Hannele Pohjanmies

(s. 1946)

Tietoa kirjailijasta

Lahdessa syntynyt Hannele Pohjanmies on Vanha-Hannukkalan talon tytär Länsi-Hollolasta ja asunut siellä 19-vuotiaaksi ja senkin jälkeen kaikki kesät.

Pohjanmies on valmistunut filosofian kandidaatiksi (biologia, maantiede) Helsingin yliopistosta 1975. Toimittajaksi, kirjailijaksi ja kääntäjäksi hän on oppinut käytännön työssä.
Pohjanmiehen harrastuksiin kuuluvat lukeminen ja kirpputorit.

Ammatit

- Suomen luonnonsuojeluliiton vt. toiminnanjohtaja 1970
- Yleisradion ohjelma-avustaja 1970-75
- Ympäristötieteen tuntiassistentti Helsingin yliopistossa 1975-76
- Tietosanakirjatoimittaja Kustannusosakeyhtiö Otavassa 1975-84
- Vapaa kirjoittaja vuodesta 1984

"'Elämän totuutta etsi.' Kirjailijan tiestä siteeraan Erno Paasilinnaa. Häneltä oli joku kysynyt, miten ihmisestä tulee kirjailija. Paasilinna vastasi jotenkin näin: Hänen täytyy elää sellainen elämä, että hänestä tulee kirjailija", Pohjanmies vastaa kysymykseen oman kirjailijan tiensä löytämisestä.

Päijät-Häme ja päijäthämäläisyys heijastuu hänen tuotannossaan luonnon arvostuksena ja maahenkenä.

Tuotanto

Kirjoituskokoelmat

Elämänrohkeuden juurilla. Kirjapaja 2002.

Kirjoituksia Päijät-Hämettä käsittelevissä tietokirjoissa

Kastarin koulu täytti 100 vuotta.
(kirjoitus Hollolan kotiseutukirjassa VIII, 1990)

Juhani Pohjanmies ja Lii Hannukkala-Pohjanmies - muuan rakkauskertomus.
(kirjoitus Länsi-Hollolan kyläkirjassa, toim. Pauli Helén, 2002)

Lisäksi Hannele Pohjanmies on kirjoittanut useita kirjoituksia Hollolan kotiseutukirjoihin yhdessä Lii Hannukkala-Pohjanmiehen kanssa.

Kääntäjänä ja toimittajana

Hannukkala-Pohjanmies, Lii. Runojen kultaa, 2001.
(toim. Hannele Pohjanmies)

Jaffe, Ellen S. Syntymälauluja. Therapeia-säätiö 2005. (runojen ja niiden selitysten suomennos sekä osallistuminen kirjan toimitustyöhön Hannele Pohjanmies)

Tagore, Rabindranath. Hedelmätarha. Memfis Books 2007. (suomentanut ja saatesanat kirjoittanut Hannele Pohjanmies)

Tagore Rabindranath. Rakkauden laulu. Kirjapaja 2002.
(runot valikoinut sekä suomentanut Hannele Pohjanmies)

Tagore Rabindranath. Rakkauden lahja. Memfis Books 2006.
(suomentanut ja runoilijan elämäkerran kirjoittanut Hannele Pohjanmies)

Hannele Pohjanmies on kirjoittanut myös lukuisia artikkeleita maantieteestä ja valtioista Otavan Suuressa Ensyklopediassa (Otava 1976-83). Useissa eri aikakauslehdissä (mm. Parnasso, Eeva, Kotilääkäri, Kaks Plus, Eläinmaailma, Koirat, Kaupan Esimies) on ollut hänen kirjoituksiaan. Aiheina ovat olleet elämäntaitoasiat, erotiikka, yliherkkyys, romanttiset kioskikirjat, koirat sekä kaupan alan ajankohtaiset kysymykset.

Tekstinäyte

Kukaan ei ollut tiennyt...

Oli kerran pieni lapsi, josta kaikki ajattelivat, että siinäpä vasta onnellinen lapsi - niin valoisa ja elämänmyönteinen, lapsi jolla kaikki on todella hyvin.

Vuodet kuluivat ja lapsi kasvoi. Hänestä tuli aikuinen ja edelleen kaikki olivat sitä mieltä, että siinäpä joku jolla menee hienosti.

Näin tämä aikuiseksi kasvanut lapsi pitkään luuli itsekin, vaikka ihmettelikin, miksi hänellä niin usein oli paha olla ja miksi koko ajan hirveästi särki päätä.

Eräänä päivänä hän tajusi totuuden. Aivan sattumalta hän oli joutunut mukaan leikkiin, jossa paperille piti piirtää viiva. Viivan piti alkaa lapsuudesta, päättyä nykyhetkeen ja nousta ja laskea sen mukaan, mitä hauskaa tai surullista elämässä oli sattunut.

Hän katsoi toisten viivoja. Ne nousivat ja laskivat ja iloiset äänet selostivat elämän tapahtumia.

Hän katsoi omaa paperiaan. Siinä ei ollut yhtä viivaa vaan kaksi. Nekin alkoivat syntymästä ja päättyivät nykyhetkeen. Toinen vain kulki paperin ylä-, toinen alareunassa.

- Tässä välissä on maanpinta, hän ajatteli.

Itku kurkussa hän näytti paperia toisille. - Olen elänyt kahdessa osassa, hän sanoi kauhuissaan.

Maanpinnan yläpuolella leijui se osa, jonka kaikki muutkin näkivät. Maan alla kaivoi tietään toinen puoli, näkymätön sisäinen osa. Siihen oli piilotettu kaikki se, mikä elämässä oli vaikeaa ja mitä ei kestänyt edes ajatella.

Tästä hän ei vain ollut tiennyt itsekään.

Järkyttyneenä hän tajusi olevansa sisimmältään - maamyyrä.

Maanalaiset käytävät

Ihmismielen tiedostamatonta puolta - tai alitajuntaa - on verrattu milloin avaruuteen, milloin kaivoon, milloin salakäytäviin. Jos se on täynnä ahdistusta ja kipeitä muistoja, siihen tunkeutuminen tuntuu todella kaivautumiselta pää edellä jonnekin syvälle pimeän maan kerroksiin; jonnekin missä ei ole ennen käynyt ja josta ei tiedä, pääseekö sieltä koskaan pois.

Matkan kestoakaan ei voi kukaan tietää - se voi viedä vuosia.

Maamyyrän tapauksessa ei tarvinnut harkita, lähteäkö kaivamaan. Maamyyrä oli jo siellä. Maan alla maamyyrän kuuluukin elää, mutta se oli liian syvällä, ei tiennyt missä päin oli maan pinta tai mihin suuntaan pitäisi edes pyrkiä. Oli vaikea hengittää; jaksaisiko se ikinä kaivaa niin pitkään, että löytyisi ulos vievä tie?

Ja minkä kaiken kautta vapaus viimein koittaisi? Mitkä asiat täytyisi oppia, mitkä vaarat välttää, mitä kaikkea kestää, minkä surun läpi kulkea?

Kaiken pahan olon keskellä maamyyrässä eli kuitenkin sitkeä toivo.

Se alkoi kaivaa.

Elämänrohkeuden juurilla, Kirjapaja 2002.