Valokuvaamo Hellaksen kuvia Jokioisista
Jokioisten kirjastossa kerättiin tietoja valokuvaamo Hellaksen vanhoista valokuvista Forssan museon kanssa yhteistyössä järjestetyssä tilaisuudessa. Artikkelissa on nähtävillä otos esillä olleista valokuvista.
Jokioisten kartano ja Ferrarian tehtaat
Jokioisten kartano rakennettiin vuosien 1794-1798 välisenä aikana ja se oli aikoinaan maan suurin yksityisen omistama kivitalo. Kartanon läheisyyteen alkoi kehittyä erilaista teollista toimintaa: saha, mylly, kehräämö ja vanutuslaitos.
”Raudan jalostus sai Jokioisilla alkunsa Ruotsin vallan lopulla, kun Jokioisten kartanon silloinen omistaja läänin maaherra ja kenraalimajuri Ernst Gustaf von Willebrand sai vuonna 1804 luvan perustaa kankirautapajan pitäjän läpi virtaavan Loimijoen varrelle. Täällä alettiin valmistaa vesivoimalla raakaraudasta seppien raaka-aineeksi kelpaavaa kankirautaa.” (Yliaho Timo: Tehtaalainen lounaisessa Hämeessä)
Kun Verkatehdas lopetti toimintansa ja siirtyi Tampereelle, sen tiloihin sijoitettiin 1800-luvun loppupuolella ensimmäiset naulakoneet.
Kartano ja tehtaat muuttuivat vuonna 1872 osakeyhtiöksi. Kankipajaa laajennettiin ja vuonna 1875 valmistui prässinaulatehdas. Lankanaulatehdas rakennettiin joen kartanon puoleiselle rannalle 1898. Ferraria Oy osti Jokioisten naulatehtaan vuonna 1903. Kartano oli kuitenkin kiinteästi mukana toiminnassa, koska se omisti kolmanneksen Ferrarian osakkeista.
Kankiraudan tuotannosta luovuttiin vuonna 1903 ja tilat otettiin lankavetomon ja galvanointiosaston käyttöön. Näille osastoille rakennettiin uusi toimitila vuonna 1912 kosken alapäähän etelärannalle. 1904 hankittiin ensimmäinen piikkilankakone. 1910-luvun alussa tehdasalue oli siinä laajuudessa, jossa toimittiin aina sotien alkamiseen asti. Komea voimalaitos rakennettiin vuonna 1926.
Jokioisten VPK ja VPK talo
Jokioisten vapaapalokunta on perustettu vuonna 1894, jolloin jäsenistöstä ainakin puolet oli naulatehtaan palveluksessa.
Ensimmäisen talon suunnittelu ja rahoitus lähti alkuun vuonna 1911. Tukea saatiin naulatehtaalta, kartanosta ja siirappitehtaalta. Vihkiäisjuhla pidettiin vuonna 1913. Palokunnantalo oli aikanaan paikkakunnan ainoa julkinen tila, joten sitä vuokrattiin ahkerasti myös muille käyttöön. Rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1920. Parissa vuodessa nousi uusi, tiilirakenteinen talo. Sen alakerrassa oli tilava juhlasali, ylhäällä ravintola. Siellä järjestettiin ahkerasti juhlia, tilaa vuokrattiin edelleen ja siellä näytettiin myös elokuvia. Nähtiinpä siellä esiintymässä jopa kiertäviä teatteriseurueita.
1960-luvulla VPK rakensi uuden tanssipaikan, Leimukallion, kerätäkseen varoja toimintaansa varten. Vanha talo myytiin ja se sai väistyä uuden pankkirakennuksen tieltä.
Palokunnan jokavuotiset juhlat järjestettiin palokunnankentällä. Ne olivat jokioislaisten vuoden kohokohta. Koko perheelle tarkoitetuissa juhlissa kuunneltiin musiikkiesityksiä ja puheita, pelattiin kenttäpelejä ja paikalla oli tietenkin ravintola. Usein juhliin liittyi myös palokuntalaisten juhlallinen paraati. Kentällä järjestettiin muitakin yleisötapahtumia, esimerkiksi Osuuskauppajuhlia. Kesäaikaan tanssilavalla oli säännöllisesti tanssit.
Lähteet
Yliaho, Timo: Tehtaalainen lounaisessa Hämeessä. Jokioisten naulatehtaan työntekijän muotokuva n. 1900-1940. Museovirasto, Työväenkultturiprojektin julkaisu 3. Helsinki 1984
Joenpalo, Ilkka: Muistimatkalla Jokioisissa (Lounais-Hämeen Joulu 2009)
Joenpalo, Ilkka: Sosiaaliset suhteet Jokioisten naulatehtaalla, muistikuvia nuoruuteni yliopistosta (Lounais-Hämeen Joulu 2010)
Joenpalo, Ilkka: Siihen aikaan, kun tehtaan pilli ohjasi elämänmenoa Jokioisilla (Lounais-Hämeen Joulu 2011)