Forssan kansalaisopiston opistolaiskunnan mökki ja sauna

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 12. maaliskuuta 2023 kello 10.00 – tehnyt Samuhuovinen (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Opiston mökki sijaitsee Tammelassa Opistontiellä, kauniilla paikalla Pyhäjärven rannalla.Mökkiä voi varata erilaisiin tilaisuuksiin, esim. perhejuhliin kesäkuusta syyskuuhun.

Opiston sauna lämpiää kesäkuusta elokuuhun keskiviikkoisin klo 17.00-20.00 ja lauantaisin klo 16.00-19.00. Keskiviikkoisin mökillä on myynnissä myös kahvia ja pullaa.

Opistonmokki2.jpg


Ensimmäiset vuodet

Ensimmäisestä toimintavuodesta alkaen Forssan työväenopiston kuvaan kuului vilkas toverikuntatoiminta. Se on laskettava ensisijaisesti Elli Laurilan ansioksi. Hän osallistui aktiivisesti opistolaisten vapaan harrastustoiminnan ohjaamiseen. Heti ensimmäisenä syksynä opistolaiset järjestäytyivät toverikunnaksi puheenjohtajansa ympärille. Alkuaikojen monivuotinen puheenjohtaja oli kaupanhoitaja Kosti Peltonen.
Yhteisiä toveri-iltoja järjestettiin aluksi joka viikko. Myöhemmin ne harvenivat kerran kuussa yhteistilaisuuksiksi. Kotoisten illanviettojen rinnalle tuli tavaksi tehdä opintomatkoja eri kaupunkeihin ja retkiä hiihtäen, kävellen ja pyörällä lähimpiin nähtävyyskohteisiin.
Toverikunnan opinnollisen toiminnan rungon muodostivat keskustelukokoukset joka keskiviikko siten, että joka toisella kerralla pidettiin vuorotellen puheita ja esitelmiä ja joka toinen keskiviikko oli joku ulkopuolinen esitelmän pitäjä. Oman ryhmän esityksiä arvosteltiin ja kokouksesta kirjoitettiin pöytäkirja.

Kesähuvilan hankinta

Kun Elli Laurilasta syksyllä 1924 tuli opiston johtaja, hän saattoi paneutua opistolaiskunnan toimintaan täydellä teholla. Samana syksynä alkoi retkien ja muiden toimintasuunnitelmien keskeltä nousta huikea ajatus oman kesänviettopaikan saamiseksi opistolaisille. Tiedettiin, että ainoastaan Viipurin opistolla oli oma kesähuvila.
Rahaa oli saatava kokoon kymmeniä tuhansia markkoja ja sitä varten pidettiin iltamia, ompeluseuroja ja arpajaisia ja haettiin markat jalkaisin kaukaa Forssan ulkopuoleltakin. Kun kevät koitti, oli kassassa 35 000 markkaa.

300px-Ok mökki pääty ja kuisti.jpg

Etsivien tietoon tuli aivan kävelymatkan päässä oleva huvila, joka sijaitsi Tammelan Hevoniemessä Pyhäjärven rannalla. Huvilan omisti Forssan tunnettu apteekkari John Hjelt. Rakennus oli vuokramaalla, eikä omistaja Vihtori Mansikkaniemi ollut suostunut tonttikauppoihin apteekkarin kanssa. Se oli ilmeisesti syynä siihen, että mökki oli pantu myyntiin.
Koska toveritoimikunta oli rekisteröimätön yhdistys, se ei voinut tehdä kauppaa omissa nimissään. Mutta kun apteekkari Hjeltin kanssa oli sovittu ostamisesta, toveritoimikunta esitti opiston johtokunnalle mökin ostamista kesäsiirtolaksi. Huvilan hinta oli 50 000 markkaa. Tontin vuokra-aikaa oli jäljellä vielä 38 vuotta ja sen vuosivuokra oli 50 mk. Mainittakoon, että koko opiston talousarvio oli samana vuonna 173 000 mk. Johtokunta totesi kokouksessaan 10.4.1925 yksimielisesti, että kauppa kannatti tehdä. Sen toteuttajiksi valittiin Joose Palmen ja Jaakko Laurila. Kesäsiirtolalle oli laadittava myös säännöt. Siihen tehtävään nimettiin Joose Palmen, Kosti Peltonen ja opiston johtaja Elli Laurila.

Huvilan hankintakesästä alkaen opiston mökki on ollut kesätoiminnan keskipiste. Pian omistajan vaihdoksen jälkeen vuonna 1928 maan omistajan suostui myymään koko niemen opistolle. Tontin pinta-ala on 1,25 ha. Sen jälkeen mökki tunnettiin entistä enemmän omaksi ja sitä ruvettiin kunnostamaan ja hoitamaan aivan kuin omaa taloa.
Toveritoimikuntaan kuulunut Eeva Autio muistelee, kuinka toverikuntalaiset kävivät ensimmäisen kerran tutustumassa huvilaan; Oli pitkäperjantai 1925. Apteekkari Hjelt esitteli mökkiä kulkien kynttilä kädessään edellä pienissä huoneissa.

Ok laivalaituri 1925.jpg

Kun sitten kaupat tehtiin, alkoi mökin kunnostus ja kalustaminen. Ikkunoihin vietiin punaraitaiset verhot, jotka oli tehty käsityöpiirissä. Loimijokea pitkin vietiin veneellä pöytiä ja tuoleja ja muuta välttämätöntä tavaraa. Saunapuitakin kerättiin rannoilta veneeseen ja kuljetettiin saunarantaan. Pojat laahasivat uppotukkejakin ja piilottelivat niitä mahdollisilta tarkastajilta. Nämä olivat kuitenkin tuttuja yhtiön miehiä ja he ymmärsivät poikien puuhia. Salmen Martilla oli oikein moottorivene, jolla he vetivät isojakin puita huvilan rantaan. Martin kyytiin pääsivät toisetkin usein järvelle huristelemaan.

Ensimmäinen sauna

Uusi sauna ja huvilan laajennus

1933 toverikunta teki johtokunnalle aloitteen uuden saunan rakentamisesta. Johtokunta myönsi avustuksen kesätoimintaan eli 21 000 mk ja korottoman lainan, jonka toverikunta sitoutui maksamaan takaisin vuosittain keräämistään saunamaksuista. Omaa rahaa toverikunta antoi rakennuskassaan 5 000 mk. Sauna valmistui seuraavana vuonna. Piirustukset teki opistolainen Esko Sumu. Urakoitsijana oli kirvesmies Salo Tammelasta.

Samaan aikaan tuli vahtimestarin paikka avoimeksi ja päätettiin muuttaa opiston vahtimestarin kuvaa niin, että tämä toimisi kesällä kesämökin isäntänä ja saunan lämmittäjänä. Vahtimestaria varten saunan vintille rakennettiin kesäasunto. Oli luonnollista, että toimeen toivottiin miestä, joka pystyisi tekemään myös pieniä korjauksia. Sellainen mies löytyi opiston omasta piiristä, nimittäin Unto Honka, joka oli myös johtokunnan jäsen. Hän hoiti tehtävää vuoteen 1937, ja hänen jälkeensä tuli Maire Stark. Hän pysyi virassaan 1960-luvulle asti.

Uuden saunan valmistuttua huomattiin pian, että se oli liian ahdas. Joten saunarakennusta laajennettiin pituussuunnassa neljällä metrillä 1939. Sen jälkeen naisen puolella oli ruhtinaalliset tilat.

Näkyvin uudistus alkuperäiseen huvilaan oli sen huomattava laajentaminen. Talon kylkeen rakennettiin 1934 jykevistä hirsistä sali, jonka pinta-ala on 85 neliömetriä. Yläkertaan sisustettiin makuutiloja niin, että talossa on voinut yöpyä sen jälkeen lähes sata vierasta. Kauppaneuvos Isak Julin lähti Forssasta samana vuonna ja lahjoitti läksijäislahjakseen 15 000 mk laajennusta varten.
Lähes alusta lähtien saunaa alettiin lämmittää keskiviikkoisin ja lauantaisin myös maksullisena saunana muillekin kuin opistolaisille ja siitä tuli varsinkin forssalaisten suosima kesäsauna. Keskiviikon saunavieraille on lisäksi järjestetty opistolaiskunnan toimesta kahvitarjoilu huvilan salissa. Alkuaikoina opiston huvila toimi myös tärkeänä opetuspaikkana. Kesäkurssit ja erilaiset opintoleirit uintiopetusta myöten olivat suosittuja tilaisuuksia vieraillekin opistolaisille. Omilla opistolaisilla oli mahdollisuus lunastaa kesäkortti, jolla he voivat majailla ja saunoa vapaasti koko kesän.

Kiinteistö Forssan kaupungille

Opiston kunnallistamisen yhteydessä 1971 arvokas kiinteistö siirtyi Forssan kaupungin omistukseen. Mutta lahjakirjaan sisältyi lausuma, että mökki säilyy opistolaisten hallinnassa. Aluksi opiston vanhat ystävät kavahtivat kuullessaan lahjoituksesta. Mutta ajan mittaan pelko osoittautui turhaksi. Kaupungin omistuksessa taloa ruvettiin hoitamaan yhtä hyvin kuin muitakin kaupungin kiinteistöjä. Varsinaisten huoltokorjausten lisäksi taloon rakennettiin uusi ulkorakennus sekä vesijohdot ja viemärit. Veden kantaminen rantakaivosta ja vanhan ulkokäymälän aika mökillä päättyi 1984. Opistolaiskunta on halunnut säilyttää saunassa vanhan kertalämmitteisen kiukaan. Molempien saunojan yhteinen kiuas lämmitetään ulkopuolelta. Siihen kuluu lähes koko päivä ja halkoja pesä ahmaisee puolisen mottia yhtä saunomiskertaa kohden.
Kesäpaikka tarvitsi vahtimestarin lisäksi myös valvojan. Sitä varten opiston pitkäaikainen taloudenhoitaja Pauli Virtanen sai luvan rakentaa mökin omiin nimiinsä tontin rajalle 1949. Siitä käsin hän toimi ansiokkaasti kesäpaikan isäntänä yli 30 vuotta. Kiinteistön siirryttyä kaupungin omistukseen opiston opistolaiskunta on vastannut itsenäisesti kesämökin toiminnasta talkoovoimin.


Lähteet

Uusi-Hakimo, Lauri : Työväenopistosta Aikuisopistoksi, Forssan Kansalaisopisto 75 vuotta. Forssa 1995. ISBN 952-90-6758-5


Tämä artikkeli kaipaa lisää tekstiä ja tarkentamista. Auta laajentamaan artikkelia.