Alvettula
Alvettulan kylä sijaitsee Hämeenlinnassa, entisen Hauhon kunnan alueella. Kylän ympäristössä on useita rauta-ja pronssikautisia asuinpaikkoja.
<widget type="googlemap">
<marker lat="61.20019" lon="24.48449">Alvettula</marker>
</widget>
Taloja
Alvettula on Hauhon vanhimpia asiakirjoissa esiintyviä kylännimiä; jo vuonna 1431 mainitaan Hauhon käräjillä todistajina Peder ja Larens i Aluctula, vuonna 1433 lautamies Jöns Söppä i Aluuttula. Alvettulan kantataloista Jurvala on kylän vanhimpia; sen isäntä Anders iuruainen aluittulasta mainitaan vuoden 1549 sakkoluetteloissa. Hykkyräisen taloa isännöi 1600-luvun alkupuolella Jören Hyckyräinen, jonka sukua on asunut Hauholla todennäköisesti keskiajasta lähtien. Pelkäksi talonnimeksi Alvettulan Hykkyräinen muuttui 1700-luvulla. Samasta suvusta oli Vitsiälän Tekkarin talon isäntä. Hakkolan talonisäntä oli keskiajalla nimeltään Hakku. Hauholle tyypillinen nimi on Miekka, jonka mukaan on nimetty paitsi talo, myös niitty ja silta. Nurkkalan talon isäntiä kutsuttiin 1600-luvulla nimellä Nurkka. Alvettulan Tapolan talon isännät ovat saattaneet saada nimensä keskiaikaisista Tapanen tai Taparainen. Solperi -nimi mainitaan ruotsinkielisessä muodossa Sålberij vuoden 1701 maakirjassa. Talon omistivat 1600-luvun lopulla herrassäätyyn kuuluva suku.
Alvettulan viljelysmaiden nimet Mielonsuo ja Mielonkaivo viittaavat muinaissuomalaiseen henkilönnimeen.
Kylä vesien keskellä
Mäellä sijaitsevan Alvettulan kyläkeskuksen raitti koulu- ja seuraintaloineen on kasvanut viimeisen sadan vuoden aikana. Nykyiset rakennukset ovat peräisin 1800- ja 1900-lukujen taitteesta. Pellot ovat entisillä paikoillaan, vaikka paikalle jääneiden maatilojen rakennuskantaa onkin uudistettu. Keskeisellä paikalla sijaisevaan Alvettulan kylään on tullut 1800-luvun lopulta alkaen myös palveluja. Kyläkaupan ympäristössä on kaksi 1950-luvun rakennusta: säästöpankki ja kauppiaan talo. Koulu ja kylän muut kokoontumistilat eli seuratalo ja työväentalo ovat kylän keskellä. Uudet asuntoalueet ovat kylää ympäröivien peltojen takana itsenäisinä alueina.
Kylän koillispuolen Lakkianselällä yhtyvät Ison Roineveden, Hauhonselän ja Ilmoilanselän vedet. Kylän halki kulkee Alvettulan joki, jonka ylittää kaksi siltaa. Vanhempi, kaksiaukkoinen betoninen kaarisilta on valmistunut vuonna 1916.
Alvettulan ja sitä ympäröivien Hyömäen, Lautsian ja Niemikylien kylissä on eletty monet tuhannet auringonkierrot. Täällä viljellään edelleen maata ja kasvatetaan karjaa. Monipuoliset palvelut ovat monen elinkeino nykyisin myös Alvettulan seudulla. Maailmalle muuttaneet palaavat kotikyliinsä vapaa-aikoinaan. Vuosien voimallinen kylän kehittäminen palkittiin, kun Alvettula sai Vuoden Hämäläinen kylä-tittelin vuonna 2000.
Alvettulan koulu
Hauhon ensimmäinen kansakoulu perustettiin Alvettulan kylään vuonna 1871. Maanviljelijä Heikki Tapola vuokrasi tilat koululle, mutta vuonna 1875 kansakoulu siirrettiin Hauhon kirkonkylään. Alvettulaan perustettiin kuitenkin uusi kansakoulu vuonna 1880. Koulu toimi jälleen aluksi Tapolan tiloissa, myöhemmin myös Hyömäen kartanossa. Vuonna 1885 kunta päätti rakennuttaa Alvettulan kylään oman koulutalon. Rakennusmestari Matti Estlin teki koulun piirustukset ja urakoi rakennuksen valmiiksi asti. Koulutyö uudessa koulussa alkoi lokakuussa 1887.
Alvettulan koulua on vuosisadan aikana korjattu ja laajennettu. Suurin laajennus tehtiin vuonna 1926, jolloin talo korotettiin kaksikerroksiseksi, siihen rakennettiin käsityösali, keittola ja asunto alakouluopettajalle. Koulun piirustuksia voi katsoa Hämenlinnan Lydiasta. Nykyisessä Alvettulan alakoulussa on nyt alle 70 oppilasta. Opettajia koulussa on kolme sekä erityisopettaja ja englanninopettaja. Koulun rehtori on Jukka Isotalo. Koulun pihassa käy kouluaikoina Hämeenlinnan kaupunginkirjaston kirjastoauto.
Koulun lisäksi kylässä sijaitsee myös Seuratalo. Alvettulassa on tunnelmallinen kyläkauppa.
Alvettula on mahdollisuuksien paikka tehdä työtä,asua,levätä,viettää arkea ja juhlaa ! Tervetuloa kylään!
Lähteet
Hauhon, Luopioisten, Tuuloksen historia I. Toim. Y.S.Koskimies. Hämeenlinna 1985. ISBN 951-99026-5-1
Linkit
http://kirjasto.hameenlinna.fi/kirjasto/lydia/pdf/272_50.pdf