaalista viestintää Pekka Halosen akatemian kansanopistossa vuoden.
Valokuvausta Lahden kansanopistossa kaksi vuotta.
Valokuvausta, maalausta ja piirustusta Harjulan kansalaisopistossa vuoden.
Kuvataideartisaani Pekka Halosen akatemiasta 2011.
Vedic art –opettajankoulutus Vedic art akatemiassa 2011.

Osallistuminen näyttelyihin



Yksityisnäyttelyitä vuodesta 2008 lähtien Päijät-Hämeen, Kanta-Hämeen ja Etelä-Savon alueella.
Mukana Suomen taiteilijat ry:n jyrytetyissä yhteisnäyttelyissä.
Voitti Mäntsälän taideyhdistyksen Nuorten taiteilijoiden näyttelyn stipendin 2010.
Hämeenkosken taideyhdistyksen jokavuotisiin kesänäyttelyihin osallistuminen.

Tekniikka



Öljyväri-, akryyli- ja akvarellimaalaus.
Savi ja keramiikka.

Marjo Akkanen sanoo, että taiteilijana hän kulkee omaa tietään sellaisena kuin on. Hän tahtoo olla vapaa kaikista rajoitteista. Taiteen tekemisen Akkanen kokee puhdistavana ja terapeuttisena prosessina. Hänen kuvissaan on aina olemassa tarina. Katsoja saa päättää, mitä kuva kertoo. Kun katsoja kokee teosta katsoessaan oivalluksen, syvän tunteen tai kun kuvasta syntyy katsojalle hänen kokemusmaailmansa kautta liikuttava tarina, tuntee taiteilija onnistuneensa työssään.

Marjo Akkanen kertoo, että kuvat syntyvät intuitiivisesti, sisäisen pakon, impulssien ja kuvien kautta. Maisemat ja eläimet ovat hänelle tärkeitä. Lapsuuden aika mökillä tuntuu rikkaana aikana elämässä, joka on vaikuttanut Akkasen kuvamaailmaan ja kasvuun ihmisenä.

Päijäthämäläisyyden merkityksestä työlleen Akkanen toteaa ensinnäkin, että hänen yrityksensä ja työhuoneensa on hänen kotikunnassaan Kärkölässä. Hän kokee kotikuntansa hyvin kauniiksi ja rakkaaksi, ja rakastaa Kärkölän metsiä ja peltomaisemia. ”Syksyinen ratsastusretki sänkipellolla, kuun noustessa tutun metsän takaa, kirpeän viileyden nipistellessä poskia, siinä on taikaa”, toteaa Akkanen.