Fellmaninpuisto

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 1. huhtikuuta 2014 kello 14.16 – tehnyt imported>Mtaavila (Mtaavila siirsi sivun Fellmanin puisto uudelle nimelle Fellmaninpuisto)

Fellmanin puistoksi kutsuttu, noin viiden hehtaarin suuruinen alue, sijaitsee Lahden kaupungin keskustan tuntumassa, Paasikivenkadun, Kyösti Kallionkadun ja Ståhlberginkadun kulmilla. Alue siirtyi Lahden kaupungin omistukseen 1924. Tätä ennen alue kuului kapteeni August Fellmanin omistaman Lahden kartanon peltomaihin. Keväällä 1918 peltoalue toimi kansalaissodan punavankien kokoamisleirinä. Tällöin pellolla odotti useiden päivien ajan tuomiota ja siirtoa toisille leireille noin 20 000 miestä sekä naisia ja lapsia, jotka oli saatu kiinni pakomatkalla itään. Uhrien muistoksi puistoon on pystytetty Punavanki-muistomerkki vuonna 1978. Muistomerkin suunnitteli Erkki Kannisto.
Fellmanin puisto perustettiin vuonna 1958. Suunnittelusta vastasi kaupunginpuutarhuri Erkki Kivivuori. Vuonna 1961 paljastettiin Jussi Mäntysen veistos Ylös kirkkauteen. Merkittäviä uudistuksia puistossa tehtiin vuonna 1994, jolloin lampi ja sen ympäristö kunnostettiin ja alueelle rakennettiin leikkipaikka. Puistossa kasvaa harvinaista katsuraa, poppeleita ja jalopähkinöitä. Eri kasvilajeja puistosta löytyy nykyisin jo kuusikymmentä. Puistossa järjestetään tapahtumia ympäri vuoden.

Fellmanin pelto -performanssi

Huhtikuun 28. päivä 2013 Fellmanin puistossa järjestettiin taiteilija Kaisa Salmen toteuttamana Fellmanin pelto -performanssiesitys, jossa tuhannet paikallaolijat kunnioittivat kansalaissodan jälkiselvittelyissä Fellmanin pellolle koottujen punavankien ja kaikkien sodan uhrien muistoa, ja rikkoivat kansalaissodan kipeiden muistojen ympärille vuosikymmenten saatossa kietoutuneen hiljaisuuden muurin. Kaisa Salmi sai teoksestaan Lahden kaupungin Vuoden 2013 Korkeakouluteko -palkinnon.

Virhe pienoisohjelmassa Google Maps: Unable to load template 'wiki:Google Maps'

Aiheesta muualla


Lähteet

  • Blomberg, Eeva (1997) : Lahden keskustan puistoja : historiaa ja nykypäivää. Lahden kaupunki, Lahti 1997.